Mitä biodiversity tarkoittaa?

Mitä biodiversiteetti tarkoittaa? Elämän monimuotoisuus

Moni pohtii arjessa, mitä biodiversiteetti tarkoittaa ja miksi tämä käsite nousee jatkuvasti esiin keskusteluissa. Luonnon eri osa-alueet muodostavat herkän kokonaisuuden, jonka tasapaino vaikuttaa suoraan ympäristömme tilaan ja omaan elämäämme. Tutustu tarkemmin tämän tärkeän luonnonilmiön merkitykseen sekä mitä biodiversiteetti tarkoittaa keskeisiin piirteisiin.

Mitä biodiversiteetti tarkoittaa käytännössä?

Käsitteen merkitys riippuu siitä, tarkastellaanko sitä yksittäisen eläimen, laajemman elinympäristön vai koko maapallon tasolla. Yksinkertaisesti sanottuna biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa kaiken elollisen luonnon kirjoa: lajeja, ekosysteemejä ja niiden sisäistä geneettistä vaihtelua.

Kyse ei siis ole pelkästään uhanalaisista sademetsien eläimistä tai harvinaisista kasveista. Todellisuudessa luonnon monimuotoisuuden merkitys on elämän perusta, josta ihmiset, yritykset ja kokonaiset yhteiskunnat ovat täysin riippuvaisia. Se kattaa kaiken maaperän mikro-organismeista aina laajoihin meriekosysteemeihin ja metsiin asti.

Itse asiassa muistan vieläkin oman ajattelutapani muutoksen, kun ymmärsin tämän ensimmäistä kertaa kunnolla. Luulin vuosia, että monimuotoisuus tarkoittaa vain sitä, kuinka monta eri lintulajia takapihalla näkyy. Silmäni avautuivat vasta, kun näin kuinka yksipuolinen metsänhoito romahdutti paikallisen hyönteiskannan - ja pian sen jälkeen katosivat myös linnut. Kaikki liittyy kaikkeen.

Mutta tähän liittyy yksi kriittinen harhaluulo, jonka melkein kaikki ohittavat ja joka paljastuu tarkemmin alla olevassa osiossa ekosysteemien toiminnasta.

Biodiversiteetin kolme peruspilaria

Jotta ymmärtäisit, mitä biodiversiteetti tarkoittaa kokonaisuutena, se on jaettava kolmeen toisiinsa kytkeytyvään tasoon: Lajien monimuotoisuus: Tarkoittaa kaikkia maapallolla eläviä eliölajeja kasveista ja eläimistä sieniin ja bakteereihin. Ekosysteemien monimuotoisuus: Kattaa erilaiset elinympäristöt, kuten metsät, suot, niityt, järvet ja meret sekä niiden sisäiset vuorovaikutussuhteet. Geneettinen vaihtelu: Tarkoittaa saman lajin yksilöiden välistä perinnöllistä eroa, joka auttaa lajeja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja tauteihin.

Miksi luonnon monimuotoisuus on elintärkeää ihmisille ja yrityksille?

Luonnon monimuotoisuus turvaa ihmiskunnan perustarpeet, kuten ravinnon, puhtaan veden, pölytyksen ja ilmaston säätelyn. Ilman toimivia ekosysteemejä nykyaikainen yhteiskunta ja talousjärjestelmä eivät pystyisi toimimaan.

Luvut puhuvat karua kieltään tästä riippuvuudesta. Maailman bruttokansantuotteesta peräti 55 prosenttia on kohtalaisesti tai erittäin riippuvaista luonnosta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Lisäksi noin 75 prosenttia maailman viljelykasveista tarvitsee eläinpölyttäjiä tuottaakseen satoa. Jos pölyttäjät katoavat, ruokaturvamme murenee välittömästi.

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka suoraan metsän maaperän bakteerit vaikuttavat yritysten tilinpäätöksiin. Rehellisesti sanottuna suurin osa meistä pitää puhdasta ilmaa ja vettä itsestäänselvyytenä, kunnes ne loppuvat. Yrityksille luonnon köyhtyminen tarkoittaa suoria toimitusketjuriskejä, raaka-aineiden kallistumista ja sääntelyn kiristymistä.

Miksi biodiversiteetti vähenee hälyttävää vauhtia?

Biodiversiteetin väheneminen on vakava ilmiö, joka johtuu ensisijaisesti ihmisen toiminnasta. Suurimpia syitä ovat muutokset maa- ja merialueiden käytössä, luonnonvarojen ylikulutus sekä elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoaminen.

Globaalit seurannat osoittavat, että seurattujen selkärankaisten eläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia vuodesta 1970 lähtien. Tilanne ei ole ruusuinen meilläkään: Suomen lajeista noin 12 prosenttia ja luontotyypeistä lähes puolet on arvioitu uhanalaisiksi. Tämä johtuu pitkälti tehokkaasta metsätaloudesta, soiden ojituksesta ja perinnebiotooppien umpeenkasvusta.

Moni uskoo yhä, että puiden määrän kasvattaminen ratkaisee kaiken. Väärin. Jos istutamme vain yhtä puulajia tiheään riviin, syntyy vihreä aavikko, jossa ei ole tilaa vanhoille puille, lahopuulle eikä niistä riippuvaisille tuhansille lajeille.

Tässä kohtaa moni tekee kohtalokkaan virheen arvioidessaan luonnon tilaa.

Miten ekosysteemit ja geneettinen vaihtelu toimivat yhdessä?

Tässä on se kriittinen tekijä, jonka mainitsin aiemmin: pelkkä lajien lukumäärän suojelu ei riitä, jos lajin sisäinen geneettinen vaihtelu katoaa. Geneettinen monimuotoisuus toimii luonnon omana vakuutuksena tauteja ja ilmastonmuutosta vastaan.

Maataloudessa olemme nähneet, mitä tapahtuu, kun geneettinen pohja kapenee liikaa. Maailman viljelykasvien geneettisestä monimuotoisuudesta on kadonnut noin 75 prosenttia 1900-luvun alun jälkeen, kun paikalliset maatiaislajikkeet on korvattu muutamalla tehokkaalla suurtuotantolajikkeella. Kun kaikki pellot kasvavat geneettisesti lähes identtistä viljaa, yksi uusi kasvitauti voi tuhota koko sadon hetkessä.

Sama pätee luonnonvaraisiin ekosysteemeihin. Mitä monimuotoisempi metsä tai suo on rakenteeltaan ja perimältään, sitä paremmin se kestää kuivuutta, myrskyjä ja tuholaisia. Yksipuolinen systeemi romahtaa paineen alla, kun taas monimuotoinen järjestelmä joustaa ja palautuu.

Monimuotoinen luonnonympäristö vs. yksipuolinen talousympäristö

Monimuotoinen ekosysteemi

• Matala pitkän aikavälin riski, sillä luonto hoitaa itse suurimman osan tasapainon ylläpidosta.

• Sitoo tehokkaasti hiiltä, puhdistaa vettä ja ylläpitää runsasta pölyttäjäkantaa luonnostaan.

• Sisältää eri-ikäisiä puita, lahopuuta, avoimia tiloja ja monipuolisen maaperän mikrobiston.

• Kestää hyvin tauteja, tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä rikkaan lajiston ja geneettisen vaihtelun ansiosta.

Yksipuolinen monokulttuuri

• Korkea haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja muuttuvien markkinoiden tai sääntelyn vaatimuksille.

• Vaatii jatkuvaa ihmisen puuttumista, kuten lannoitteita, torjunta-aineita ja keinokastelua.

• Tasarakenteinen ja lajiköyhä; elinympäristöt puuttuvat suurimmalta osalta erikoistuneista lajeista.

• Erittäin haavoittuva; yksittäinen tuholainen tai kuivuusjakso voi tuhota koko alueen.

Metsänomistaja Jukan muutos kohti jatkuvaa kasvatusta

Jukka, 48-vuotias metsänomistaja Keski-Suomesta, oli hoitanut perintömetsäänsä perinteisillä avohakkuilla ja istuttamalla pelkkää kuusta. Hän turhautui, kun kesän kuivuusjaksot ja kirjanpainajatuholaiset alkoivat vaurioittaa nuoria taimikoita.

Ensimmäisenä yrityksenään hän yritti torjua tuhoja kaatamalla sairaat puut ja tihentämällä istutuksia. Tulos oli kuitenkin pettymys, sillä yksipuolinen kuusikko kärsi edelleen tuulituhoista ja maaperä kuivui liikaa.

Perehdyttyään metsäluonnon toimintaan Jukka oivalsi, että metsältä puuttui luontainen suoja. Hän siirtyi poimintahakkuisiin, jätti metsään lehtipuita sekä lahopuuta ja säästi kosteat notkelmat kokonaan hakkuiden ulkopuolelle.

Viiden vuoden kuluttua metsän kosteustasapaino oli parantunut selvästi, tuholaisvahingot vähenivät merkittävästi ja alueelle palasi useita aiemmin kadonneita lintu- ja hyönteislajeja.