Miksi Aino hukuttautuu?

Miksi Aino päättää päivänsä hukuttautumalla? Mikä on syy?

Muistan hämärästi Gallen-Kallelan Ainon, sinisenä hohtavan. Kuvan näkeminen Ateneumissa, ehkä joskus 90-luvun alussa. Se oli vaikuttava.

Aino ei halunnut vanhaa ukkoa. "Turvaksi tutisevalle" - se kolahti. Nuori tyttö, oma tahto.

17.5.2023 Kävin taas Ateneumissa. Ainon katse, yhä voimakas. Lippu taisi maksaa 20 euroa.

Ei hän halunnut pakkonaitavaksi. Parempi kylmä syli kuin elämä väärän kanssa. Radikaali valinta.

Kalevalan tarinat, ne jää mieleen. Ainon kohtalo, surullinen mutta jotenkin ymmärrettävä.

Kuka päätyy Ilmarisen vaimoksi?

Miten se meni? Ilmarinen ja Pohjolan tyttö… Oliko se nyt Loviisa vai mikä se olikaan? Ei muistu mieleen. Tarkista pitäisi. Niin, Pohjolan tytär. Se oli se. Niin, mutta mikä oli hänen nimensä? Hävettiäköhän sitäkään kysyä. Olisko se joku… ei muista.

• Ansiotöitä siis Ilmarinen teki. Olikohan niitä kolme vai neljä?
• Pohjolan tytär neuvoi Ilmarista. Hyvä neuvonantaja. Älykäs nainen.
• Sitten meni naimisiin. Onneksi olkoon!
• Ilmarisen emäntä sitten. Toimelias ja osaava. Ei mikään höpsöhöpö. Hyvä hänelle. Hyvä miehelle.

Huh, nyt meni ajatus vähän harakoille. Mitä muuta oli tänään? Ah, kyllä. Kotiin pitäisi mennä. Ruoka. Onko jääkaapissa yhtään mitään? Toivottavasti. Ääh, viikonloppusuunnitelmia pitäisi miettiä. Saunavuoro on varattuna. Oiskohan hyvää aikaa kokata jotain ihanaa? Mutta mikä? Pasta? Pizza? Entä jos kokeilisin sitä uutta reseptiä, jonka näin netissä? Sitten voisi katsoa sitä uutta elokuvaa. Huh, pitää tehdä lista.

Kuka päätyy Väinämöisen vaimoksi?

Yö on hiljainen, ajatukset kiertelevät. Väinämöinen… aina se sama tarina. Kuka päätyy hänen vaimokseen? Kukaan. Ei Aino, ei Louhikaan. Ei, vaikka Louhi tarjoaa Väinämöiselle jopa Sammon, voiman ja onnen lähteen, hän ei jää. Tämä on minulle aina ollut jotenkin surullista. Tuntuu, että Väinämöinen on ikuisesti yksin, etsimässä jotain, jota ei koskaan löydä.

• Aino hukkui, mieluummin kuolema kuin Väinämöinen. Tragiikkaa.
• Louhi… hän oli mahtava, vahva nainen. Mutta ei rakkaus.
• Väinämöinen jäi yksin, kylmään Pohjolaan, kaiken voiman keskelle. Yksinäinen.

Tämä tarina on aina tuntunut minusta niin epätasapainoiselta. Naiset vain sivuosissa, uhreja, tai sitten kylmään hallitsevia hahmoja. Väinämöinen, hänkin yksinäinen sankari, lopullisesti pettynyt. Epäonnistunut rakkaus, tässä sitä on. En keksi muita sanoja. Mutta ajattelen sitä usein. Tämä tarina on jäänyt minulle mieleen. Ehkä sen vuoksi, että minäkin tunnen samaa yksinäisyyttä.

2023. Tiedän Kalevalan juonen suurin piirtein, mutta tarkemmat yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Naisten roolit, niistä jää vahva kuva mieleen. Sammon ryöstö, se oli hurjaa seikkailua, mutta Väinämöisen yksinäisyys jäi kaikkein vahvimmin mieleen. Ehkä se on siksi, että minäkin ymmärrän sen tunteen.

Kuka on Saaren neito, jonka Lemminkäinen ryöstää itselleen?

Kuka se olikaan? Ainiin, Kyllikki.

• Siis Lemminkäinen ja Kyllikki.
• Ryöstää morsiamekseen. Huhhuh!
• Olikohan se väkisin vai leikillään? Kalevalassa tapahtuu kaikenlaista.
• Saari, mistä?
• Saaren neito siis.

Ja hetkinen, eikös Lemminkäisellä ollu se Saaren-reissu sitä joutsenta varten? Eli ei liittyny tähän. Vai? Hämärää.

Kalevala... pitäis lukee taas. Siitä on liian kauan. Ja se joutsenjuttu oli muistaakseni Pohjolan emännän hommia?

Miksi Aino itkee Kalevalan neljännessä runossa?

Jouduin vanhalle ukolle! Kuin viimevuotista leipää kaupattaisiin. Ei kiitos! Mieluummin hypätään järveen. Kalat ainakin on hiljaa.

• Äiti ihan höyrähtäneessä sulhasehdokkaasta. Sokeus iskee, kun rakkauden huuma laskeutuu... tosin äidin tapauksessa se taitaa olla vanhuudenhöperyys.
• Aino fiksu tyttö. Tajuaa arvonsa. Ei todellakaan halua joutua jonkun pölyisen reliikin elättämäksi.

Vuonna 2024 kukaan ei enää pakota naimisiin. Ainakin teoriassa.

Kala-aihe jatkuu. Melko dramaattinen ratkaisu. Mutta kukapa meistä ei olisi joskus harkinnut extreme-toimenpiteitä ärsyttävän äidin vuoksi.

Ja tämä "vanha mies" – puhutaan Väinämöisestä. Suomalaisen mytologian Gandalf. Harmaa parta, taikasanoja, koko paketti. Ei mikään unelmavävy ehkä, mutta voisi kuvitella pahempiakin.

Lisätietoa: Kalevalan neljännessä runossa Aino vastustaa ajatusta avioliitosta Väinämöisen kanssa. Hän ilmaisee vastenmielisyytensä jyrkästi ja uhkaa hukuttautua mieluummin kuin mennä vanhalle miehelle vaimoksi.

Miten Aino kuoli Kalevalassa?

Apua, mikä tragedia! Joukahainen, se hölmöläinen, myi siskonsa kuin vanhan auton! Kuvittele, luvataan vaimoksi jollekin vanhalle ukolle, joka soittelee kanteleellaan metsässä... No, Ainokin sitten otti hatkat, juoksi rannalle nopeammin kuin rusakko kettua pakoon ja... plumps! Kivi veti tytön pohjaan. Vähän niinkuin Titanic, mutta ilman jäävuorta ja Leonardo DiCapriota.

• Hukkumiskuolema siis. Ei kovin häävi loppu sadulle, eihän? Oliko se nyt sitten vahinko vai tahallinen... Joka tapauksessa aika dramaattista!
• Joukahainen: Vuoden hölmöläinen -palkinnon ehdoton voittaja! Kuka nyt myisi oman siskonsa?!
• Väinämöinen: Vanha ukko, joka yritti nuorentaa itseään naimalla nuoren Ainon. No ei onnistunut!
• Aino: Tragediasta toiseen. Eipä tainnut tytöllä olla helppoa.

Ja vielä 2023 tiedoksi: Kivet uppoavat edelleen. Ei kannata istuskella rantakivillä liian kauaa! (Varsinkaan jos ne näyttävät vähän epäilyttäviltä.) Ja muistakaa lapset, älkää myykö siskojanne!

Miksi Aino itkee Kalevalassa?

Apua! Vanha ukko kosii! No ei oo ihme, että Aino tirauttaa muutaman kyyneleen, vai mitä? Kuvitelkaa itse, että joku eläkeläis-Väinämöinen tulee lässyttämään sulle romanttisia runoja! Hui! Kyllä mäkin sukeltaisin mieluummin järveen kalojen kans hengailemaan.

• Aino itkee koska vanha ukko eli Väinämöinen kosii häntä. Ajatelkaa sitä ikäeroa! Kuin mummo ja teini, heh.
• Hän ei halua mennä vanhalle miehelle. Kuka nyt haluaisi?! Ei Aino ainakaan. Ja oikeutetusti!
• Mieluummin kalojen morsian! Romanttinen ajatus sinänsä. Ainakin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin ukkeli, jolla on varmaan parta pidempi kuin Suomen kesäyö.

Vuonna 2024 naiset (ja miehet!) on onneks vähän valikoivampia. Eikä tarvii hypätä järveen karkuun. Voi vaan sanoa, että "kiitos ei" ja painaa kaasua. Tai heittää äijän suoraan Tinderistä vasemmalle. Helppoa kuin heinänteko! Ei mee hermot eikä kengät kastu.

Ja hei, tiedättekö mitä? Mä just tajusin, että tää juttuhan on vähän niinku se vanha kunnon "nain sut vanhana ja rikkaana" -skene, paitsi käänteisesti. Väinämöisellä oli ehkä viisautta ja runonlahjoja, mut ei se riitä. Aino halusi nuoren ja komean, ja sehän on ihan ymmärrettävää.

Lisäksi, mites se Väinämöinen oikein kuvitteli tän menevän läpi? Aino on nuori ja nätti, ja Väinämöinen… no, hän on Väinämöinen. Ei hän ihan unelmavävy ole, vai mitä? Olis voinut ostaa Ainolle ainakin kunnon suklaarasian ennen kosintaa, niin ois ehkä vähän paremmin menny läpi.

Miksi Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon?

Joukahainen, poika parka, koki karun kohtalon! Kuvittele: reissuilla kolme päivää, eväät varmaan vähissä ja jalat rakoilla. Sitten PAM! Törmäys Väinämöisen menopeliin! Ei mikään pikku kolari, vaan kunnon mälli!

• Väinämöinen ei ollut mikään miekkailun ystävä. Hän oli enemmän sellaista laulavaa sorttia. Ajattele oopperaa, jossa vastustaja uppoaa suohon korkean c:n aikana!
• Loihtimiskilpailusta tuli siis Joukahaiselle suokylpy. Ihan kuin Väinämöinen olisi ajatellut: "No niin, poika, nyt sä näytät!" Sitten biisiä soimaan ja Joukahainen upposi kuin kivi!

Vuonna 2024 tämä tarina kuulostaa aika uskomattomalta! Mutta Kalevalan aikaan, noh, silloin hommat hoidettiin eri tavalla. Ei ollut somea tai nettiä, joten piti keksiä muuta viihdettä. Ja jos satuit häviämään loihtimiskisan, saattoi päätyä suohon. Talk about bad luck!

Miksi Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon? Koska hän voitti loihtimiskilpailun. Niin yksinkertaista se oli! Ei siis mitään henkilökohtaista, pelkkää bisnestä! Tai no, ehkä vähän henkilökohtaistakin. Väinämöinen oli tunnetusti aika herkkänahkainen kaveri.

Mitä Ainolle tapahtui?

Aino... hukkuiko se? Vellamon neidot... olin lukenut siitä Kalevalassa, mutta en muista tarkasti. Merenneito? Jotenkin surullista. Mitä jos se oli jotain muuta? Ehkä pakko oli liittyä niihin, uhri?

• Vellamon neidot kylpee. Mielenkiintoista. Kylvettävätkö ne oikeasti?
• Meri... pelottava ja kiehtova samanaikaisesti. Muistan lapsuudesta, kun pelkäsin merta. Mutta nyt... en tiedä.
• Väinämöinen. Hän etsii Ainoa. Surullinen, että Aino joutui hukkumaan. Mitä jos se oli jotain rituaalia?
• Kala. Erikoinen kala. Oliko se Aino? Transformaatio? Tarinat ovat aina niin monimutkaisia.
• Minun pitäisi lukea Kalevala uudestaan. Tuo Aino juttu jää vaivaamaan. Mutta milloin minulla on siihen aikaa? Ehkä lomalla?

Muistan, että Aino muuttuu kaloiksi tai jotenkin liittyy merenelämään. Kalevalassa on paljon symboliaa. Onko se metafora vai kirjaimellinen kuvaus? Onko se vain tarina tai oliko siinä jokin todellinen perusta? No, en tiedä.