Montako prosenttia Suomen metsistä on suojeltu?

Montako prosenttia suomen metsistä on suojeltu? Tilastojen erot

Suomen laaja luonto herättää usein kysymyksiä, erityisesti montako prosenttia suomen metsistä on suojeltu kansallisten toimenpiteiden avulla. Metsien hyödyntämisen ja suojelemisen tasapainon ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kestävän kehityksen vaatimuksia sekä ekologisia vaikutuksia yhteiskunnassa. Täsmällisten lukujen ja tilastojen seuraaminen tukee oikeanlaista päätöksentekoa ja ehkäisee tarpeettomia väärinkäsityksiä luonnonvarojen todellisesta tilanteesta alueellisesti.

Miten suuri osa Suomen metsistä on suojelun piirissä?

Suomen metsien suojelutilanne herättää jatkuvasti keskustelua, ja julkisuudessa liikkuvat luvut voivat toisinaan hämmentää ristiriitaisuudellaan. Asiaa koskevat tulkinnat riippuvat pitkälti siitä, mitä alueita laskentaan otetaan mukaan ja miten metsä määritellään. Virallisten ja tuoreimpien tilastojen valossa kokonaiskuva on kuitenkin selkeä.

Koko Suomen tasolla virallinen suomen metsien suojeluprosentti on tasan 13 prosenttia metsäpinta-alasta. Tämä tarkoittaa, että maamme 22,9 miljoonasta metsähehtaarista suojelun piiriin kuuluu noin 3,0 miljoonaa hehtaaria. Jos tarkastellaan laajempaa käsitettä eli metsätalousmaata, joka sisältää varsinaisten metsien lisäksi myös lähes puuttomat joutomaat, nousee suojeluosuus 18 prosenttiin.

Suojelualueiden verkosto on myös kehittynyt tasaisesti. Viimeisimmän kolmivuotiskauden aikana suojeltu metsäpinta-ala kasvoi maassamme kaikkiaan 38 000 hehtaarilla. Seuraavaksi pureudumme siihen, mistä nämä miljoonat hehtaarit todellisuudessa koostuvat ja miten ne jakautuvat maantieteellisesti.

Lakisääteiset alueet ja talousmetsien kohteet: Mikä lasketaan suojelluksi?

Yksi suurimmista väärinkäsityksistä liittyy siihen, mitä suojellut metsät suomessa todellisuudessa tarkoittavat - luullaanko kaikkien kohteiden olevan koskemattomia kansallispuistoja? Todellisuudessa tilastoitu suojelualueverkosto koostuu kahdesta aivan erilaisesta pääryhmästä: lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien omista monimuotoisuuskohteista.

Kun tutkitaan tilastoja siitä, kuinka paljon suomen metsistä on suojeltu, huomataan että Suomen 3,0 miljoonan hehtaarin suojelupotista valtaosa, eli 2,5 miljoonaa hehtaaria, on lakisääteisiä suojelualueita. Näihin kuuluvat luonnonsuojelulain nojalla perustetut alueet, erämaat sekä viralliset suojeluohjelmien kohteet. Loput 500 000 hehtaaria ovat talousmetsien monimuotoisuuskohteita, jotka ovat käytännön metsätalouden yhteydessä säästettyjä arvokkaita luontotyyppejä.

Muistan elävästi, kun tutustuin erääseen hämäläiseen yksityismetsään muutama vuosi sitten. Omistaja esitteli ylpeänä pienen, vajaan hehtaarin kokoisen noronvarren, joka oli jätetty hakkuiden ulkopuolelle talousmetsän monimuotoisuuskohteena. Se oli täynnä rehevää sammalta ja saniaisia - pieni mutta kriittinen saareke keskellä nuorta talousmetsää. Juuri tällaisista sadoistatuhansista pienistä sirpaleista muodostuu se puolen miljoonan hehtaarin kokonaisuus, joka täydentää valtion suuria suojelualueita. Viime vuosien kasvusta suurin osa onkin tullut juuri näistä vapaaehtoisista talousmetsien kohteista, joiden osuus lisäyksestä oli 22 000 hehtaaria, kun taas lakisääteiset alueet laajenivat 16 000 hehtaarilla.

Alueellinen epätasapaino: Pohjois-Suomi vs Etelä-Suomi

Suomen metsien suojelua leikkaa jyrkkä maantieteellinen kuilu. Jos asut vaikkapa Uudellamaalla tai Varsinais-Suomessa, ympärilläsi näkyvä metsämaisema on suojelun osalta täysin erilainen kuin Lapissa tai Kainuussa matkaavan kokemus. Tilastollinen totuus paljastaa massiivisen eron pohjoisen ja etelän välillä.

Jos mietitään alueellisesti montako prosenttia suomen metsistä on suojeltu, Pohjois-Suomen (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) metsistä on suojeltu peräti 20 prosenttia, eli tasan viidennes. Kun katsotaan koko Suomen suojelualueiden pinta-alaa, peräti 78 prosenttia eli 2,3 miljoonaa hehtaaria kaikista suojelluista metsistä sijaitsee juuri tällä pohjoisella suuralueella. Etelä-Suomessa tilanne puolestaan muuttuu radikaalisti: siellä vain 6 prosenttia metsistä on suojelun piirissä.

Tämä synnyttääkin jatkuvaa vääntöä ympäristöjärjestöjen ja metsäsektorin välille. Kriitikot muistuttavat usein, että pohjoisen suojelualueista valtava osa on karua kitumaata tai tunturimetsää, kun taas etelän lajirikkaat, rehevät kangasmetsät ovat lähes kokonaan tehokkaan puuntuotannon piirissä. Vaikka suojelualueiden lisäys on viime vuosina painottunut edelleen pohjoiseen (25 000 hehtaarin lisäys pohjoisessa vs 13 000 hehtaaria etelässä), myös Etelä-Suomen suojeluverkostoa pyritään jatkuvasti vahvistamaan.

Metsämaan ja suojelutyypin vaikutus tilastoihin

Metsäpinta-ala (Metsä- ja kitumaa)

Käsittää varsinaisen metsämaan sekä heonokasvuisen kitumaan muodostaman puustoisen alueen.

13 prosenttia (noin 3,0 miljoonaa hehtaaria).

Kansallisesti käytetty vakiomittari metsien kokonaissuojelun arviointiin.

22,9 miljoonaa hehtaaria.

Metsätalousmaa yhteensä

Sisältää edellisten lisäksi puuttoman joutomaan sekä muun metsätalouden tarvitseman maan.

18 prosenttia (noin 4,8 miljoonaa hehtaaria).

Luku nousee korkeammaksi, koska Pohjois-Suomen laajat joutomaat ja suot sisältyvät tähän.

26,2 miljoonaa hehtaaria.

Tiukasti suojeltu metsämaa

Vain hyvin kasvava metsämaa, joka on jätetty kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle.

Noin 6–10 prosenttia tiukkuusasteesta ja maa-alasta riippuen.

Ympäristöjärjestöjen korostama mittari, joka mittaa suoraan puuntuotannon ulkopuolella olevaa parasta metsää.

Noin 1,2–1,7 miljoonaa hehtaaria määrittelystä riippuen.

Metsänomistaja Heikin suojelupäätös Pirkanmaalla

Heikki, 54-vuotias yksityismetsänomistaja Ruovedeltä, huomasi tilallaan sijaitsevan vanhan kuusikon alkaneen kärsiä kirjanpainajatuhoista. Mies oli turhautunut ja harkitsi koko kuvion avohakkuuta, vaikka sydän soti sitä vastaan alueen hienon sammalkasvuston vuoksi.

Ensimmäinen yritys tilanteen ratkaisemiseksi oli hakea tavanomaista harvennuslupaa vaikeaan maastoon. Se osoittautui virheeksi - raskaat koneet olisivat rikkoneet herkän maaperän ja Heikki perääntyi prosessista heti kättelyssä tajuttuaan taloudellisen hyödyn hupenevan korjuukustannuksiin.

Breakthrough tuli, kun Heikki otti yhteyttä paikalliseen metsäkeskukseen ja kuuli vapaaehtoisesta Metso-ohjelmasta. Hän ymmärsi, ettei metsää tarvitse joko hakata kokonaan tai jättää korvauksetta lahoamaan, vaan luontoarvoista voi saada käyvän korvauksen ilman pakkoa.

Lopulta Heikki teki päätöksen suojella 12 hehtaarin kuvion pysyvästi. Hän sai verovapaan korvauksen, joka vastasi alueen puuston arvoa, ja alue liitettiin lakisääteiseen suojelualueverkostoon kuudessa kuukaudessa perinnöksi tuleville sukupolville.