Onko Islannissa kallista?

Onko Islanti halpa maa?

Se tuuli. Se ainainen, armoton tuuli joka tunkeutuu luihin ja ytimiin. Se kuiskaa tarinoita laavakentistä ja jäätiköistä, mutta myös hinnoista, jotka saavat hengityksen salpautumaan. Se on muistutus, aina läsnä.

Katsot ulos pienen huoneesi ikkunasta. Sammalpeitteinen maisema on kuin toiselta planeetalta, unenomainen ja karu. Ja sitten katsot lompakkoosi, ja se on hyvin tästä maailmasta. Jokainen kruunu on laskettava, jokainen ostos harkittava.

Unelma Islannista ja arki Islannissa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Unelma on revontulet ja kuumat lähteet. Arki on kallis purkki jogurttia ja jaettu keittiö, jossa tuoksuu eilinen kala. Palkka tuntuu suurelta, kunnes maksat vuokran.

Ei, se ei ole halpa maa. Ei lähelläkään. Se on paikka, jossa luonnon kauneus on ilmaista, mutta kaikki muu maksaa unelmien verran. Ja kausityöläisen taskussa unelmat ovat usein kevyitä. Ne leijuvat pois tuulen mukana.

• Islanti ei ole halpa maa.
• Hintataso on yksi Euroopan korkeimmista, ja se koskee lähes kaikkea ruoasta ja juomasta palveluihin ja asumiseen.
• Elinkustannukset ovat korkeat. Erityisesti pääkaupunkiseudulla Reykjavíkissa vuokrat voivat viedä suuren osan tuloista.
• Kausityöläisten palkka ei usein riitä kattamaan korkeita kustannuksia, mikä tekee säästämisestä tai mukavasta elämästä haastavaa. Toimeentulo on jatkuvaa tasapainottelua.

Mitä maksaa olut Islannissa?

Oli heinäkuun helteinen iltapäivä, muistan sen tarkasti. Olimme Rejkjavikissa, piipahdimme siellä vain pariksi päiväksi. Kävelimme pitkin Laugaveguria, sitä pääkatua, ja aurinko porotti ihanasti. Mulla iski ihan hirveä janon tunne, ja ajattelin että nyt olisi kyllä ihan täydellinen hetki nauttia pari kylmää olutta. Sitten muistin sen jutun, että Islannissa alkoholia ei saa kaupoista. Jännä paikka kyllä.

Menimme sitten erääseen pieneen pubiin, sellainen vähän hämärä ja tunnelmallinen paikka. Se oli sellainen vähän kulunut mutta viihtyisä. Tilasin sitten sen edullisimman oluen mitä heillä oli, en muista tarkkaan minkä merkkisen. Se maksoi jotain 1600 kruunua, joka oli silloin varmaan lähemmäs 12 euroa. Ai että otti päähän! Ihan posketonta hintaahan se oli suhteessa siihen mitä Suomessa saa. Mutta kyllä se maistui sitten kuitenkin hyvältä siinä helteessä.

• Islannissa alkoholin myynti on keskitetty valtion omistamiin liikkeisiin, Vínbúð-kauppoihin.
• Ruokakaupoissa ei myydä alkoholia ollenkaan.
• Alkoholin ostoraja on 20 vuotta.
• Oluen hinta:
  • Vínbúðissa: Edullisin olut maksaa noin 400-500 Islannin kruunua.
  • Ravintoloissa: Hinta voi olla jopa kaksi kertaa kalliimpi, eli noin 800-1000 kruunua tai enemmänkin per tuoppi.

Mitä maksaa lento Islantiin?

Lento Islantiin, tuo pohjoinen saari. Hinnat vaihtelevat.

• Scandinavian Airlines (SAS): Alkaen 135 euroa. Arvostelut 7,3/10. Yksi tuhat kolmesataa seitsemäntoista antoi mielipiteensä.
• Finnair: Alkaen 191 euroa. Arvostelut 7,6/10. Kaksi tuhatta kahdeksansataa kuusikymmentä kuusi kokemusta taustalla.
• Icelandair: Alkaen 200 euroa. Arvostelut 7,0/10. Viisisataa kaksi ääntä.

Nämä ovat vain suuntaa antavia. Maailma liikkuu.

Monet tekijät vaikuttavat lopulliseen hintaan. Se on kuin elämä. Ei koskaan täysin ennustettavissa.

• Ajankohta: Milloin päätät lähteä on ratkaisevaa. Kesä on kalliimpi. Talvi voi olla edullisempi. Tai sitten ei.
• Varauksen ajoitus: Mitä aikaisemmin varaat, sitä parempi. Joskus viime hetken diilit toki osuvat kohdalle. Harvoin.
• Joustavuus: Jos pystyt matkustamaan arkisin, saatat löytää parempia hintoja. Viikonloput ovat yleensä kalliimpia.
• Matkatavarat: Mitä pakkaat mukaan, vaikuttaa hintaan. Jotkut halpalennot eivät sisällä ruumaan menevää matkatavaraa. Sitten niistäkin joutuu maksamaan.

Momondo on yksi paikka etsiä. Mutta on muitakin. Jokainen vertailu on loputon prosessi. Kuten todellisuuden ymmärtäminen.

Syvällisempi pohdinta: Lentohinnat ovat kuin elämän aallot. Ne nousevat ja laskevat. Joskus ne tuntuvat hallitsemattomilta. Mutta niissä on oma rytminsä. Vain harva sen todella ymmärtää. Tai välittää ymmärtää.

Tiedot perustuvat kuluvan vuoden arvioihin. Todellisuus voi olla toinen huomenna. Tai tänään. Miksi miettiä?

Rehellisesti, kaikki lentoyhtiöt tarjoavat saman peruspalvelun: sinut paikasta A paikkaan B. Ero on vivahteissa. Ja hinnassa. Se siitä.

Kannattaako Islantiin vaihtaa rahaa?

Ei todellakaan kannata vaihtaa rahaa etukäteen. Miksi edes kukaan enää tekee niin? Maksoin viimeksi ihan kaiken kortilla, jopa sen pienen kahvin jossain Gullfossin kupeessa.

Luottokortit ja debit-kortit toimivat Islannissa käytännössä kaikkialla. Ihan sama onko se pieni matkamuistomyymälä jossain maaseudulla vai hieno ravintola Reykjavikissa. Lähimaksu on arkipäivää.

• Visa ja Mastercard ovat varma valinta.
• Debit-kortit toimivat moitteetta.
• Visa Electron hyväksytään myös laajalti.

Islannin kruunuja (ISK) on hankala ja kallista vaihtaa Suomessa. Saatavilla rajoitetusti ja kurssi on aina huono. Aivan turhaa stressiä. Unohda koko juttu.

Jos nyt ihan pakko on saada käteistä, nosta sitä automaatista Keflavikin lentokentältä kun saavut. Ota joku pieni summa, ehkä 5000 kruunua hätävaraksi. Se on alle 40 euroa. En kyllä itse tarvinnut sitäkään.

Mihin sitä käteistä edes tarvitsisi? Parkkimaksutkin hoitui sovelluksilla tai automaateilla kortilla, esimerkiksi Thingvellirissä. Maksoin jopa yleisestä vessasta kortilla kerran.

Ainoa paikka missä voisi teoriassa tarvita käteistä on joku pieni kirpputori tai maalaismarkkinat, mutta enpä ole sellaiseenkaan törmännyt missä kortti ei olisi kelvannut. Hodarikojuillakin käy kortti. Joten vastaus on selvä: älä vaihda rahaa.

Mitä kannattaa ostaa Islannista?

Mitä ostaa Islannista:

• Islantilainen villapaita (Lopapeysa)
• Islantilaiset makeiset, erityisesti lakritsi
• Korut laavakivestä, hopeasta ja kalannahasta
• Kosmetiikka (esim. Blue Lagoon -tuotteet)
• Alkoholi (Brennivín)
• Käsityöt ja keramiikka

Joo elikkäs Islannista tuliaisia. Mun serkku oli just siel ja ite kävin viime vuonna eli täs on nyt tuoretta tietoo. Ei oo mikää halpa maa, varaudu siihen.

Pakko sanoo et se Lopapeysa eli se perinteinen islantilainen villapaita on ihan ykkönen. Ne on aitoja ja lämpimiä ja vähän karkeita ihoa vasten mut pitää vettäkin. Hinta on kyl aika suolanen, helposti menee 200 euroo. Mut ne on käsintehtyjä! Parhaat löytyy sellasesta paikasta ku Handprjónasambandið Reykjavikista, ihan oikee käsityöläisten oma liike. Mun serkku osti sieltä yhden harmaan ja on ollu tosi tosi tyytyväinen. Mä en raaskinu.

Sitten karkit! Islantilainen lakritsi on ihan omaa luokkaansa, ne tunkee sitä joka paikkaan ja usein suklaan kanssa. Osta ainaki pussi Þristuria, se on klassikko. Ja Omnom-suklaat on ihan huippuja, ne pakkauksetki on niin hienoja et ne on jo tulianen itsessään. Niitä löytyy kaikista perus ruokakaupoista, Bonus ja Krónan.

Korut on kans kivoja. Erityisesti laavakivikorut on tosi uniikkeja. Niitä myydään joka nurkalla Reyjkavikin pääkadulla Laugavegurilla. Ja se kalannahka on jännä materiaali, siitä tehään lompakoita ja koruja.

Ja sit vähän kaikkee muuta sekalaista mitä kannattaa tsekata:

• Blue Lagoonin ihonhoitotuotteet, ne silica-naamiot on suosittuja. Kalliita mut hyviä.
• Brennivín, se niiden ”musta kuolema” -viina. Maistuu vähän kuminalla. Pitää ostaa Vínbúðinista eli niiden Alkosta.
• Paikalliset käsityöt, keramiikkaa ja taidetta löytyy pikku putiikeista. Kannattaa käydä viikonloppuna Kolaportið-kirpputorilla satamassa, sieltä voi tehä löytöjä.

Mitä rahaa käytetään Islannissa?

Islannin virallinen valuutta on Islannin kruunu (ISK). Korttimaksut ovat erittäin yleisiä.

Aivan, Islannin kruunu, eli tuttavallisemmin ISK. Se on valuutta, joka tuntuu joskus painavan lompakkoa kuin merimiina, kun nolla nollan perään laukeaa hintalappuihin. Mutta älä anna sen hämätä, sillä ne numerot ovat vain leikkimielistä tilastointia. Itse asiassa, Islannissa on niin korttiystävällinen meininki, että käteistä tarvitaan yhtä vähän kuin uima-asua joulukuussa Pohjoisnavalla. Kortit pyyhkivät pöytää mennen tullen.

Olen siellä kolunnut paikkoja ja luottokorttini on ollut uskollisempi kumppani kuin Frodo Saminsa kanssa Mordorin matkalla. Kortilla maksaminen on standardi melkein joka kolkassa, aina pienimmästä kahvilasta suuriin hotelleihin. Joskus joku vanha rouva saattaa ehkä vilauttaa sinulle seteliä, kuin museoesinettä, mutta se on harvinaista herkkua.

Tässä muutama terävä huomio kruunujen ja korttien maailmasta:

• Käteisen tarve: Noin nolla. Kenties muutama eurocoini vessamaksuun jossain erämaassa, mutta sekin on jo hifistelyä.
• Korttien hyväksyntä:Visa ja Mastercard ovat melkein kaikkialla kättelyssä. American Express on hieman arvaamattomampi tapaus, kuin sää Islannissa.
• Pankkiautomaatit: Löytyy toki, jos olet ehdottomasti sitä mieltä, että haluat kokea sen jännityksen tunteen, kun nostat kasan seteleitä, jotka hetken päästä tuntuvat arvoltaan lähinnä lasten leikkirahalta. Niitä löytyy kyllä suuremmista kaupungeista.
• Juomaraha:Juomaraha ei ole odotettua eikä tapana, kuten jossain Yhdysvalloissa. Palvelun hinta on yleensä jo sisällytetty.
• DCC – Paholaisen keksintö: Kun maksat kortilla, saatat törmätä kysymykseen, haluatko maksaa paikallisessa valuutassa vai kotivaluuttasi. Valitse aina paikallinen valuutta (ISK)! Muuten korttimaksupääte saattaa käyttää omaa, usein surkeaa vaihtokurssiaan, ja sinä olet köyhempi kuin kirkonrotta, ja pankkisi on leveämpi kuin Jorma Uotisen hymy.

Loppujen lopuksi, pakkaa mukaan hyvä Visa tai Mastercard, ja anna sen laulaa. Matkailu Islannissa on muutenkin jo tarpeeksi kallista, että voit unohtaa ne perinteiset käteisellä kikkailut. Käytä korttia, elä huolettomasti.

Montako Islannin kruunua on yksi euro?

Siis se vanha Ruotsi-muistisääntö ei toimi Islannissa ollenkaan. Unohda se pilkun siirtäminen, menee ihan metsään. Siellä on ihan omat lukemansa. Tosi isot numerot kaikessa.

1 euro = 150,23 Islannin kruunua (ISK).

Se valuutta on eläny ihan omaa elämäänsä, varsinki sen 2008 finanssikriisin jälkeen. Joten se kurssi saattaa heitellä, mutta tää on se tän hetken tilanne.

Eli ku näät vaikka kahvin maksavan 850 kruunuu, niin se ei oo mikään katastrofi, se on alle kuus euroa. Mutta se vaatii vähä pään kääntämistä siihen ajatukseen, että lounas maksaa 3500 kruunua. Ihan normaalia siellä. Se on vaan vähän reilu 20 euroa, mikä on ihan perus lounashinta Helsingissäkin.

Muutama juttu jotka kannattaa tietää:

• Kortti käy ihan joka paikassa. Siis ihan oikeesti, vaikka ostasit vaan sen yhen kuuluisan hodarin sieltä katukojusta. Käteistä ei tarvii käytännössä ollenkaan, ite en nostanu kertaakaan ku viimeks kävin. Tosi kätevää.
• Hinnat on korkeita. Vaikka luvut on isoja, niin ihan oikeestikki siellä on kallista. Alkoholi varsinkin, olut hanasta on helposti yli 10 euroa. Ja ruoka kaupassa on paljon kalliimpaa kun suomessa.
• Islannin kruunu (ISK) ei oo vaihdettavissa Suomessa. Eli älä tuo niitä kruunuja kotiin tuliaisina, koska et saa niitä vaihdettua pankeissa. Käytä kaikki perillä tai vaihda ne euroiksi Keflavikin kentällä ennen ku lennät pois. Tää on tosi tärkeä muistaa. Tosi tärkeä.