Mikä multa persiljalle?

Mikä multa persiljalle? Ai että, se onkin vähän oma lukunsa, tuo persilja. Muistan sen ensimmäisen persiljan, jonka yritin kasvattaa. Olin niin innoissani, kylvin siemenet ihan tavalliseen multaan – ja mitä tapahtui? No, juuri ei edes yrittänyt! Se vain mätäni siellä. Surullista. Olin ihan maassa.

Sitten, ymmärsin. Persilja on herkkis. Se ei tykkää mistään liian tiiviistä, ahtaasta, tukahduttavasta. Se haluaa hengittää! Tarvitsee pehmeää, kuohkeaa multaa, sellaisena kuin minäkin itselleni haluan; hengittävä, ei liian paineista. Niin kuin elämäkin.

Mulla itsellä on ollut hyviä kokemuksia Kekkilän Puutarhamullasta, ja erityisesti se luonnonmukainen versio... Ai, se on aivan ihanaa! Niin ilmavuu. Mutta tiedättekö mikä siinä on niin hauskaa? Näin sen ihan omin silmin; siinä mullassa on oikeasti jotain sellaista, ei tiedä, eloa? Jotenkin eläväistä, voimakasta – kuten se pikkupersilja, joka ponkaisi siitä esiin. En uskonut omiakaan silmiäni! Se suorastaan räjähti kasvuun! Se oli niin jännittävää.

Muistan sen tunteen, kun näin ensimmäiset pienet lehdet työntymässä maan pinnalle. Onnea! Se oli kuin pieni voitto, pieni palkinto kaikesta vaivasta. Ja kaikki se johtui juuri siitä mullasta. Ehkä se ei ole vain tavallista multaa, vaan jokin taianomainen seos? Niin ainakin se persiljalle tuntui!

Tärkeintä on todellakin, että multa on kuohkeaa ja hyvin ojitettua. Ei mitään tiivistynyttä mössöä! Muuten se pieni persilja joutuu kamppailemaan hengestänsä, ja se ei ole kivaa kenenkään kannalta. Usko pois. Ja jos persilja ei viihdy, niin eihän se ole kivaa minullekaan... mitä hyötyä siitä olisi? Minä haluan iloisia persiljoita!