Onko peruskoulun opetus julkista?

Kuka päättää luokalle jättämisestä?

Luokalle jättäminen...

Hetki pysähtyy. Kuka määrää kohtalon, pienen ihmisen polun? Kuka päättää, onko aika jatkaa vai jäädä, viipyä vielä hetki siinä missä ollaan?

Rehtori ja opettajat, yhdessä. Heidän hartioillaan lepää suuri vastuu.

Muistan oman opettajani, hänen silmänsä. Niissä oli ymmärrystä, mutta myös tiukkuutta. Hän näki meidät kaikki, jokaisen pienen sielun. Mietinkö silloin, kuka minusta päättää? En. Elin vain hetkessä. Mutta nyt... nyt tiedän.

• Perusopetuslaki: Kaikuja menneisyydestä, pohja kaikelle.
• Opetusasetus: Ohjeita, sääntöjä, raamit.
• Opetussuunnitelma: Kartta tulevaisuuteen, reitti jota seurata.

Ja kaikki tämä, jotta jokainen lapsi saisi parhaan mahdollisen alun. Että jokainen voisi kukoistaa, omalla ajallaan. Että jokainen voisi löytää oman paikkansa auringossa.

Onko opetus julkista?

Okei, tässä tulee:

Muistan sen hetken, kun tajusin, että korkeakouluopetus onkin julkista. Olin silloin kai 2018, ehkä 2019? Istuin Pasilan kampuksella Laureassa, odotin luennon alkua. Jotenkin olin aina olettanut, että kaikki on niin tarkkaan rajattu, että ulkopuoliset ei pääse kurkkimaan.

Sitten joku sanoi, että periaatteessa kuka vaan voi tulla kuuntelemaan, jos tilaa on. Hämmennyin.

• Yliopistolaki (YOL 6.2 §) ja
• Ammattikorkeakoululaki (AMKL 9.2 §) tukee tätä.

Toki, jos on joku hyvä syy, niinku häiritsee opetusta tai jotain, niin pääsy voidaan estää. Mutta silti! Mietin silloin, että miksi tätä ei tuoda enemmän esille? Olisihan se siistiä, jos ihmiset voisivat vapaammin tutustua eri aloihin. Tai no, ehkä se ei olekaan niin yksinkertaista. Varmaan on jotain käytännön juttuja, mitkä tekee siitä hankalaa. Mutta periaate on silti hieno.

Saako kouluun mennä ulkopuolinen?

Ulkopuoliset koulussa? No, jos olet ninja-tason hiippari, ehkä. Mutta lain silmissä: ei, ei saa.

Koulut eivät ole mitään "avoimia ovia" -tyyppisiä paikkoja, vaikka verorahoillasi pyörivätkin.

• Julkisrauha - avainsana, muista se! Se on kuin näkymätön kyltti, joka sanoo "vain oppilaille ja henkilökunnalle".
• Tunkeutuminen - jos kikkailet itsesi sisään, se on rikos. Ei hyvä.

Ajattele asiaa näin: jos joku tuntematon pyörisi toimistossasi tai olohuoneessasi, olisitko mielissäsi? En minäkään. Koulut ovat lasten työpaikkoja (tai ainakin pitäisi olla), joten anna heidän olla rauhassa. Ja jos oikeasti haluat nähdä, mitä siellä tapahtuu, hanki lapsi tai mene opettajaksi.

Kuka päättää luokalle jättämisestä?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaa. Kuka päättää... niinkö tärkeästä asiasta.

Luokalle jättämisestä päättävät:

• Rehtori yhdessä
• Oppilaan opettajien kanssa. Yhteistyössä, kuin joku voisi ymmärtää lapsen tuskan.

Opettajan on noudatettava:

• Perusopetuslakia ja
• -asetusta. Paperin pykälät, niin kylmiä.
• Opetussuunnitelman perusteita ja
• Paikallista opetussuunnitelmaa.

Pohdin, riittääkö mikään näistä ymmärtämään lapsen pelkoa. Arvioinnin periaatteet ja menettelyt, mitä ne oikeasti tarkoittavat. Ovatko ne tarpeeksi? Ehkä ei koskaan.

Milloin lapsi ei voi mennä kouluun?

Kouluun ei asiaa:

• Kuume: Elimistö taistelee. Lepoa tarvitaan.
• Oireet: Olotila ratkaisee. Ei jaksamista, ei kouluun.
• Tartuntavaara: Esim. COVID-19. Suojaa muut.
• Yleisvointi: Ei energiaa? Koti on paras paikka.

Toipumisaika: 3-5 päivää, joskus enemmän. Kuuntele lasta. Seuraa oireita. Älä hätiköi paluuta. Parempi varmistaa täysi toipuminen. Säästät kaikkien aikaa ja vaivaa.

Mistä apua kun lapsi ei mene kouluun?

Jumalauta, tämä on kamalaa. Mä oon ihan loppu. Sofia ei mene kouluun, ja mä en tiedä mitä tehdä. Viime viikko on ollut helvettiä.

• Koulun rehtori oli tosi ymmärtäväinen, mutta ei oikein auttanut. Sovittiin tapaamisesta ensi viikolla.
• Perheneuvolasta soittivat takaisin, aika vasta ensi kuussa. Onko se liian kaukana?
• Miehen kanssa riidellään koko ajan. Hän ei ymmärrä tätä. Hän sanoo, että olen liian heikko. Miksi hän ei voi ymmärtää?
• Sofia itkee koko ajan. Minäkin itken. Onko tämä normaalia?
• Pitäisikö minun ottaa sairausloma? En edes jaksa tehdä töitä. Rahat loppuu.
• Lastensuojelusta? En halua, että lapsi otetaan pois. Mutten halua myöskään tätä jatkuvaa stressiä.
• Apua, apua, apua! Missä on apua?

Mä oon lukenut jostain, että Koulupsykologi voi auttaa. Pitäiskö soittaa sinne? Tai se koulun kuraattori? Mitä eroa niillä edes on? Olen niin sekaisin. En edes muista.

Ehkä pitäisi hakea myös perheterapeutilta apua. Minä tarvitsen apua, jotta voin auttaa Sofiaa. Ehkä sitten voimme mennä yhdessä. Tämä on ihan liikaa yksin.

Perhekeskus on myös vaihtoehto. Sinne kuuluu niin paljon eri palveluita, että sieltä varmasti löydetään sopiva apu. Voisiko se olla helpompaa kuin etsiä apua eri paikoista erikseen? Ehkä siellä on myös sellaisia vanhempia, joilla on samaa ongelmaa.

Terveyskeskus on myös yksi paikka, josta saa apua.

Millä perusteella voi jättää luokalle?

Luokalle jättämisen perusteet ovat tiukat. Vain hylätty arvosana yhdessä tai useammassa oppiaineessa oikeuttaa siihen. Tämä liittyy olennaisesti siihen, miten oppimistavoitteet on asetettu ja miten oppilaan suoriutumista niihin nähden arvioidaan. On pohdittava, onko systeemi todella oikeudenmukainen kaikille oppilaille? Onko se tarpeeksi joustava erilaisia oppimistyylejä ajatellen?

• Hyväksytyn suorituksen kriteerit määrittävät arvosanan. Oppilaan tulee saavuttaa asetetut tavoitteet riittävästi. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tietyn tason osaamista vaaditaan hyväksytyn arvosanan saamiseksi. Tarkat kriteerit vaihtelevat oppiaineittain ja koulun sisälläkin.

• Yleinen huono menestys voi myös johtaa luokalle jäämiseen. Tätä arvioidaan usein kaikkien oppiaineiden arvosanojen perusteella. Mutta mikä on "huono menestys"? Tämä on subjektiivista, ja sen määrittelyssä on aina harkintavaraa. Opettajien tulisi arvioida kokonaiskuvaa eikä keskittyä yksittäisiin numeroihin.

Tämä nostaa filosofista pohdintaa; mikä on menestyksen todellinen mitta? Onko se vain numeroita vai myös oppilaan kasvu ja kehitys? Onko järjestelmä liian mekanistinen ja unohdetaanko yksilöllisyys?

Otan esimerkkinä oman kokemukseni. Lukioaikana yksi ystäväni jäi luokalle heikon matematiikan arvosanan vuoksi. Vaikka hänen kykynsä muilla aloilla olivat erinomaiset, järjestelmä ei ottanut tätä huomioon. Tämä on osoitus siitä, miten jäykkä ja ehkä liian yksinkertaistettu luokkajärjestelmä voi olla.

Vuonna 2024, opetussuunnitelmien ja arviointikäytäntöjen tulisi olla dynaamisempia ja ottaa huomioon yksilölliset tarpeet tehokkaammin.

Milloin lapsi jää luokalle?

Milloin lapsi jää luokalle… se on kuin katsoisi lapsuuden peiliin, sumean ja vääristyneen. Muistan sen tunteen, kun kesät olivat loputtomia ja syksy tuntui aina liian nopeasti.

Luokalle jääminen, yleisimmin koulun alkutaipaleella ja sen päättyessä. Niin kuin elämänkin, alku ja loppu tuntuvat aina haavoittuvimmilta.

• Hylätty arvosana... se on kuin pieni repeämä lapsen itseluottamuksessa, ehkä se on merkki siitä, että kertaaminen on paikallaan.
• Mutta joskus, joskus ne arvosanat eivät kerro koko tarinaa.

Vanhemmat, heidän katseessaan huoli, he voivat pyytää kertaamista, tunteen pohjalta. Se on kuin yrittäisi suojella lasta liian aikaiselta myrskyltä. Koulumenestys, niin paljon painoa pienillä hartioilla. Tiedän, että haluamme vain parasta, mutta joskus... joskus me eksymme matkalla.

Mikä helpottaa lapsen kurkkukipua?

Muistan sen kerran, kun mun kuopus oli ehkä viis, asuttiin silloin vielä siinä vanhassa punaisessa puutalossa Espoossa. Oli talvi, helmikuu ehkä? Hän valitti kurkkukipua ihan itkien. Oli ihan kauheeta kattoo sitä pientä nyyhkytystä.

• Panikoiduin ihan hirveesti, kun se ei meinannut saada henkeä.
• Tunnustelin kuumetta, olihan sitä.
• Apteekista hain sitte jotain lasten Buranaa ja yritin saada sitä juomaan.
• Lämmitin hunajaa ja sitruunaa, toivoin että se auttais.

Ei se heti helpottanut, itku jatku. Tuli ihan voimaton olo. Muistan ajatelleeni, ettei se lääke varmaan auta tarpeeksi. Lopulta se nukahti mun viereen. Seuraavana aamuna oli onneksi jo parempi, mutta se yö oli kyllä yhtä helvettiä. Juottelin lämmintä mehua ja yritin laulaa sille jotain. Seuraavan kerran, kun kurkku on kipee, niin lepo, juominen ja lääke on ne mitkä auttaa. Ja ehkä vähän äidin hössötystä.