Mihin pikkuaivot vaikuttavat?

Tiedättekö sen tunteen, kun opettelee ajamaan pyörällä? Se hutera alku, pelko kaatumisesta, jatkuva keskittyminen tasapainoon. Ja sitten, kuin taikaiskusta, se vain tapahtuu. Pyörä pysyy pystyssä, jalat polkevat automaattisesti, ja voit nauttia maisemasta. Pikkuaivot. Ne ovat siellä taustalla hiomassa taitoja, ihan huomaamatta.

Mutta mihin kaikkeen ne oikein vaikuttavatkaan? No, ensinnäkin, kuten pyöräilyesimerkistäkin voi päätellä, liikekoordinaatio. Se, miten sujuvasti kätesi liikkuu kahvikupin nostamiseen, miten tarkasti silmäsi seuraa tennispalloa. Kaikki nämä pienet, tarkat liikkeet, rytmi ja sulavuus – pikkuaivot ovat niiden takana. Muistatko, kun lapsena opettelin soittamaan pianoa? Aluksi sormet töksähtelivät, mutta pikkuhiljaa, toistojen myötä, liikkeistä tuli sulavampia, vaivattomampia.

Sitten tietysti tasapaino. Se, että pysytään pystyssä kävellessä, juostessa, jopa seisoessa paikoillaan. Oletteko koskaan kokeilleet seisoa yhdellä jalalla silmät kiinni? Ei olekaan niin helppoa kuin miltä näyttää! Pikkuaivot työskentelevät jatkuvasti taustalla pitääkseen meidät pystyssä.

Ja se moottorinen oppiminen. Niin, juuri se. Se tunne, kun jokin taito, oli se sitten pyöräily, pianonsoitto tai vaikkapa uuden kielen oppiminen (kyllä, myös siinä on motorinen puoli!), alkaa sujua itsestään. Pikkuaivot ovat kuin henkilökohtainen valmentajamme, jotka hiovat suoritustamme paremmaksi jokaisella toistolla. Kuulin joskus jostain tutkimuksesta, jossa puhuttiin, että pikkuaivojen rooli ulottuu jopa kognitiivisiin toimintoihin. En nyt muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta se kuulosti kiehtovalta. Eli eivät ne pelkästään liikkeitä ohjaile, vaan vaikuttavat paljon laajemmin.

Olen itse huomannut tämän omassa elämässäni. Olen aina ollut vähän kömpelö, mutta kun olen jaksanut harjoitella jotakin uutta taitoa, olen huomannut, miten paljon helpommaksi se ajan myötä muuttuu. On melkein kuin pikkuaivot oppisivat puolestamme. Ja se on aika uskomatonta, eikö olekin?