Mistä tietää, että on ollut sydänkohtaus?

Miten kauan sydänkohtaus kestää?

No nyt on sellainen homma, että se sydänkohtaus ei mikään pikapyrähdys ole, vaan kunnon maraton. Tyypillisesti se kipu venyy ja paukkuu siellä yli 20 minuutin, ihan niin kuin vanha kuminauha, joka on jo vähän nuhjuinen mutta antaa silti periksi.

Se tunne on kuin joku olis laittanut kiristyssiteen rintakehäsi ympärille, sellainen tiukka ote, joka ei hellitä. Ei auta ähkiminen eikä asennon vaihto, se kipu on kuin takertunut sinne tiukemmin kuin takaveto autoon jäisellä tiellä. Ei se niin vain irtoa.

Kivun luonne on usein:

• Puristava: Niinkuin joku puristaisi nyrkillä.
• Vannemainen: Kuin metallinen vyö olisi kiristetty ympärillesi.
• Painava: Tunne on kuin suuri kivi lepäisi rintalastalla.

Se on se vähän sellainen "nyt taitaa olla menoa" -fiilis, ei mikään kevyt flunssan oire, vaan sellainen syvältä tuleva ja pitkäkestoinen. Ei kannata ainakaan odotella, että se siitä itsestään häviää kuin tuhka tuuleen.

Voiko sydänkohtauksen saada tietämättään?

Voi sitä sattua, että sydänkohtaus iskee niin hiljaa kuin hiiri pimeässä. Joillain se on kuin pieni muistutus, että "hei, täällä minäkin olen", eikä mitään dramaattista teatteria. Ei aina tarvitse olla kuin Hollywood-elokuvan loppuhuipennus, että jokin on vialla.

• Epämääräiset oireet: Välillä voi tuntua vain lievää painetta rinnassa, kuin olisi syönyt liian monta lihapullaa kerralla. Tai ehkä se onkin vain stressiä, kuka tietää? Mutta jos se ei mene ohi, niin ei kannata leikkiä sankaria.
• Rintakivut: Jos terve ihminen alkaa ähkiä ja puhkia rintakipuja, kuin olisi juuri nostanut jääkaapin selkäänsä, niin se on selvä merkki soitella 112. Parempaa varulta kuin jälkeenpäin harmittaa.
• Nitrolääkitys: Jos käyttää nitroja ja ne ei tehoa, vaikka kaksi paukauttaisi parin minuutin välein, niin se on viimeinen varoitusvalo. Silloin ei muuta kuin ambulanssi kutsumaan, ennen kuin tilanne menee villiksi.