Saako omalta tontilta kalastaa?

Saako omalta tontilta kalastaa? Maksut ja ikärajat

Saako omalta tontilta kalastaa ilman maksuja herättää kysymyksiä kalastussäännöistä ja lakisääteisistä velvoitteista. Oikean tiedon omaksuminen auttaa välttämään virheet ja varmistaa sääntöjenmukaisen toiminnan vesillä.

Saako omalta tontilta kalastaa ja miten lakia tulkitaan?

Omalta tontilta tai rannalta kalastaminen voi liittyä moniin eri tekijöihin, eikä asiaan ole aina yhtä yksinkertaista vastausta. Pääsääntöisesti perinteinen mato-onginta ja pilkkiminen kuuluvat maksuttomien yleiskalastusoikeuksien piiriin, joten niitä saa harjoittaa omalta rannalta käsin lähes vapaasti. Tilanne muuttuu kuitenkin heti, jos käyttöön otetaan virveli tai muita järeämpiä pyydyksiä, jolloin kuvaan astuvat valtion kalastonhoitomaksut ja mahdolliset vesialueen omistajan luvat.

Moni rannanomistaja elää siinä uskossa, että oman tontin kohdalla olevalla vesialueella saa tehdä mitä tahansa ilman rajoituksia. Vesialueiden omistussuhteet ovat kuitenkin Suomessa poikkeuksellisen monimutkaisia, sillä rantatontin raja päättyy usein vesirajaan. Mutta on olemassa yksi yllättävä virhe, jonka monet rannanomistajat tekevät luullessaan omistavansa myös kaikki tontin edustalla uivat kalat - selitän tämän kriittisen eron tarkemmin jäljempänä vesialueiden oikeuksia käsittelevässä osiossa.

Vesialueen omistajuus ja oikeus vedessä uiviin kaloihin

Tässä on se aiemmin mainitsemani rannanomistajien yleinen harhaluulo: vesialueen omistaminen tai sen vieressä asuminen ei tarkoita sitä, että henkilö omistaisi vedessä uivat kalat. Kalat kuuluvat sille, jolla on kyseisen vesialueen kalastusoikeus, ja silloinkin vasta kun kala on pyydystetty laillisesti. Suomen vesialueet on usein jaettu yhteisiin vesialueisiin, joita hallinnoidaan osakaskuntien kautta, tai ne voivat kuulua kokonaan yksityiselle kiinteistölle tai valtiolle.

Oman kokemukseni mukaan - ja olen seurannut näitä ranta-asukkaiden ja kalastajien välisiä kiistoja mökkijärvellämme jo vuosia - suurin osa riidoista syntyy pelkästä tietämättömyydestä, sillä ihmiset sekoittavat maapalstan omistuksen ja vesialueen hyödyntämisoikeuden keskenään. On helppo ajatella, että oma laituri antaa yksinoikeuden koko lahdenpohjaan, mutta kalastuslaki omalla maalla suojelee ensisijaisesti rauhaa eikä niinkään kalojen omistusta. Jos joku kalastaa laillisesti tonttisi edustalla aiheuttamatta konkreettista häiriötä, siihen on vaikea puuttua pelkän omistusoikeuden nojalla.

Maksuttomat yleiskalastusoikeudet ja kalastonhoitomaksu

Kun pohditaan kysymystä siitä, tarvitseeko omalta rannalta kalastaa lupaa, vastaus riippuu täysin kalastustavasta ja kalastajan iästä. Suomen kalastuslaki takaa kaikille laajennetut jokaisenoikeudet, joiden perusteella onkiminen ja pilkkiminen on täysin maksutonta kaikille ikäryhmille. Nämä yleiskalastusoikeudet oikeuttavat kalastamaan yhdellä vavalla ilman vesialueen omistajan erillistä lupaa, kunhan toiminta tapahtuu luvallisilla vesistöalueilla.

Jos taas haluat kalastaa virvelillä tai harrastaa uistelua, tilanne muuttuu maksujen suhteen. Lure- eli viehekalastus yhdellä vavalla on maksutonta alle 18-vuotiaille sekä 68 vuotta täyttäneille. Kaikkien muiden, eli 18-67-vuotiaiden kalastajien, on suoritettava valtiolle lakisääteinen kalastonhoitomaksu ennen kalastuksen aloittamista. Tämä maksu oikeuttaa viehekalastukseen yhdellä vavalla lähes koko maassa, lukuun ottamatta vaelluskalavesistöjen koski- ja virtapaikkoja sekä erillisiä kieltoalueita.

Naiseni muistuttaa minua aina siitä, miten unohdin maksaa oman maksuni muutama vuosi sitten ja vietin koko kalastusreissun hermoillen mahdollisia valvojia - se oli tyhmä virhe, joka pilasi hienon syyspäivän laiturilla. Nykyään hoidan maksun aina heti tammikuussa kuntoon. Jos taas halutaan käyttää useampaa kuin yhtä vapaa kerrallaan tai asettaa veteen verkkoja tai katiskoita, pelkkä valtionhoitomaksu ei riitä, vaan silloin on aina hankittava vesialueen omistajan tai osakaskunnan myöntämä pyydyslupa.

Kotirauhan suoja ja häiriön aiheuttaminen naapurustossa

Vaikka kalastaisit omalta tontiltasi, sinun on otettava huomioon naapurit ja kalastuslain tiukat säännökset häiriön välttämisestä. Kalastuslain mukaan kalastusta ei saa harjoittaa siten, että siitä aiheutuu tarpeetonta haittaa tai häiriötä ympäristölle, muille vesilläliikkujille tai rannan omistajille. Tämä sääntö koskee yhtä lailla niin kalastus omalla rannalla heittelevää mökkiläistä kuin veneestä käsin kalastavaa vierailijaa.

Laissa ei ole määritelty tarkkaa metrimäärää sille, kuinka lähellä naapurin rantaa tai laituria saa kalastaa, mikä aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia. Yleisesti viranomaiset ja kalastusjärjestöt pitävät noin viidenkymmenen metrin etäisyyttä hyvänä nyrkkisääntönä asuttuun rantaan, jotta kotirauhaa ei rikottaisi. Jos naapurin laiturilla otetaan aurinkoa tai siellä vietetään aikaa, on kohteliasta siirtyä kauemmas, sillä uistimen paiskaaminen aivan toisen pihapiirin tuntumaan täyttää helposti jokamiehenkalastus rannan lähellä aiheuttaman häiriön tunnusmerkit.

Eri kalastusmuotojen lupavaatimukset omalla rannalla

Mato-onginta ja pilkkiminen

Ei vaadita erillistä lupaa, kunhan ei aiheuteta tarpeetonta häiriötä kotirauhalle

Yksi vapa ja siimaan kiinnitetty suoraan pystysuunnassa liikuteltava koukku ilman heittokelaa

Täysin maksuton yleiskalastusoikeus kaikille ikäryhmille

Viehekalastus virvelillä

Ei vaadita erillistä lupaa yhdelle vavalle, jos valtion hoitomaksu on suoritettu

Yksi vapa, kela ja keinotekoinen viehe tai uistin heittokalastuksessa tai uistelussa

Maksuton alle 18-vuotiaille ja 68 vuotta täyttäneille, muilta vaaditaan kalastonhoitomaksu

Pyydyskalastus (verkot ja katiskat)

Aina pakollinen, sillä pyydyskalastus ei kuulu yleiskalastusoikeuksien piiriin

Kalaverkot, katiskat, pitkänsiimat ja muut seisovat tai useamman vavan yhdistelmät

Kalastonhoitomaksun lisäksi on ostettava paikallisen vesialueen omistajan pyydysmerkit

Matin kalastusmatka laiturilta: Epävarmuudesta ratkaisuun

Matti, neljäkymmentäviisivuotias kesämökin omistaja Mikkelissä, halusi kalastaa omalta laituriltaan virvelillä pitkän toimistotyöviikon jälkeen. Hän oli turhautunut, sillä naapurit huomauttivat hänelle luvista, vaikka kyseessä oli hänen oma tonttinsa.

Matti päätti aluksi vain jättää huomautukset omaan arvoonsa ja jatkoi heittelyä uskoen vankasti rannanomistajan oikeuksiinsa. Tämä johti kuitenkin kiusalliseen riitaan ja kylien väliseen jännitteeseen, mikä pilasi Matin viikonloppurauhan täysin.

Sitten Matti päätti ottaa asioista selvää ja tutki kalastuslakia tarkemmin, jolloin hän tajusi suuren eron yleiskalastusoikeuksien ja vesialueen omistuksen välillä. Hän ymmärsi, että pelkkä rantatontti ei automaattisesti anna oikeutta viehekalastukseen ilman valtion kalastonhoitomaksua.

Matti maksoi kalastonhoitomaksun netissä ja sopi naapureiden kanssa yhteisistä pelisäännöistä pitäen vavan puhtaana riidoista. Lopputuloksena Matti sai kalastaa rauhassa koko kesän ilman stressiä, ja naapurisopu palautui onnistuneesti muutamassa päivässä.