Miten rehevöityminen ilmenee?

Miten rehevöityminen ilmenee? Vesistöjen vakavat muutokset

Tieto siitä, miten rehevöityminen ilmenee, on elintärkeää ympäristömme suojelemiseksi ja vesistöjen laajemman pilaantumisen estämiseksi. Ongelman varhainen tunnistaminen auttaa alueen asukkaita ja päättäjiä reagoimaan tilanteeseen nopeasti, mikä pelastaa arvokkaat luontokohteet peruuttamattomilta tuhoilta. Tämän vakavan ilmiön ymmärtäminen turvaa puhtaan elinympäristön tuleville sukupolville. Siksi merkkien tarkka seuraaminen on jokaisen luonnossa liikkuvan ehdoton velvollisuus.

Miten rehevöityminen ilmenee ja miksi se on huolestuttavaa?

Rehevöityminen ilmenee vesistöissä ja maalla liiallisesta ravinteiden, kuten typen ja fosforin, määrästä johtuvana kasvillisuuden ja pieneliöiden liikakasvuna. Vesi muuttuu sameaksi, levät runsastuvat huomattavasti ja rannat peittyvät usein ikävään limaan.

Suomessa jopa 70 prosenttia sisävesistä kärsii jonkinasteisesta rehevöitymisestä, mikä on valtava määrä. Tämä ylimääräinen ravinnekuorma saa vesikasvit ja levät kasvamaan räjähdysmäisesti. Se on ikävä kierre. Ylimääräinen orgaaninen aines vajoaa pohjaan, ja sen hajoaminen kuluttaa kaiken hapen.

On kuitenkin yksi hyvin yleinen ja yllättävä virhe, jonka arviolta 80 prosenttia ranta-asukkaista tekee täysin tietämättään - kerron tästä kriittisestä tekijästä tarkemmin ratkaisuosassa myöhemmin.

Miten rehevöityminen näkyy vesissä

Veden samentuminen on ensimmäinen ja selkein varoitusmerkki. Näkösyvyys pienenee merkittävästi, ja vesi voi muuttua vihertäväksi tai rusehtavaksi. Olen itsekin joutunut perumaan lasten odotetun uimaretken, kun huomasin tutun rannan muuttuneen yhdessä yössä vihreäksi puuroksi. Se on todella turhauttavaa.

Levien runsastuminen on toinen selkeä oire. Sinilevät ja rihmalevät lisääntyvät voimakkaasti, ja lämpiminä kesäpäivinä pinnalla voi kellua laajoja, pahanhajuisia levälauttoja. Nämä lauttaumat paitsi näyttävät rumilta, myös estävät valon pääsyn syvemmälle vesistöön.

Rantojen limoittuminen ja happikato

Rantakivet, laiturien pylväät ja kalaverkot peittyvät nopeasti paksuun limaan. Tämä tekee uimisesta epämiellyttävää ja vaikeuttaa kalastusta huomattavasti. Uposkasvit ja rantakasvit, kuten ruoko, runsastuvat ja valtaavat alaa alkuperäiseltä lajistolta.

Tilanne on vakava. Kun suuri määrä kasvimassaa kuolee ja vajoaa pohjaan, hajottajabakteerit kuluttavat valtavasti happea. Tämä happikato johtaa siihen, että pohjan eliöt kuolevat. Arvokalat, kuten siika ja muikku, vähenevät jopa 40 prosenttia, kun taas särkikalat valtaavat vesistön.

Seuraava asia yllättää useimmat ihmiset.

Miten rehevöityminen näkyy maalla

Rehevöityminen - vastoin yleistä uskomusta - ei ole vain vesistöjen ongelma. Maaperään päätyvä liiallinen typpi suosii voimakkaasti tiettyjä nopeasti kasvavia kasvilajeja. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi metsien aluskasvillisuus muuttuu rajusti.

Yleensä ajatellaan, että nopea kasvu on aina hyvä asia - mutta todellisuudessa se tukahduttaa hitaammin kasvavat, harvinaisemmat lajit. Heinät ja vadelmapensaat valtaavat alaa, kun taas herkät jäkälät ja sammalet häviävät kokonaan. Typen laskeuma on vähentänyt monimuotoisuutta merkittävästi eteläisessä Suomessa.

Tietämättömyys siitä, miten omat toimet vaikuttavat rehevöitymiseen

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen virhe: harmaan veden eli sauna- ja tiskivesien johtaminen suoraan vesistöön. Moni ajattelee, että puhdas saunavesi ei tee pahaa. Tämä on täysin väärin. Pesuaineiden sisältämä fosfori on kuin tehokasta lannoitetta leville.

Totta puhuen, moni meistä tekee näitä virheitä mökillä täysin tietämättään (ja usko pois, olen tehnyt tämän virheen itsekin ensimmäisenä mökkikesänäni). Kun vaihdoin fosforittomiin pesuaineisiin ja imeytin vedet maahan kauas rannasta, oman lahden tila parani silminnähden jo yhdessä kesässä.

Vaikeus erottaa harmiton levä myrkyllisestä sinilevästä

Epävarmuus siitä, onko mökkirannan vesi turvallista uida, on yleinen ja aiheellinen pelko. Tässä on nopea opas levien tunnistamiseen, jotta vältät ikävät iho-oireet ja pidät lemmikit turvassa.

Rihmalevä (Vaaraton)

- Tuoksuu yleensä miedosti mullalta tai tavanomaiselta järvivedeltä.

- Täysin vaaratonta uida, vaikka onkin iholla epämiellyttävän tuntuista.

- Nousee tikun mukana ylös pitkänä, roikkuvana massana.

- Muistuttaa vihreää hiustukkoa tai lankaa. Vesi on usein sen ympärillä suhteellisen kirkasta.

Sinilevä eli Syanobakteeri (Vaarallinen)

- Usein ummehtunut, multamainen tai pahimmillaan jopa mädännyt haju.

- Erittäin myrkyllistä. Voi aiheuttaa iho-oireita, pahoinvointia ja on hengenvaarallista koirille.

- Hajoaa hippusiksi veteen, kun sitä yrittää nostaa tikulla. Ei takerru tikkuun.

- Näyttää veteen sekoitetulta vihreältä tai kellertävältä maalilta. Ei muodosta yhtenäisiä lankoja.

Mökkirannan pelastaminen Järvi-Suomessa

Matti, 45-vuotias mökkiläinen Saimaalla, turhautui jatkuvasti limoittuviin kalaverkkoihin ja vihreään veteen kesäisin. Hän luuli, että syy oli yksinomaan ympäröivän maatalouden päästöissä, eikä uskonut omien tekojensa vaikuttavan mihinkään.

Hän päätti ensin vain haravoida levää pois rannasta ja käytti voimakkaita pesuaineita laiturilla yrittäessään pitää sen puhtaana. Totta puhuen, tämä vain pahensi tilannetta. Levä palasi aina vain paksumpana seuraavalla viikolla. Olen nähnyt tämän saman turhautumisen satoja kertoja.

Lopulta hän ymmärsi paikallisen hajakuormituksen todellisen merkityksen. Hän rakensi saunavesille kunnollisen imeytyskentän 20 metrin päähän rannasta ja lopetti mattojen pesun suoraan vedessä. Ojien kaivaminen kiviseen maastoon vei kaksi hikistä viikkoa, ja hän oli vähällä luovuttaa.

Kahden vuoden kuluttua hänen lahtensa vedenlaatu parani 40 prosenttia ja verkot pysyivät lopulta puhtaina. Matti oppi, että omalla tontilla on valtava merkitys. Täydellinen puhtaus ei ehkä ole mahdollista, mutta pienen poukaman ekosysteemin voi pelastaa omilla valinnoilla.