Ovatko kaikki suomen kunnat kaksikielisiä?

Ovatko kaikki suomen kunnat kaksikielisiä: Yksi- ja kaksikielisyys

Suomen kuntien kielellinen tilanne herättää usein kysymyksiä siitä, miten viralliset kielet jakautuvat maan eri alueilla. Vaikka maa on virallisesti kaksikielinen, hallinnollinen todellisuus vaihtelee huomattavasti paikallisen kielijakauman ja asukasluvun mukaan.

Ovatko kaikki suomen kunnat kaksikielisiä?

Kaikki Suomen kunnat eivät ole kaksikielisiä, vaan suurin osa maamme kunnista on virallisesti yksikielisiä. Kysymys herättää usein sekaannusta, sillä Suomi itsessään tunnetaan perustuslain mukaan virallisesti ovatko kaikki suomen kunnat kaksikielisiä huomioon ottaen kaksikielisenä maana.

Suomen kuntien kielellinen jakauma numeroina

Suomessa on yhteensä 308 kuntaa, ja näistä vain pieni osa kantaa virallista kaksikielisen tai ruotsinkielisen kunnan statusta. Kaksikielisiä kuntia on yhteensä 33 kappaletta. Lisäksi Ahvenanmaan maakuntaan kuuluu 16 kuntaa, jotka ovat lain mukaan yksinomaan ruotsinkielisiä.

Noh, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Maamme kunnista 49 on joko ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä, kun taas loput yli 250 kuntaa ovat yksikielisesti suomenkielisiä. Kaksikieliset kunnat sijaitsevat pääasiassa rannikkoalueilla, joissa suomen ruotsinkieliset kunnat ovat
historiallisesti asuneet tiiviimmin.

Miten kunnan kielisuhde määritetään laissa?

Kunnan virallinen kielellinen asema ei perustu sattumaan, vaan tarkkoihin kielilain määritelmiin ja väestötilastoihin. Valtioneuvosto tarkistaa kuntien kielellinen asema koskevat kielisuhteet valtiovarainministeriön virallisten väestötietojen pohjalta aina vaalikausittain.

Prosenttiosuudet ja väestömäärät kriteerinä

Kunta voidaan määrätä kaksikieliseksi kahdella tavalla. Jos vähemmistökielen puhujien osuus on vähintään kahdeksan prosenttia kunnan asukasluvusta, kunnasta tulee automaattisesti kaksikielinen. Vaihtoehtoisesti kunta voi itse pyytää kaksikielisen statuksen saamista, jos vähemmistön määrä on vähintään 3 000 henkeä.

Toisaalta, jos kaksikielisen kunnan ruotsin- tai suomenkielinen vähemmistö laskee alle 3 000 hengen ja osuus alle kuuteen prosenttiin, kunta voi muuttua yksikieliseksi. Tämä suojaa pieniä kieliryhmiä, mutta varmistaa samalla, ettei hallinnollisia resursseja tuhlata turhaan alueilla, joilla kieltä puhuvia on vain kourallinen.

Erityisasemassa olevat alueet ja saamelaisalueet

Keskusteltaessa keksikielisyydestä moni unohtaa, että Suomessa on myös muita virallisia kieliä kuin suomi ja ruotsi. Saamelaiskielillä – pohjois-, inaarin- ja koltansaamenkielellä – on vahva oikeudellinen asema maan pohjoisimmissa kunnissa.

Saamelaisalueen kunnissa, kuten Utsjoella, Inarissa, Enontekiöllä ja Sodankylässä, asukkailla on oikeus käyttää saamen kieltä viranomaisasioinnissa. Nämä kunnat eivät kuitenkaan ole virallisesti kaksikielisiä samalla tavalla kuin rannikon suomi-ruotsi-kunnat, vaan niiden erityisasema perustuu saamen kielellisiin oikeuksiin.

Kuntien kielelliset statukset Suomessa

Suomen kunnat jakautuvat kielellisen asemansa puolesta kolmeen eri ryhmään. Jokaisella statuksella on omat oikeudelliset velvoitteensa viranomaispalveluissa.

Yksikieliset suomenkieliset kunnat

Ruotsinkielisten osuus on hyvin pieni

Yli 250 kuntaa (suurin osa Manner-Suomesta)

Vain suomi

Asiointi hoidetaan pääasiassa vain suomeksi

Kaksikieliset kunnat

Vähemmistökieli ylittää 8 prosentin tai 3 000 hengen rajan

33 kuntaa (pääasiassa rannikolla)

Sekä suomi että ruotsi

Oikeus saada palvelua molemmilla kielillä

Ruotsinkieliset ja Ahvenanmaan kunnat

Ahvenanmaan itsehallintolaki takaa yksikielisyyden

16 kuntaa (kaikki Ahvenanmaalla)

Yksinomaan ruotsi

Viranomaispalvelut tarjotaan ruotsiksi

Miten kaksikielisyys näkyy arjessa rannikkokunnassa

Anna, 32-vuotias graafinen suunnittelija, muutti Helsingistä Vaasaan uuden työn perässä. Hän oletti aluksi, että arki sujuisi täysin suomeksi kuten pääkaupungissa.

Ensimmäisellä viikolla kaupungin virastossa asioidessaan hän kuitenkin huomasi, että lomakkeet ja opasteet olivat luontevasti sekä suomeksi että ruotsiksi, ja virkailija tervehti häntä molemmilla kielillä.

Aluksi Anna hieman jännitti kaksikielistä ympäristöä, koska hänen ruotsin kielen taitonsa oli ruosteessa kouluajoilta. Hän kuitenkin huomasi pian, että palvelua sai aina halutessaan suomeksi.

Noiden kokemusten kautta hän oppi arvostamaan paikallista kaksikielistä kulttuuria, jossa kahden kielen rinnakkaiselo on arkinen ja sujuva asia ilman kitkaa.