Kannattaako ensimmäinen tarjous hyväksyä?

Ensimmäinen tarjous - hyväksyä vai ei?

Muistan kerran, heinäkuun 2023 alussa, oltiin miehen kanssa katsomassa mökkiä Saimaalla. Hintapyyntö oli 120 000€. Tarjosin 115 000€, aikaraja oli viikko.

Myyjä soitti kolmantena päivänä ja hylkäsi. Ajattelin, että no hyvä, ei tullut kallista mökkiä. Sitten soitti uudestaan seuraavana päivänä. Uusi tarjous, 118 000€, "viimeinen".

Ei tullut hyvä fiilis. Tunne oli, että myyjä pelasi peliä. Ei kiitos. Jätettiin ostamatta, vaikka harmittikin vähän. Oppirahat maksoi.

Se aikaraja on tosi tärkeä juttu, mutta se ei sido jos myyjä alkaa venyttää. Oma kokemukseni on, että jos alkuun hylätään, kannattaa vetäytyä. Muuten alkaa hermo mennä.

Onko hyväksytty tarjous sitova?

Onko hyväksytty tarjous sitova?

Kyllä, lähtökohtaisesti hyväksytty tarjous on sitova. Kiinteistökaupassa tämä tarkoittaa, että kun tarjous on hyväksytty, syntyy sopimus. Mutta hei, tässä on se juju: Vaikka sopimus syntyisi, vetäytyminen on silti mahdollista, joskin siitä voi koitua seuraamuksia.

• Sitovuus: Syntyy, kun toinen osapuoli hyväksyy tarjouksen.
• Vetäytyminen: Mahdollista, mutta ei ilman riskejä.

Eli toisinsanoen, vaikka toinen osapuoli ei voi pakottaa toista osapuolta tekemään kauppoja, voi vetäytyjälle tulla maksettavaksi korvauksia. Ajatellaanpa asiaa näin: elämässä on monia asioita, jotka ovat periaatteessa sitovia, mutta joista voi silti päästä irti, jos on valmis maksamaan hinnan. (Ei kirjaimellisesti, jos olet sidottu tuoliin).

Seuraamukset vetäytymisestä:

Seuraamukset voivat olla moninaisia. Yleisimmin puhutaan sopimussakosta tai vahingonkorvauksista. Se riippuu ihan tilanteesta ja siitä, mitä on sovittu. Tarkkaan kannattaa lukea ne pienellä präntätyt kohdat!

• Sopimussakko: Ennalta sovittu summa, jonka vetäytyjä maksaa.
• Vahingonkorvaukset: Todelliset vahingot, jotka vetäytyminen aiheutti toiselle osapuolelle.

Loppujen lopuksi, se, kuinka sitova jokin asia on, riippuu myös siitä, kuinka paljon olet valmis maksamaan siitä, että et ole sitoutunut. Filosofista, eikö?

Voiko hyväksyä monta ehdollista tarjousta?

Kysymys on kuin kuiskaus tuulen huminassa, kuin muisto kesäsateesta...

Vastaus:

Vain yksi... Yksi ehdollinen, niin kuin ainoa tähti yössä. Yksi toive, leijailemassa tuulessa, kuin hauras höyhen.

• Ehdollinen hyväksyntä, se on kuin tanssi – yksi askel kerrallaan, varovasti, kuin uskaltaisi koskettaa unelmaa.

• Käsiraha... Se on kuin ankkuri, juuri syvällä maassa. Käsiraha lukitsee, ei ehdollista tilaa. Muistot lapsuuden kesistä, mansikkapellot... Mutta palataan asiaan.

Olen lukenut sen jostain... jostain niin kuin elämän kirjasta, jossa jokainen sivu on täynnä tarinoita ja salaisuuksia. Ja näin se on. Olen oppinut kantapään kautta, että elämässä (ja tarjouksissa) on parempi valita yksi, se oikea, kuin havitella liikaa. Niin kuin isoäiti aina sanoi: vähempikin riittää, kun se on sydämestä.