Missä maissa pärjää Englannilla?

Oon miettinyt paljon sitä, missä kaikkialla oikeasti pärjää englannilla. Tietty se riippuu vähän siitä, mitä "pärjäämisellä" tarkoittaa, eikö? Jos haluaa vaan tilata kahvin ja löytää takaisin hotellille, niin varmaan aika monessa paikassa. Mutta jos haluaa oikeasti ymmärtää paikkaa ja ihmisiä, niin silloin tarina on eri.

Länsi-Euroopassa, no joo, siellä englanti kyllä yleensä luistaa. Oon itse reissannut paljon esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa, ja siellä melkein kaikki nuoret puhuu sujuvaa englantia. Mutta silti... tuntuu jotenkin pinnalliselta, jos ei osaa sanaakaan paikallista kieltä. Muistan kerran Amsterdamissa, kun yritin kysyä tietä joltain vanhemmalta rouvalta. Hän ei puhunut sanaakaan englantia, ja minä olin ihan pihalla. Lopulta joku nuori tuli auttamaan, mutta se fiilis jäi... jotenkin ulkopuolinen olo.

Pohjois-Amerikka, sama juttu. Helppoa ja kätevää, mutta eikö se ole vähän tylsää, jos ei edes yritä oppia vähän espanjaa tai ranskaa?

Sitten nämä Australia ja Uusi-Seelanti. Niissä englanti on tietysti äidinkieli, joten siellä pärjää varmasti mainiosti. Mutta entäs ne kaikki muut maat, entiset siirtomaat Afrikassa ja Aasiassa? Siellähän englantia usein käytetään virallisena kielenä, mutta... luin jostain, että esimerkiksi Intiassa vain noin 10% ihmisistä puhuu englantia. Kymmenen prosenttia! Mihin se jättää loput 90%? Tuntuu jotenkin väärältä olettaa, että kaikki osaavat englantia, vaikka se olisikin "virallinen kieli".

Ja se tärkein pointti: vaikka pärjäisikin englannilla, paikallisen kielen osaaminen on aina plussaa. Se osoittaa kunnioitusta ja avaa ovia ihan uusiin maailmoihin. Muistan, kun kerran Italiassa opettelin muutaman perusfraasin italiaksi. Se oli ihan uskomatonta, miten paljon lämpimämmin ihmiset suhtautuivat, kun edes yritin puhua heidän kieltään! Että vaikka englanti onkin kätevä työkalu, ei se korvaa sitä aitoa yhteyttä, jonka saa, kun puhuu ihmisten omaa kieltä. Eikö niin?