Mitä tarkoittaa turvallisuus hoitotyössä?

Mitä tarkoittaa turvallisuus hoitotyössä: 6% haittatapahtumia

Kun hoitohenkilökunta pohtii mitä tarkoittaa turvallisuus hoitotyössä, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää prosessien puutteista aiheutuvat vakavat terveysriskit ja haittatapahtumat potilaille hoidon aikana. Huolellisuuden laiminlyönti ja täysin puutteelliset työskentelyolosuhteet johtavat toistuvasti merkittäviin vaaratilanteisiin, jotka vaarantavat asiakkaiden hyvinvoinnin päivittäisessä arjessa. Tutustu hoidon aikaisiin riskeihin ja tarkkoihin suojamekanismeihin potilaiden täyden suojan varmistamiseksi.

Mitä tarkoittaa turvallisuus hoitotyössä arjen tasolla?

Turvallisuus hoitotyössä tarkoittaa niitä periaatteita ja toimintoja, joilla varmistetaan, että potilaan saama hoito ja palvelut ovat oikeita, laadukkaita ja ne toteutetaan oikeaan aikaan (2). Arjen työssä se merkitsee laitteiden, tietojärjestelmien ja lääkkeiden asianmukaista käyttöä sekä aukotonta tiedonkulkua ammattilaisten välillä (2). Moni hoitaja pohtii, mitkä käytännön asiat oikeastaan kuuluvat tämän laajan käsitteen alle (2).

Turvallisuuden edistämisessä on kyse laajasta kokonaisuudesta, joka voi toisinaan liittyvistä tekijöistä riippuen tuntua monimutkaiselta hahmottaa (1, 2). Mutta tässä on tärkeä nyrkkisääntö: turvallisuus ei ole pelkästään virheiden välttämistä, vaan se on aktiivista, näyttöön perustuvaa ja mitattavaa toimintaa, jolla suojataan potilasta ja työntekijää järjestelmävirheiltä (2). Se on koko sosiaali- ja terveydenhuollon perusta (2). Kun aloitin työt osastolla, minuakin jännitti, huomaanko ajoissa kaikki mahdolliset vaaranpaikat kiireen keskellä.

Tilastojen valossa hoidon turvallisuus vaatii jatkuvaa hereillä oloa. Noin 6 % sairaalapotilaista kohtaa jonkinasteisen lääkehaittatapahtuman hoidon aikana. Tämä luku kertoo karua kieltä siitä, miksi standardit ja huolellisuus ovat tarpeen. Järjestelmällisillä toimilla näistä tapahtumista voitaisiin kuitenkin estää jopa neljännes ^[2].

Asiakas- ja potilasturvallisuus koostuu kolmesta pilarista

Potilasturvallisuus hoitotyössä jaetaan perinteisesti kolmeen itsenäiseen, mutta toisiinsa tiukasti kytkeytyvään osa-alueeseen: hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon turvallisuuteen sekä laiteturvallisuuteen (2, 1.2.12).

Lääkitysturvallisuus on usein se näkyvin ja kriittisin osa-alue, sillä lääkityspoikkeamat ovat tutkimusten mukaan suurin yksittäinen vaaratekijä terveydenhuollossa. Lääkehoidon turvallisuus terveydenhuollossa varmistetaan noudattamalla tarkasti organisaation lääkehoitosuunnitelmaa sekä lääkkeen jaon ja antamisen kaksoistarkistuksia (2, 1.2.11, 1.2.14). Hoidon turvallisuus ja laatu taas kytkeytyvät laajemmin siihen, että hoitotoimenpiteet, kuten haavanhoito tai katetroitavuus, tehdään steriilisti ja oikeilla indikaatioilla (2).

Laiteturvallisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että osaston sairaanhoitajat ja lähihoitajat osaavat käyttää lääkinnällisiä laitteita oikein ja laitteet on huollettu ajallaan (2, 1.2.12). Muistan elävästi erään yövuoron, kun sydänmonitori alkoi hälyttää oudosti. Kädet hikosivat ja pulssini nousi sekunneissa. Kyseessä olikin laitteen tekninen häiriö eikä potilaan sydänpysähdys, mutta tilanne opetti minulle, kuinka tärkeää on tuntea laitteiden vikailmoitukset läpikotaisin. Varmuus syntyy rutiinista.

Inhimillinen virhe vai järjestelmävika?

Kun osastolla sattuu vaaratapahtuma, reaktio on usein pelko hoitovirheiden seurauksista ja omasta vastuusta (2). Nykyaikainen asiakas ja potilasturvallisuus kuitenkin korostaa, että virheet johtuvat harvoin vain yhden ihmisen huolimattomuudesta (2). Useimmiten taustalla on niin sanottu sveitsiläisen juuston malli, jossa useat järjestelmän suojamuureissa olevat aukot osuvat kohdakkain.

Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollossa käytetään vapaaehtoisia ja nimettömiä raportointijärjestelmiä, kuten HaiPro-järjestelmää. Sen sijaan, että syyllistettäisiin yksittäistä hoitajaa, järjestelmän avulla puretaan prosessi ja etsitään syyt sille, miksi tiedonkulku katkesi tai miksi väärä lääke päätyi jakolokerolle (2, 1.3.2). Avoimuus parantaa turvallisuutta. Jos virheistä vaietaan, mikään ei muutu.

Esimerkiksi laajassa terveydenhuollon poikkeama-aineistossa on havaittu, että jopa 51 % kaikista ilmoitetuista vaaratapahtumista liittyy nimenomaan lääkitysprosessiin.^[3] Kun tiedetään, että suurin osa virheistä tapahtuu lääkkeiden jakovaiheessa, voidaan tähän prosessiin luoda parempia suojamekanismeja, kuten keskeytyksettömät lääkkeenjakotilat (2, 1.2.11).

Arjen tarkistuslista potilasturvallisuuden varmistamiseen

Mitä potilasturvallisuus tarkoittaa käytännössä joka päivä? Jokainen hoitaja voi omalla toiminnallaan rakentaa turvallisempaa hoitoympäristöä (2).
Seuraava lista auttaa varmistamaan ydinasioiden toteutumisen kiireenkin keskellä (2):

• Potilaan tunnistaminen: Varmista potilaan henkilöllisyys aina nimen ja henkilötunnuksen avulla ennen lääkkeiden antamista tai toimenpiteitä.
• Lääkehoidon viisi oikeaa: Tarkista, että kyseessä on oikea potilas, oikea lääke, oikea annos, oikea reitti ja oikea aika.
• Dokumentointi ja kirjaaminen: Kirjaa annetut lääkkeet ja tehdyt havainnot välittömästi potilastietojärjestelmään, jotta tieto ei jää oman muistin varaan.
• Raportointi ja ISBAR: Käytä strukturoitua ISBAR-mallia (tilanne, tausta, nykytila, suositus) potilasraportissa ja lääkärille soitettaessa.
• Vaaratapahtumailmoitus: Tee HaiPro-ilmoitus aina, kun huomaat läheltä piti -tilanteen tai haittatapahtuman.

Turvallisuuskulttuurin muutos: Syyllistävä vs. Kehittävä toimintamalli

Potilasturvallisuuden kehittyminen vaatii organisaatiolta siirtymistä vanhanaikaisesta syyllistämisestä kohti avointa, oppimista tukevaa turvallisuuskulttuuria.

Syyllistävä kulttuuri (Vanha malli)

• Keskitytään siihen, kuka teki virheen ja miten häntä rangaistaan tai huomautetaan.

• Heikko. Samat järjestelmävirheet toistuvat, koska juurisyitä ei selvitetä.

• Korkea. Virheitä ja läheltä piti -tilanteita piilotellaan rangaistuksen tai häpeän pelossa.

Kehittävä turvallisuuskulttuuri (Suositeltu malli)

• Keskitytään siihen, miksi virhe pääsi tapahtumaan ja mitkä prosessin vaiheet pettivät.

• Vahva. Toimintatapoja muutetaan ja haittatapahtumat vähenevät tutkitun tiedon pohjalta.

• Matala. Vaaratapahtumista ilmoitetaan aktiivisesti, koska se nähdään kehitystyökaluna.

Sairaanhoitaja Anni ja lääkejaon kriittinen hetki

Anni, lähes kolme vuotta sisätautiosastolla työskennellyt sairaanhoitaja Tampereella, koki jatkuvaa stressiä aamuvuorojen lääkejaon aikana. Osaston kova kiire ja jatkuvat keskeytykset puhelimen soidessa tekivät työnteosta turvattoman tuntuista.

Ensimmäisenä ratkaisuna Anni yritti jakaa lääkkeet mahdollisimman nopeasti alta pois ja jättää puhelut huomioimatta. Tämä kuitenkin johti siihen, että eräänä aamuna hän jakoi epähuomiossa väärän vahvuisen verenpainelääkkeen potilaan dosettiin, minkä kollega huomasi onneksi tarkistusvaiheessa.

Anni tajusi, että hätäily vain pahensi tilannetta ja vaaransi potilaat. Hän otti asian puheeksi osastotunnilla, ja yhdessä tiimin kanssa he ymmärsivät, että ongelma oli lääkeenjakotilan levottomuus, ei ammattitaidon puute.

Osastolle otettiin käyttöön "Lääkerauha"-toimintamalli, jossa lääkkeitä jakavalla hoitajalla on keltainen huomioliivi merkkinä siitä, ettei häntä saa keskeyttää. Tämän pienen muutoksen ansiosta lääkityspoikkeamat vähenivät osastolla merkittävästi ja Annin työturvallisuuden tunne palasi.