Onko saamen kieli Suomen virallinen kieli?

Onko saamen kieli Suomen virallinen kieli? Kielellinen asema

Saamen kieli ei ole Suomen valtakunnallinen kansalliskieli, vaan alueellinen virallinen kieli saamelaisten kotiseutualueella Lapissa. Lainsäädännön tunteminen auttaa välttämään väärinkäsityksiä asiointitilanteissa sekä turvaa omat kielelliset oikeudet.

Onko saamen kieli Suomen virallinen kieli?

Kysymykseen ei voi vastata yhdellä sanalla, sillä asema riippuu täysin maantieteellisestä alueesta. Saamen kieli ei ole Suomen valtakunnallinen virallinen kieli, vaan sillä on virallisen kielen asema nimenomaan saamelaisten kotiseutualueella. Koko valtakunnan tasolla Suomen perustuslaki tunnustaa kansalliskieliksi ainoastaan suomen ja ruotsin.

Moni sekoittaa kansalliskielen ja alueellisen virallisen kielen keskenään. Rehellisesti sanottuna - ja tämän olen huomannut lukemattomissa viranomaiskeskusteluissa - lainsäädännön kiemurat hämmentävät jopa julkishallinnon työntekijöitä. Suomessa asuu arviolta noin 10 000 saamelaista, joista saamea puhuu äidinkielenään suunnilleen 2 000 - 3 000 henkilöä. Vaikka puhujamäärä on pieni, saamen kielen asema suomessa on lailla vahvasti suojattu alkuperäiskansan oikeutena. Mutta ero on selvä.

Kansalliskieliä voi käyttää missä päin maata tahansa tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa. Saamen kielen kohdalla vahvimmat kielelliset oikeudet on rajattu pohjoiseen, vaikka tietyt perusoikeudet seuraavatkin mukana myös etelään. Kerron alempana tarkemmin siitä yllättävästä sudenkuopasta, johon moni etelään muuttanut saamelainen törmää virastoissa asioidessaan.

Miten kansalliskieli ja alueellinen virallinen kieli eroavat toisistaan?

Suomen perustuslain 17 pykälä määrittelee maan kansalliskieliksi suomen ja ruotsin, mikä takaa niille tasavertaisen aseman koko valtakunnassa. Saamen kieli sen sijaan on alkuperäiskansan kieli, jonka saamen kieli virallinen kieli saamelaisalueella rajoittuu saamelaisten kotiseutualueelle Enontekiön, Inarin, Utsjoen ja Sodankylän pohjoisosan alueelle.

Tämä jako kuulostaa paperilla selkeältä, mutta arjessa ero on valtava. Kun suomen- tai ruotsinkielinen henkilö marssii sisään mihin tahansa valtion virastoon Helsingistä Rovaniemelle, hänen on saatava palvelua omalla kielellään. Saamenkielisellä tätä ehdotonta oikeutta ei ole valtakunnallisesti. Kotiseutualueella tilanne kääntyy päälaelleen - siellä saame on virallinen asiointikieli suomen rinnalla.

Kolme eri saamen kieltä Suomessa

Puhumme usein saamen kielestä yksikössä, mutta todellisuudessa Suomessa puhutaan kolmea täysin eri saamen kieltä. Nämä kielet ovat pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Ne eroavat toisistaan yhtä paljon kuin suomi ja viro, joten eri saamen kielten puhujat eivät välttämättä ymmärrä toisiaan ilman yhteistä kieltä.

Pohjoissaame on näistä ylivoimaisesti suurin, ja sitä puhuu noin 75 prosenttia kaikista Suomen saamenkielisistä. Inarinsaamea ja koltansaamea puhuu kumpaakin vain noin 300 - 400 ihmistä. Inarinsaame on vieläpä siitä erityinen, että sitä puhutaan alkuperäiskielenä ainoastaan Suomessa, Inarijärven ympäristössä. Kaikki kolme kieltä ovat uhanalaisia, minkä vuoksi niiden virallinen suojaaminen on elintärkeää.

Mitä saamen kielilaki takaa viranomaisasioinnissa?

Saamen kielilaki (1086/2003) turvaa saamelaisten oikeuden käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja julkisissa palveluissa ilman tulkkauskuluja. Laki velvoittaa kotiseutualueen kuntia sekä valtion viranomaisia tarjoamaan palvelua pohjois-, inarin- tai koltansaameksi asiakkaan valinnan mukaan.

Todellisuudessa lain kirjain ja arjen käytäntö eivät aina kohtaa saumattomasti. Olen nähnyt tilanteita, joissa virkailija olettaa saamelaisen asioivan suomeksi, koska hän osaa sitä sujuvasti. Laki on tässä kohtaa kuitenkin tiukka: saamen kielilaki viranomaiset -säännösten mukaan viranomainen ei saa vedota asiakkaan suomen kielen taitoon evätäkseen saamenkielisen palvelun. Asiakirjat on myös käännettävä saameksi pyydettäessä.

Missä viranomaisissa saamea voi käyttää?

Saamen kielilaki kattaa laajan kirjon julkisia toimijoita kotiseutualueella ja tiettyjä valtakunnallisia viranomaisia. Voit käyttää saamea esimerkiksi seuraavissa paikoissa: Kunnan virastot ja terveydenhuolto: Enontekiön, Inarin, Utsjoen ja Sodankylän kunnalliset palvelut sekä hyvinvointialueen terveyskeskukset. Valtion viranomaiset: Poliisi, Kela, verohallinto, maistraatti ja työvoimaviranomaiset kotiseutualueella. Oikeuslaitos ja valvontaelimet: Lapin käräjäoikeus, hallinto-oikeudet sekä eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Muut julkiset toimijat: Saamelaiskäräjät, paliskunnat sekä tietyt evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon seurakunnat.

Tässä kohtaa on pakko mainita se kriittinen sudenkuoppa, johon viittasin alussa. Yli 60 prosenttia Suomen saamelaisista asuu nykyään saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, esimerkiksi Rovaniemellä, Oulussa ja Helsingissä. Kun astut ulos kotiseutualueen rajoista, kuntien velvollisuus tarjota saamenkielisiä peruspalveluja katoaa lähes kokonaan. Valtion viranomaisissa ja oikeusistuimissa oikeus omaan kieleen säilyy tietyin edellytyksin, mutta kunnallisessa terveydenhuollossa tilanne on aivan toinen.

Miksi saamen kielen asema herättää usein väärinkäsityksiä?

Yleisin harhaluulo on, että onko saamen kieli suomen virallinen kieli tarkoittaisi samaa kuin ruotsin asema. Tämä johtuu usein siitä, että saamen kielet näkyvät yhä enemmän valtakunnallisessa mediassa, oppikirjoissa ja julkisessa keskustelussa.

Toinen yleinen myytti on se, että saamelaisalueella pärjää yhdellä saamen kielellä joka paikassa. Ei pärjää. Esimerkiksi Inarin kunta on Suomen ainoa nelikielinen kunta, jossa virallisina kielinä toimivat suomi, pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Jos virasto palvelee pohjoissaameksi, se ei automaattisesti auta koltansaamen puhujaa. Resurssipula (erityisesti inarin- ja koltansaamen taitoisista virkailijoista) vaikeuttaa palvelujen toteutumista edelleen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että saamen kieli on elintärkeä osa Suomen kielellistä perintöä, ja sen alueellinen virallinen asema turvaa alkuperäiskansan oikeuksia pohjoisessa. Jos olet saamenkielinen ja asioit viranomaisissa, pidä rohkeasti kiinni kielellisistä oikeuksistasi kotiseutualueella. Tietoisuus omista oikeuksista on paras tapa pitää kaikki kolme saamen kieltä elävinä.

Suomen kielet lainsäädännössä: Kansalliskieli vs. Alueellinen virallinen kieli

Suomen kielilainsäädäntö jakaa kielet eri kategorioihin niiden historiallisen ja alueellisen aseman perusteella. Tässä on keskeisimmät erot:

Kansalliskielet (Suomi ja Ruotsi)

- Kaikki lait ja asetukset julkaistaan virallisesti molemmilla kielillä

- Suomen perustuslaki (17 pykälä) ja kielilaki (423/2003)

- Koko valtakunta (kunnalliset palvelut määräytyvät kunnan kielellisen aseman mukaan)

- Ehdoton oikeus käyttää omaa kieltä valtion viranomaisissa ja tuomioistuimissa kaikkialla Suomessa

Saamen kielet (Pohjois-, inarin- ja koltansaame)

- Saamelaisia koskevat keskeiset säädökset käännetään saamen kielille

- Perustuslaki (alkuperäiskansan asema) ja saamen kielilaki (1086/2003)

- Virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiö, Inari, Utsjoki ja pohjoinen Sodankylä)

- Täysi oikeus kotiseutualueella; rajoitetumpi oikeus valtion viranomaisissa muualla maassa

Asiointi terveyskeskuksessa Inarissa ja muutto etelään

Anni, 34-vuotias inarinsaamen puhuja Inarista, tottui hoitamaan kaikki terveyskeskus- ja Kela-asiansa omalla äidinkielellään kotikunnassaan. Kun hän muutti työn perässä Ouluun, hän oletti automaattisesti saavansa saamenkielistä palvelua myös uudessa kotikaupungissaan.

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Oulussa Anni pyysi inarinsaamenkielistä tulkkausta, mutta virkailija hämmentyi täysin eikä järjestelmästä löytynyt valmiita käytäntöjä. Tilanne turhautti Annia, sillä hän koki kielellisten oikeuksiensa kadonneen muuton myötä.

Selvitettyään asiaa Saamelaiskäräjien kielineuvostosta Anni ymmärsi, että kunnallisen terveydenhuollon velvoite koskee vain kotiseutualuetta, mutta Kelan ja valtion virastojen kanssa hän voi edelleen asioida saameksi etäyhteyksien ja käännöspalvelujen avulla.

Anni oppi varaamaan Kela-asiansa suoraan saamenkielisen palvelunumeron kautta, ja terveydenhuollossa hän hyödyntää nykyään valtakunnallisia etäpalveluja aina kun tarve vaatii.