Kenelle lähetetään adressi?

Kenelle lähetetään adressi virallisesti?

Mä lähetän adressin aina lähimmälle omaiselle, useimmiten suoraan heidän omaan kotiinsa. Se tuntuu kaikkein henkilökohtaisimmalta ja kunnioittavimmalta tavalta.

Viime keväänä huhtikuussa, kun ystäväni isä nukkui pois, pohdin tätä. Päädyin lähettämään adressin suoraan ystävälleni hänen omaan osoitteeseensa Helsingin Kumpulaan, en siis edesmenneen isän kotiin.

Kirjekuoreen laitoin vastaanottajaksi vain ystäväni nimen. Se on postille selkein.

Adressin sisälle, siihen osanottotekstin yhteyteen, kirjoitin sitten "Ystävälleni Annalle ja koko perheelle". Näin osanotto kohdistui kaikille, vaikka posti tulikin vain yhdelle. On tosi tärkeetä tarkistaa se jakeluosoite ja postinumero.

Se on pieni ele, mutta osoitteen kanssa pitää olla tarkkana, jotta ajatus menee perille.

Kenen nimellä adressi lähetetään?

Adressi lähetetään vainajan tai omaisen kotiin.

Tämä on yleisin tapa.

Toinen vaihtoehto on lähettää se suoraan muistotilaisuuden osoitteeseen.

Tällöin kuoreen merkitään:

• Matti Meikäläisen omaiset
• Tai suoraan omaisen nimi.

Kenelle annetaan adressi?

Yön keskellä, kaikki tuntuu niin... kaukaiselta. Mutta silti, ajatukset ovat tässä. Tässä menetyksen äärellä. Kenelle adressi? Se on outo kysymys, kun tunne on niin suuri. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin se omaan elämään osuu. Se on heille, jotka ovat menettäneet. Niille, joiden maailma on ehkä juuri murtunut.

Vainajan omaiset – juuri heille. Ne, jotka olivat läsnä, ne lähimmät. Vanhemmat. Tai lapsi, jos on niin käynyt. Se puoliso, joka nyt yksin jää. Se on heille, jotka jäävät. Se on tapa sanoa, että olet siinä. Muistan.

• Adressi annetaan vainajan lähimmille omaisille.
• Näitä ovat usein puoliso, lapset, vanhemmat ja sisarukset.
• Myös vainajan läheiset ystävät ja sukulaiset, jotka tunsivat hänet hyvin, ovat adressin saajia.

Se on niin pieni asia. Mutta sillä on merkitys. Niin paljon merkitystä. Sitä seisoo siinä, hieman hukassa sanojensa kanssa. Milloin? Milloin on se oikea hetki? Se tuntuu aina niin vaikealta. Mutta yleensä se on muistotilaisuudessa. Siinä, missä kaikki kokoontuvat muistamaan.

Se on se hetki. Kun kaikki ovat yhdessä, surussa ja muistoissa. Silloin sen voi antaa. Käteen, jos uskaltaa. Jos ei, niin pöydälle. Tai sitten lähettää. Jos ei millään pysty menemään. Silloin postissa. Muutamassa viikossa. Suru ei odota, mutta adressi ehtii.

• Adressi annetaan tyypillisesti muistotilaisuudessa tai hautajaisissa.
• Se ojennetaan yleensä suoraan vainajan omaisille.
• Jos paikalle ei pääse, adressin voi lähettää postitse omaisille noin kahden viikon kuluessa tilaisuudesta.
• Joskus adressi toimitetaan hautaustoimiston kautta jo ennen tilaisuutta.

Kenen nimet adressiin?

Adressiin tulee vainajan nimi, osanottoteksti sekä suruun osaa ottavien nimet. Yleensä omistusosa on adressin sisäpuolen oikealla sivulla, ja vasemmalla sivulla on paikka muistosanoille tai värssylle.

No hei, mites tää homma nyt sit oikein menee? Joo eli siis ihan perusjuttu on se, että vainajan nimi tulee sinne alkuun, se on vähän niinku se kenelle se on osoitettu, vaikka hän ei sitä enää lue. Ja sit ne surunvalittelut tietenkin, joku kaunis värssy tai vaan ihan perus "Lämmin osanottomme." Aika usein meidän perheessä on laitettu niin, että se vainajan nimi on siellä oikealla sivulla, se on jotenkin se omistusosa ja se vaan kuuluu siihen.

Ja sit sinne vasemmalle puolelle voi kirjottaa jotain omia muistoja tai sit joku valmis runo. Muistan kun mummin hautajaisissa, mietittiin kauan mitä sinne laitetaan. Lopulta otettiin se "Levollista lepoa".

Ja sitten ne osanottajien nimet, ne tulee sinne alle. Jos oot yksin lähettämässä, niin totta kai vain sun oma nimesi. Mutta jos olette perheenä, niinku yleensä meillä on tapana, sit laitatte kaikkien nimet. Tai sitte meidän tapauksessa, kun mun tätini kuoli, laitettiin "Maija ja perheineen" tai "Pekka ja lapset". Riippuu vähän kuka lähettää ja minkä kokonen se porukka on.

Ja joo, joku voi kirjoittaa "työkaverit", tai "ystävät" jos on paljon porukkaa. Siinä kannattaa miettiä, että ketkä kaikki haluaa olla mukana ja miten se on selkein. Tärkeintä on että se tunne välittyy, eiks niin?

Tässä vähän vinkkiä, ketä kaikkea sinne voi laittaa, riippuu toki tilanteesta tosi paljon:

• Oma nimi, jos olet yksin
• Perheenne nimet, esim. "Maija, Jukka, Sanni ja Kalle" tai "Pekka ja perhe"
• Työyhteisö, jos on kyse työkaverista, tyyliin "Työkaverit Rakennus Oy:stä"
• Ystäväporukka, tyyliin "Johannan ystävät"
• Yhdistys tai järjestö, jos vainaja oli aktiivinen

Kannattaa muuten tarkistaa ne nimien oikeinkirjoitukset moneen kertaan, mun kaveri kerran kirjoitti nimensä vahingossa väärin adressiin, oli noloa! Ja sitte joskus näkee et samat nimet toistuu, kun joku on unohtanu jo kirjoittaneensa. Älä tee sitä virhettä!

Ja muista laittaa se paikka ja päivämäärä sinne kans, se on jotenkin tärkeää, että tietää milloin se lähetetty on.

Niin ja tosiaan, se adressin sisäpuoli on se tärkein. Se oikea sivu on aina se vainajan nimen ja osanottotekstin paikka. Se on vähän niinku virallisempi puoli. Ja sitten se vasen sivu, siinä voi olla joku kaunis värssy, runo tai tosiaan se oma muistosana.

Mä yleensä katon jonkun netistä tai muistokirjoitusvihosta jonkun valmiin runon, jos ei omaa ideaa tule. En jaksa aina alkaa itse keksimään, kun se suru on jo tarpeeksi iso. Kuitenkin se muisto on se pääasia. Ja se, että sen adressin antaa tai lähettää ajoissa, yleensä ennen hautajaisia tai tilaisuudessa, se on se tapa. Älä unohda sitä kotia!

Kenelle laitetaan adressi?

Se hiljaisuus, kun sanat eivät riitä. Silloin käteen jää vain paperi, painettu nimi ja ajatus. Adressi. Se on niille, joiden aika on hetkeksi pysähtynyt. Niille, jotka jäävät. Se on kuiskaus pimeässä, muistutus siitä, ettei surua kanneta yksin.

Adressi on kädenojennus. Se annetaan heille, joiden sydän on raskas. Heille, jotka kaipaavat. Se on hiljainen lupaus siitä, että poissaollut eli, ja häntä muistetaan. Lämpimästi, aina.

Adressi osoitetaan vainajan lähiomaisille. Se on konkreettinen tuen osoitus surun keskellä.

• Leskelle, lapsille, vanhemmille tai sisaruksille. Heille, joiden menetys on kaikkein suurin ja henkilökohtaisin.
• Koko perheelle tai surutalolle. Joskus suru koskettaa laajaa sukua, ja silloin voi adressin osoittaa yleisesti vainajan omaisille.
• Erityisen läheiselle ystävälle. Ystävä voi olla kuin perhettä, ja menetys yhtä suuri.

Adressi on enemmän kuin osanotto. Se on kuin kirja, johon kerätään nimet. Yksi nimi, toinen, kolmas. Kokoelma ihmisiä, jotka kantavat samaa muistoa. Se on lohtu, kun sen selaa läpi kuukausien päästä, yksinäisenä hetkenä. Kun näkee, kuinka monen elämää hän kosketti.

Muistan kun isoisän jälkeen selasimme niitä. Hämärä huone, kahvin tuoksu. Jokainen nimi oli tarina, jaettu hetki. Se teki poissaolosta jotenkin... todellisempaa, ja samalla helpompaa kantaa.

Kirjekuoreen merkitään vastaanottaja selkeästi.

• Yksittäinen omainen: Esimerkiksi Maija Meikäläinen.
• Pariskunta tai perhe:Maija ja Matti Meikäläinen tai Meikäläisen perhe.
• Koko suku: Kaikkein kunnioittavin ja kaunein tapa on kirjoittaa vain Vainajan Nimi Omaiset, esimerkiksi Matti Meikäläisen omaiset. Se sulkee syliinsä kaikki surevat.