Milloin ensisynnyttäjä pääsee kotiin?

Milloin sitä oikein pääsee kotiin? Se on kysymys, joka pyöri mielessäni koko raskauden ajan, varsinkin kun lähestyin laskettua aikaa. Ensisynnyttäjänä kaikki oli niin uutta ja jännittävää, ja tietysti myös vähän pelottavaa. Muistan lukeneeni jostain, että ensisynnyttäjät joutuvat usein olemaan sairaalassa pidempään kuin ne, joilla on jo lapsia. Pidempään?! Ajatus tuntui… no, pitkältä. Halusinhan päästä kotiin tutustumaan vauvaani rauhassa, omassa kodissa.

Synnytyksen jälkeen, vauva sylissä – pieni, täydellinen ihme – se kysymys nousi taas pintaan. Milloin kotiin? Kroppa oli väsynyt, mieli sumuinen, mutta silti se ajatus jyskytti. Hoitajat sanoivat, että se riippuu. Riippuu vauvan voinnista, omasta voinnista… Mutta kuinka kauan? Tuntui oudolta, että vastaus oli niin epämääräinen.

Ymmärrän kyllä, että jokainen tilanne on erilainen. Että on otettava huomioon niin paljon asioita. Mutta silti… odottaminen oli tuskallista. Muistan erään naisen samassa huoneessa, jolla oli jo entuudestaan kaksi lasta. Hän pääsi kotiin ihan seuraavana päivänä! Se tuntui niin epäoikeudenmukaiselta. Minä makasin siellä, kipeänä ja väsyneenä, ja hän sai jo lähteä. Tiedän, tiedän, ei saa vertailla. Jokainen synnytys on ainutlaatuinen. Mutta silti…

Lopulta sain itsekin lähteä kotiin kahden päivän päästä. Se oli ihanaa! Vaikka vähän jännittikin. Mutta se tunne, kun pääsi omaan kotiin pienokaisen kanssa… Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotain, jonka jokaisen äidin tulisi kokea.

Kai se on niin, että tarkkaa kotiutumisaikaa on oikeasti mahdotonta sanoa etukäteen. Mutta ehkä se on myös ihan hyvä niin. Antaa asioiden edetä omalla painollaan. Ja nauttia siitä pienestä ihmeestä, jonka on saanut syliinsä.