Milloin ennakkoperintöä ei huomioida perinnönjaossa?

Milloin ennakkoperintö jää huomioimatta perinnönjaossa?

Ennakkoperintö on lahja, jonka perittävä antaa elinaikanaan jollekin perilliselleen. Sen tarkoituksena on tasapainottaa perintöosuuksia perillisten kesken, jos joku on jo saanut osansa perinnöstä etuajassa. Mutta ennakkoperinnön huomioiminen perinnönjaossa ei ole aina itsestään selvää. Se vaatii aktiivisuutta perilliseltä itseltään. Usein ilmenee sekaannusta, milloin ennakkoperintöä ei huomioida, ja tässä artikkelissa selvitämme asiaa tarkemmin.

Keskeinen seikka on perillisen oma aktiivisuus. Perinnönjakoon osallistuvan perillisen tulee itse vedota ennakkoperintöön, jotta se otetaan huomioon perinnönjaossa. Pelkkä ennakkoperinnön saaminen ei automaattisesti vähennä perillisen perintöosuutta. Jos perillinen ei esitä ennakkoperintöä todisteineen, sitä ei lasketa osaksi perintöä. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa perillinen saa sekä ennakkoperintönsä että osansa varsinaisesta perinnöstä, mikä ei ole oikeudenmukainen ratkaisu muihin perillisiin nähden.

Tavalliset vanhempien lapsille aiheuttamat kustannukset eivät ole ennakkoperintöä. Monet vanhemmat huolehtivat lastensa elatuksesta, koulutuksesta ja kasvatuksesta. Nämä kustannukset, vaikka olisivatkin merkittäviä, eivät automaattisesti ole ennakkoperintöjä. Niitä ei lasketa osaksi perintöä, ellei niitä ole nimenomaisesti määritelty ennakkoperinnöiksi sopimuksella tai muulla selkeällä todisteella. Koulutusmaksut tai asumiskulujen korvaus voidaan toki nähdä ennakkoperintönä, mutta vain jos se on selkeästi ilmaistu lahjana, eikä tavanomaisena vanhempien velvollisuutena.

Ennakkoperinnön todistaminen on ratkaisevaa. Jos perillinen haluaa saada ennakkoperintönsä huomioiduksi perinnönjaossa, hänen tulee esittää selkeät todisteet saamastaan lahjasta. Tämän voi tehdä esimerkiksi lahjakirjan tai muiden luotettavien dokumenttien avulla, joissa lahjan luonne ja arvo on yksiselitteisesti määritelty. Suullinen sopimus tai epämääräiset todisteet eivät yleensä riitä.

Yhteenvetona: Ennakkoperintöä ei huomioida perinnönjaossa automaattisesti. Perillisen on aktiivisesti vedottava ennakkoperintöön ja esitettävä selkeät todisteet siitä. Tavanomaiset vanhempien lapsilleen aiheuttamat elatuskustannukset eivät ole ennakkoperintöjä, ellei niitä ole selkeästi määritelty lahjaksi. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että sekä lahjoittaja että lahjan saaja dokumentoivat ennakkoperintöön liittyvät asiat huolellisesti. Mahdolliset riidat voidaan välttää selkeällä ja dokumentoidulla sopimuksella. Tarvittaessa on syytä hakea asiantuntevaa oikeudellista neuvontaa perinnönjaon yhteydessä.