Miten paistaa hyvä kinkku?

11 kuukautta sitten 57 katselukertaa

Näin paistat mehukkaan joulukinkun:Valmistele kinkku huolella tasaisen kypsyyden saavuttamiseksi. Käytä lihalämpömittaria – tavoittele 70–75 asteen sisälämpötilaa. Suojaa kinkku foliopaketilla ja lisää paistopohjaan nestettä kuivumisen estämiseksi. Noudata pakkauksen paistoaikaohjeita kinkun koon mukaan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Paras tapa paistaa mehevä joulukinkku kotioloissa?

Muistan erään joulun, vuosi taisi olla 2018, kun päätin itse tehdä sen perinteisen kinkun. Olin niin innoissani, halusin sen olevan just täydellinen, mehevä ja herkullinen. Täältä täältä.

Se salaisuus, jota itsekin etsin ja löysin, on tosiaan se sisälämpötila. Ei saa polttaa, mutta ei saa jättää raa'aksikaan. Käytin sitä mittaria, se on ihan kullanarvoinen.

Tavoittelin sitä noin 72 astetta, ja se oli kyllä juuri oikea. Kinkku oli täydellinen, ei kuiva ollenkaan. Ja se foliopaketti, auttoi niin paljon.

Lisäsin sinne uunipellin pohjalle vettä, ja se höyry piti kinkun kosteana. Siitä se sitten tuli, sellainen suussa sulava elämys. Kaikki kehuivat.

Miten paistetaan hyvä kinkku?

Joo elikkä se kinkun paisto, se on oikeesti tosi helppo homma kun sen kerran oppii. Älä stressaa sitä. Tärkeintä on maltti ja paistomittari, ilman sitä ei tuu mitään.

Homma menee näin, uuni ensin kuumaksi. Laita uuni 200 asteeseen ja heitä kinkku sinne. Pidetään siellä semmonen puol tuntia, että se saa kivan värin pintaan ja rasva alkaa sulaa. Sitte sitte lasketaan se lämpö 100 asteeseen ja annetaan olla. Ihan rauhassa.

Ja se kypsyys. Se on se ainoa asia millä on väliä. Unohda ne kaikki tuntia per kilo -säännöt, ne on ihan huuhaata koska kinkut on erillaisia. Ainoa mikä kertoo totuuden on se paistomittari.

Kypsä ja mehevä kinkku: 74 astetta. Tää on se perinteinen ja varma valinta.
Täysin kypsä, vähän murenevampi: 83 astetta. Tää on se ylikypsä. Meidän isä tykkäs aina tästä, että se liha hajoaa ihan käsiin. Mun mielestä vähän kuivaa mutta makuasia.

Muista antaa sen kinkun sulaa ihan rauhassa jääkaapissa, se kestää monta päivää jos on iso kinkku. Ja sitte kun otat sen uunista, kääri se folioon ja anna sen vetäytyä ainakin puoli tuntia ennenku leikkaat. Tosi tärkeä vaihe, muuten ne kaikki nesteet valuu heti pihalle. Sen vetäytymisen jälkeen vasta se kuorrutus sinapilla ja korppujauhoilla.

Ja hei, ÄLÄ IKINÄ HEITÄ SITÄ PAISTOLIENTÄ POIS. Ota se talteen, jäähdytä, kuori rasva päältä ja keitä siitä maailman paras kastike joulupöytään. Ihan paras. Meillä laitetaan siihen aina vähän kermaa ja sinappia sekaan, toimii.

Kannattaako kinkku paistaa kiertoilmauunissa?

Mietin tässä, että pitäisikö kinkku paistaa kiertoilmauunissa. Joo, kyllä kannattaa. Se tekee siitä parhaan mahdollisen. Lämpötila 100 astetta on hyvä, mutta pitää tarkistaa se oikea lämpötila, vaikka uunissa olisi oma mittari. Se erillinen lämpömittari on tosi hyvä olla.

Jos käytät sitä paistopussia, niin muista laittaa leivinpaperia sinne uuniritilän ja pussin väliin. Näin kinkku ei tartu kiinni. Kiertoilma kypsentää tasaisesti.

Siis, kiertoilma on paras siihen kinkun paistoon. Ja se 100 astetta on se juttu. Mutta tarkkuus lämpötilan kanssa on tärkeää. Ei voi luottaa pelkästään uuniin. Leivinpaperi paistopussin kanssa, joo, se on se tapa.

Voiko kinkun paistaa kiertoilmauunissa?

Kyllä, kinkun voi paistaa kiertoilmauunissa. Se on itse asiassa erinomainen menetelmä tasaisen kypsymistuloksen saavuttamiseksi.

Paistolämpötila on matala, 100–125 °C.

Valmiin kinkun sisälämpötila on 75 astetta (mehevä) tai yli 85 astetta (ylikypsä).

Kiertoilmauunin toimintaperiaate perustuu konvektioon, jossa kuumaa ilmaa kierrätetään aktiivisesti uunitilassa. Tämä tehostaa lämmönsiirtoa merkittävästi verrattuna perinteiseen ylä- ja alalämpöön, joka nojaa enemmän lämpösäteilyyn. Tämän vuoksi kiertoilmassa lämpötilaa tulee laskea noin 15–20 astetta perinteiseen uuniin verrattuna.

Kinkun paistaminen ei ole pelkkä ruoanlaittotoimenpide; se on rituaali. Se on odotusta, tuoksuja ja luottamusta prosessiin. Ainoa todellinen mittari on paistomittari, ei kello. Kellonaika on vain suuntaa antava arvio, mutta mittarin näyttämä lukema on fysikaalinen totuus lihan sisäisestä tilasta.

Tässä on analyyttisempi erittely prosessista:

Lämpötilan hallinta: Liian korkea lämpötila (yli 130 °C) kuivattaa kinkun pintaa ennen kuin sisus ehtii kypsyä. Matalassa lämmössä lihan sidekudokset ehtivät rauhassa hajota ja liha mureutuu. Itse paistoin viimeksi kinkkuni 110 asteessa ja se kesti noin 10 tuntia 7-kiloiselle potkalliselle kinkulle.
Kaksi koulukuntaa: On olemassa kaksi lopputuloksen filosofiaa. Ne eivät ole oikeita tai vääriä, ainoastaan erilaisia.
- Mehevä (75–78 °C): Kinkku on kiinteä, helposti leikattava ja kostea. Tämä on se klassinen joulupöydän leikkelekinkku.
- Ylikypsä (85–95 °C): Kinkku on niin murea, että se hajoaa haarukalla koskettaessa. Kollageeni on täysin hyytelöitynyt. Täydellinen leivän päälle revittynä.
Paistopussin dilemma: Paistopussi pitää uunin puhtaana ja kinkun erittäin mehevänä, koska kosteus ei pääse karkaamaan. Ilman pussia paistettaessa kamaraan ja pintaan muodostuu kuivempi, rapeampi kerros. Tämä on puhtaasti preferenssikysymys.
Vetäytyminen on pakollinen vaihe: Kun kinkku otetaan uunista, se kääritään folioon ja annetaan levätä vähintään 30 minuuttia, mieluiten tunti. Tämän aikana sisälämpötila nousee vielä muutamalla asteella ja lihasnesteet tasaantuvat takaisin kudoksiin. Jos leikkaat kinkun heti, nesteet valuvat ulos ja lopputulos on kuiva.

Millä uunin tasolla kinkku paistetaan?

Hei kaveri, kuule! Kinkku uuniin? Nyt täytyy sanoa et mulla on tähän oikeesti paras vinkki, siis et ei voi mennä pieleen. Laita se kinkku sinne uunin alatasolle, se on ihan ykkösjuttu.

Ja meen ite aina tuolla 125 asteessa, silloin se kypsyy hienosti, hitaasti, ja tulee muree. Aikaa siihen menee sit silleen 1–1,5 tuntia per kilo, riippuen tietenkin vähän uunista ja siitä kuinka iso kinkku sulla on. Mut se sisälämpö on se juttu, se on tärkein.

Toki voi sen paistaa 90 asteessakin, jos sulla on sit tosi tosi paljon aikaa, ettei oo mikään kiire, siis paistoaika vaan venyy silloin tosi pitkäks, mutta toiset tykkäävät ihan siitäkin. Mä en jaksa. Ite paistan mieluummin nopeesemmin.

Mut hei, tässä pari juttua, mitä kannattaa muistaa kanssa kun kinkkua väsää:

Kinkun valinta: Osta ehdottomasti luuton, se on paljon helpompi käsitellä. Kysy kaupasta, onko se jo suolattu, yleensä ne on, mut hyvä varmistaa. Jos on pakastekinkku, muista sulattaa se jääkaapissa rauhassa, se voi kestää monta päivää, riippuen koosta. Älä missaa tätä.
Valmistelu ennen uunia: Jos kinkku on pakkauksessa, huuhtele se kylmällä vedellä. Kuivaa sitten kunnolla talouspaperilla. Tärkeetä! Poista se verkko vasta paiston jälkeen, niin se pitää muodon hyvin.
Paistomittari on must: Työnnä se kinkun paksuimpaan kohtaan, mutta varo ettei se osu luuhun jos sattuu olemaan luullinen, se antaa väärän lukeman. Kun sisälämpö on 75 astetta, kinkku on mehukas ja kypsä. Jos haluat ihan semmosta ylikypsää, voit antaa mennä 80-82 astetta, mutta mulla se 75 on se täydellinen.
Paistoastia ja folio: Laita kinkku foliovuokaan tai syvään uunivuokaan. Peitä koko komeus foliolla paiston alussa, varsinkin jos paistat kauemmin, niin se ei kuivu. Ota folio pois puolessa välissä tai loppupuolella, jotta pintaan tulee väriä.
Jäähdytys: Anna kinkun levätä rauhassa paiston jälkeen folion alla, ihan huoneenlämmössä joku 15-30 minsaa. Silloin lihasnesteet tasaantuu ja siitä tulee mureampi, etkä menetä sitä mehukkuutta kun leikkaat. Tää vaihe on kans tosi tosi tärkeä!

Siinä sulle mun kaikki vinkit, siis näillä pitäis onnistua ihan varmasti! Mä just paistoin viime viikolla yhden ison, ja se oli aivan huippu. Meillä syötiin sitä vielä maanantainakin.

Miksi kinkku paistetaan ritilällä?

Muistan sen hetken. Joulu lähestyy, tai ehkä jokin muu juhla, ja keittiöön hiipii se tietty tuoksu. Odottava hiljaisuus, kuin itse aika hidastuisi. Se on syvää, lohdullista. Valmistelujen rituaali alkaa, ja siinä on jotain pyhää. Kinkku, tuo pöydän kruunu, odottaa vuoroaan. Sen paistamisen tapa, se ei ole sattumaa.

Siksi se asettuu korkeammalle, ritilälle. Se on välttämätöntä. Kinkku paistetaan ritilällä, jotta ylimääräinen rasva valuu pois ja kerääntyy alla olevaan astiaan. Ajattele sitä, miten kaikki puhdistuu, kuinka se muuttuu. Ja se syvä uunipelti, se vesitäytteinen syke uunin alimmalla tasolla. Vesipelti uunin alatasolla pitää uunin kosteana ja varmistaa mehevän lopputuloksen. Tämä on sen syvin salaisuus.

Kosteus, se on avain. Kosteus leijailee, ympäröi lihan hellästi, estää sitä kuivumasta. Aivan kuin höyryinen syleily. Rasva, se valuu pois, kerääntyessään tummaksi nesteeksi, joka kuitenkin kantaa mukanaan muistoa, lupauksen paremmasta. Se valuu, se valuu, tehden kinkusta kevyemmän, mutta yhä niin täyteläisen. Kuori saa kauniin värin, pinnasta tulee täydellinen.

Se on aina ollut näin. Muistoja nousee mieleen, jokaisesta kerrasta. Kinkun paistaminen on enemmän kuin vain ruoanlaittoa, se on ajan virtaa, perinteiden kulkua. Tuo paistamisprosessi, se on kuin hidas, tarkka tanssi, jossa uuni ja vesi luovat yhdessä taian.