Onko Libanonissa suomalaisia?

onko libanonissa suomalaisia ja mitä tiedämme virallisesti

Kysymys suomalaisten määrästä Libanonissa vaatii tarkastelua kahden erillisen ryhmän kautta: maassa palvelevien rauhanturvaajien sekä siellä asuvien siviilien. Tämä katsaus tarjoaa ajantasaisen ja virallisiin tietoihin perustuvan tilannekuvan siitä, onko libanonissa suomalaisia.

Onko Libanonissa suomalaisia juuri tällä hetkellä?

Suomalaisten läsnäolo ja tarkka määrä Libanonissa vaihtelee jatkuvasti alueellisen tilanteen mukaan, eikä maassa oleskelevista kansalaisista ole aina saatavilla yhtä pysyvää tai yksiselitteistä siviilirekisteriä. Tilannetta luonnehtii vahvasti se, että suurin osa maassa olevista suomalaisista koostuu tällä hetkellä kriisinhallintatehtävissä toimivista henkilöistä, kun taas kuinka monta suomalaista asuu libanonissa on kysymys, johon siviilien osalta vastaus on perinteisesti ollut huomattavasti pienempi.

YK:n UNIFIL-rauhanturvaoperaatiossa palvelee tällä hetkellä noin 165 suomalaista sotilasta osana ranskalaisjohtoista Force Commander Reserve -pataljoonaa. Siviiliväestön osalta tarkat rekisteriluvut muuttuvat usein, sillä virallisten matkustusilmoitusten määrä elää turvallisuustilanteen mukaan. Maassa asuu tai oleskelee arvioiden mukaan joitakin kymmeniä suomalaisia siviilejä, jotka toimivat esimerkiksi diplomaattisissa tehtävissä, kansainvälisissä järjestöissä tai ovat asettuneet maahan perhesiteiden vuoksi. Viranomaisten suorittamat avustustoimet ja vapaaehtoiset maasta poistumiset ovat viime vuosina vähentäneet pysyvien siviiliasukkaiden määrää entisestään.

Siviilit ja rauhanturvaajat: Maassa oleskelevien suomalaisten ryhmät

Kysymys suomalaisten määrästä maassa vaatii selkeää erottelua kahden täysin erilaisen ryhmän välillä, sillä uutisoinnissa siviiliasukkaat ja sotilaalliset joukot menevät usein sekaisin. Suomalaiset libanonissa muodostavat kokonaiskuvan, joka koostuu pääosin Etelä-Libanoniin sijoitetuista rauhanturvaajista sekä pääkaupunki Beirutiin ja sen lähialueille keskittyneistä siviileistä.

Suomalaisten ryhmät jakautuvat käytännössä seuraavasti: Rauhanturvaoperaatio (UNIFIL): Suomalaiset rauhanturvaajat libanonissa käsittävät noin 165 sotilasta palveluksessa, joiden pääasiallinen toimialue on Etelä-Libanonissa sijaitseva Deir Kifan alue. Diplomaattinen edustusto: Suomen suurlähetystö beirut ja sen henkilökunta hoitavat suhteita ja konsulipalveluita Libanonin lisäksi Jordaniaan ja Syyriaan. Järjestötyöntekijät ja tutkijat: Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) kaltaisten organisaatioiden sekä humanitaaristen järjestöjen työntekijät. Vakituiset siviiliasukkaat: Suomen kansalaiset, jotka ovat solmineet avioliiton Libanonissa tai asuvat maassa pitkäaikaisesti työn vuoksi.

Turvallisuus ja viranomaisten valmius kriisitilanteissa

Suomalaisten turvaaminen Lähi-idässä perustuu jatkuvaan seurantaan ja tiiviiseen yhteistyöhön muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Ennaltaehkäisevän toiminnan kulmakivenä toimii matkustusilmoitusjärjestelmä, jonka kautta viranomaiset voivat tarvittaessa välittää hätätiedotteita suoraan alueella oleville suomalaisille.

Viranomaiset painottavat, että jokainen maassa oleskeleva tekee päätökset matkustamisesta tai maahan jäämisestä itse omalla vastuullaan. Kriisitilanteissa virallinen edustusto pyrkii auttamaan konsuliavustettavia poistumaan maasta kaupallisten reittien kautta tai yhteistyössä muiden maiden evakuointilentojen yhteydessä. Aikaisemmissa kriisivaiheissa viranomaiset ovat avustaneet kymmeniä suomalaisia siviilejä poistumaan maasta turvallisesti, minkä vuoksi nykyinen siviilikanta on erittäin pieni ja tarkkaan seurattu.

Suomalaisten oleskelumuodot Libanonissa

UNIFIL-rauhanturvaajat

• Toimivat osana YK-mandaattia tiukoissa turvarakenteissa

• Etelä-Libanon ja erityisesti Deir Kifan tukikohta

• Noin 165 sotilasta tällä hetkellä

Siviilit ja diplomaatit

• Oman harkinnan ja matkustusilmoitusten varassa

• Beirut ja sen välitön ympäristö

• Joitakin kymmeniä henkilöitä

Siviilin matka ja evakuointitilanne Beirutissa

Minna, 34-vuotias suomalainen järjestötyöntekijä Beirutissa, seurasi alueen jännitteiden kehittymistä vuoden ajan. Hän halusi jatkaa humanitaarista työtään, mutta pelkäsi kaupallisten lentoyhteyksien äkillistä katkeamista.

Ensimmäisessä vaiheessa hän päätti jäädä maahan luottaen siihen, että tilanne rauhoittuisi. Lopulta lentokentän sulkeutumisuhka ja lähiympäristön iskut pakottivat hänet pyytämään viranomaisapua.

Hän huomasi, että pelkkä odottaminen loi liikaa stressiä. Minna teki virallisen avunpyynnön ja piti päivittäistä yhteyttä muiden EU-maiden kriisiryhmiin löytääkseen poistumisreitin.

Yhdessä kymmenien muiden eurooppalaisten kanssa Minna avustettiin maasta naapurimaahan viikossa, mikä osoitti matkustusilmoituksen tekemisen ja ennakoivan viestinnän olevan ratkaisevan tärkeää kriisialueella.