Miten ehdonalainen toimii?

Miten ehdonalainen toimii? Huh, ehdonalainen… Se sana saa mut aina vähän vilunväristyksiin. Onneksi itse en ole kokenut sitä, mutta ajatuskin siitä… vankilan kylmästä betonista, raudoista ja pakotetusta hiljaisuudesta… se ahdistaa aivan suunnattomasti. Tiedän toki, että ehdollisen saa vain suhteellisen lieviin rikoksiin, mutta silti. Se pelko, se jatkuva jännitys, että teet jonkun pienenkin virheen ja koko homma menee pieleen… Kukapa sellaista haluaisi? Se olisi varmasti aivan kamalaa.

Muistan kerran kuulleeni ystäväni kertovan, miten hänen veljensä oli ehdonalaisessa. Joka päivä, joka hetki oli tasapainoilua. Pienetkin asiat, jotka normaalielämässä ovat itsestäänselvyyksiä, piti suunnitella tarkkaan. Ei yhtäkkiä illanviettoa kavereiden kanssa, ei ylimääräisiä kontakteja tiettyihin ihmisiin… Se oli jatkuvaa tarkkailua itseä ja ympäristöä. Kuinka kukaan kestää sellaista?

Luen joskus lehdestä, että ehdonalaisen rikkomuksia on valitettavan paljon. Jotain siinä järjestelmässä on pielessä, jos ihmiset eivät pysty noudattamaan sääntöjä ja palaamaan yhteiskuntaan. Ehkä se tukiverkosto on liian heikko, tai ehkä ihmiset tarvitsevat enemmän ohjausta ja tukea, kun he palaavat takaisin “normaaliin” elämään. Eikö se olekin tärkeää? Onko se oikeasti mahdollista palata täysin “normaaliin” elämään sellaisen kokemuksen jälkeen? En tiedä, en oikeasti tiedä.

Ja ne ehdonalaisen ehdot… Tiedän, että ne vaihtelevat tapauksen mukaan, mutta ymmärtäminen, mitä kaikkea ne tarkoittavat käytännössä, on aika vaikeaa. Luulen, että se onkin tarkoitus. Se on pelotteena. Sillä varmistetaan, että ihminen pysyy kuuliaisena ja noudattaa sääntöjä. Mutta mikä on oikeasti se tasapaino? Miten varmistamme, että ehdonalainen auttaa ihmisiä todella palaamaan yhteiskuntaan, sen sijaan, että se vain tekee heidän elämästään entistäkin vaikeampaa? Toivon hartaasti, että kaikki ehdonalaiseen tuomitut pystyvät noudattamaan sääntöjä ja saavat toisen mahdollisuuden. Toivottavasti he saavat myös sitä apua, jota he tarvitsevat.