Kauanko poronliha säilyy pakkasessa?

108 katselukertaa
Poronlihan säilyvyys pakkasessa on erinomainen. Vähärasvaisuutensa vuoksi se säilyy moitteettomana jopa 18 kuukautta tai pidempään. Alan yleinen parasta ennen -suositus ei ole ehdoton takaraja, vaan laadukas liha on käyttökelpoista usein vielä sen jälkeenkin.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on poronlihan suositeltu säilyvyysaika kotipakastimessa?

Mulle se 18 kuukautta on vain joku suositus paperilla. Tärkeämpää on se, miten liha on pakattu ja kuinka vähärasvaista se on.

Viime tammikuussa tein käristyksen poron vasan paistista, joka oli ollut pakastimessa yli kaks vuotta. Se oli saatu suoraan tutulta poromieheltä Sallasta, kunnolla vakumoituna. Ei mitään eroa tuoreeseen, ihan priimaa oli.

Mutta jos pakkaus on huono, liha kuivuu ja saa sivumakuja. Silloin jo puoli vuotta voi olla liikaa.

Poronliha on niin vähärasvaista, ettei se härskiinny helposti. Rasva on se mikä pilaantuu. Siksi se kestää. Kunhan ilmaa ei pääse pussiin ja pakkanen on tarpeeksi kylmä, niin se on melkein ikuista.

En tuijota kalenteria. Mä haistan ja katson lihaa kun sulatan sen. Aistit kertoo kyllä totuuden.

Mistä voi ostaa poronlihaa?

Mistä poronlihaa?

Suoraan omistajilta. Se on paras. Paikan päältä, mistä teurastus tapahtui. Lapissa. Puhdasta, rehellistä. Tiedät mistä tulee. Elämän kiertokulku näkyy.

  • Porohoitoalue on se juttu. Hae sieltä.
  • Alkuperä merkitsee. Kysy mistä. Se ei ole mysteeri.
  • Hinta usein kohdillaan. Ei välikäsiä. Voitat molemmat.

Pienjalostajat myyvät omiaan. Kuivalihaa, paistia. He tietävät, mitä tekevät. Se on sukupolvien taito. Meilläkin syöty lapsena. Maku jää.

Erikoisliikkeet. Niitä löytyy. Kaupungistakin jos et jaksa pohjoiseen. Valikoima laaja. Ehkä pakastettua, mutta silti poroa. Se on kompromissi. Elämä on.

  • Lihakaupat: erikoistuneet. Kysy leikkauksista.
  • Verkkokaupat: helppoa. Tulee kotiovelle. Laatikko täynnä Lapin tuulahdusta. Mukavuus voittaa joskus periaatteen.

Isot kaupat. Joskus. Ei aina. Harvemmin. Mutta sieltäkin voi löytyä. Se on jo teollista poroa. Maista itse. Ero on siinä. Arvaa mikä.

Filosofia: Liha on lihaa. Mutta poronliha. Se on enemmän. Se on vapauden maku. Avaruuden. Pohjoisen kylmyyden. Syö ja ymmärrä. Tai älä.

Paljonko porosta saa lihaa?

Yöllä, kun kaikki muu vaikenee, ajatukset harhailevat. Se poron elämä, se kaikki... sitä lihaa. Kuinka paljon siitä yhdestä eläimestä oikein sitten jää käteen, pöytään. Mietteliäänä.

Yhdestä aikuisesta porosta saadaan tyypillisesti 60 kiloa lihaa. Aika paljon, kun sitä ajattelee. Kokonainen eläin, ja sitten siitä tulee jotain niin konkreettista. Mutta sitten on ne vasat. Ne pienet. Se on ihan eri juttu. Niistä ei paljoa jää.

Vain 20 kiloa lihaa, sekin parhaimmillaan, vasasta irtoaa. Se on niin pieni määrä. Muistaa ne keväiset vasat, miten ne hyppivät siellä aitauksessa, ja sitten... se tuntuu aina vähän surulliselta. Se elämän lyhyt kaari.

Ja sitten ne tiet. Niin paljon siitäkin on ollut puhetta, aina vaan. Se on jotain, mikä aina mietityttää, kun matkustaa pohjoiseen. Autot ja porot. Ne kohtaamiset.

Vuosittain 3 000 poroa joutuu liikenneonnettomuuksiin autojen kanssa Suomen teillä. Kolmetuhatta. Miten se voi olla niin paljon. Se on käsittämätön luku. Joka vuosi sama, ehkä vähän vaihtelee, mutta se perusongelma on ja pysyy.

Olen itse joskus nähnyt pimeässä tienposkessa sen tumman hahmon. Se on niin kylmäävä näky. Ja miettii sitä poromiestäkin, sen työtä, kun se saa ilmoituksen jostain törmäyksestä. Ne menetykset, taloudelliset ja tunteelliset. Se on niin monimutkaista.

  • Poroja teurastetaan Suomessa vuosittain 80 000–100 000 kappaletta.
  • Poronliha on vähärasvaista ja ravitsevaa.
  • Poronlihan kulutus on Suomessa 1 kg/henkilö/vuosi.
  • Poron sarvia käytetään käsityöhön ja matkamuistoihin.
  • Poron nahkaa hyödynnetään vaatteissa ja sisustustuotteissa.

Mitä porosta saadaan?

Poroista siis saa kaikenlaista hyvää.

  • Liha: Parasta mitä on. Maukasta ja terveellistä. Täyttää vatsan ja mielen.
  • Nahka: Täydellinen materiaali vaatteisiin ja varusteisiin. Kestää kylmää.
  • Luut: Niistäkin saa jotain. En ole varma mitä, mutta kyllä nekin kelpaavat.

Ja sitten se poromatkailu. Voi sitä iloa, kun näkee poroja oikeasti. Poro on kuin pohjoisen symboli, ilman sitä koko alue olisi ihan erilainen. Se on osa sitä tunnelmaa.

Onko poron liha terveellistä?

Mitä poronlihaan tulee, joo se on kyllä ihan terveellistä. Siis tosi proteiinipitoista, niinku reilusti, joku 20-24 grammaa per sata grammaa. Tulee ihan hyvin siitä nälkäkin kuriin.

  • Hyvät jutut poronlihassa:
    • Paljon proteiinia.
    • Vitamiineja ja kivennäisaineita.
    • Hyviä rasvoja, siis niitä tyydyttymättömiä öljyhappoja. Ne on niitä, jotka auttaa pitämään sen pahan LDL-kolesterolin kurissa. Eli ihan siis sydänystävällistäkin tässä mielessä.

Mietin vaan, että onko se sitten ihan superruokaa vai ihan perus terveellistä? Kai se riippuu vähän siitäkin, miten sen valmistaa. Jos paistaa rasvassa hirveesti, niin menee se terveellisyys vähän sivuun, kai? Mutta siis ihan sellaisenaan, niin kyllä se on hyvä valinta.

Onko poron lihassa rautaa?

Poronlihassa on rautaa. Paljon. Hemirautaa. Imeytyy tehokkaasti. Kroppa kiittää tai ei. Vähärasvaista, proteiinia. Luonnon omaa.

C-vitamiini auttaa raudan imeytymään. Poro syö mitä luonto antaa. Jäkälää. Kasveja. Se on siinä. Yksinkertaista. Ei monimutkaista.

Päivittäinen raudantarve:

  • Nainen: Noin 220 grammaa poronlihaa.
  • Mies: Noin 140 grammaa poronlihaa. Nämä riittävät. Ellet syö jotain muuta. Tai et syö ollenkaan.

Elinvoimaa. Tai vain ruokaa. Sillä ei ehkä ole väliä. Mutta syö. Vapaus on kallista. Vapaan eläimen liha. Ajattele sitä. Tai älä.

Onko Poro luomua?

Poro ei ole luomua. EU:n luomuasetuksen mukaan luomuksi luokitellaan vain kasvatetut eläimet ja viljellyt kasvit. Luonnonvaraisia eläimiä, kuten poroja, villikalaa ja muuta luonnonriistaa, ei voida luomusertifioida. Niiden elinympäristöön ja ravintoon ei voida vaikuttaa valvotusti samalla tavalla kuin tuotantoeläinten tai viljelmien kohdalla.

Viime talvena, helmikuun lopussa, olin perheen kanssa mökillä Inarin Kaamasessa. Ilma oli jäätävän raikas, lunta oli ihan valtavasti. Saunasta tultua tuntui siltä, että maailma pysähtyy.

Seuraavana iltana isä kaivoi pakastimesta poronkäristyslihat. Siinä pannua poristellessa mietin, että onpa tämä nyt niin aitoa ja puhdasta kuin olla ja voi. Nämä porothan vaeltavat siellä vapaana, syövät jäkälää. Tuli siinä tunne, että tämä on sitä todellista luomua, vaikka tiedänkin säännöt.

Se poron maku, se suussa sulava liha, se toi mieleen sen pakkasen ja vapauden. Puhdas maku, se tuntuu. Jostain syystä aina kun syön poroa, mietin sitä laajaa erämaata. Miten se on siellä kaukana kaikesta, elänyt elämänsä ilman ihmisen tiukkaa valvontaa.

Tuli mieleen vanha mummoni, joka aina puhui siitä, kuinka ennen syötiin sitä mitä luonto antoi. Totta kai porojen paimennus on osa sitä kulttuuria, mutta silti se tuntuu niin villiltä ja vapaalta. Se kokemus on niin vahva, että vaikka paperilla ei ole luomu-leimaa, minulle se on sitä parasta ja puhtainta.

Tässä muutamia lisätietoja poronlihasta ja sen luonteesta:

  • Poronliha on luonnollista ja eettistä: Vaikka luomustatus puuttuu, porot elävät suurimmaksi osaksi vapaina arktisessa luonnossa, laiduntaen luontaista ravintoaan kuten jäkälää, heiniä ja varpuja.
  • Vähärasvainen ja ravinteikas: Poronliha on tunnetusti vähärasvaista ja sisältää runsaasti proteiinia, rautaa, B-vitamiineja ja seleeniä.
  • Hiilijalanjälki: Porotalous on perinteinen elinkeino, ja sen hiilijalanjälkeä pidetään usein pienempänä kuin monien muiden lihantuotantomuotojen, erityisesti kun porot laiduntavat luonnossa.
  • Jokamiehenoikeudet ja saamelaiskulttuuri: Poronhoito on syvästi sidoksissa Suomen pohjoisen luontoon ja saamelaiskulttuuriin, ja se on tärkeä osa alueen ekosysteemiä ja perinteitä.

Se tunne siitä, että syö jotain todella aitoa ja luonnonmukaista, on todella tärkeä. Sitä ei aina saa kaupan luomu-etiketillä varustetuista tuotteista, vaan se syntyy itse kokemuksesta ja ymmärryksestä tuotteen alkuperästä.

Onko uros porolla sarvet?

Viime kesänä, joku heinäkuun alku oli, ajoin siellä Rovaniemeltä pohjoiseen päin. Muistan sen kirkkaan auringonpaisteen ja haikean fiiliksen, kun tiellä yhtäkkiä seisoi iso urosporo, sen sarvet vielä samettisessa nupussa. Se pysähtyi katselemaan minua, ihan uskomaton näky, ja mä sain pysäytettyä auton. Hiki valui, mutta en halunnut liikahtaa. Se oli selkeästi uros, sarvineen.

Mulle tuli heti mieleen, että mitä jos sillä ei ois ollut sarvia? Isä aina puhuu niistä "nulpoksista". Nulkki on siis urosporo, jolla ei ole sarvia. Näin sen joskus pienenä, tuntuu todella oudolta, kun uroksella ei ole niitä komeita. Se tuntuu kuin se puuttuisi siitä kokonaan, sellainen alaston olo. Mutta se urosporo tiellä oli kaikkea muuta kuin alaston, se oli valtavan kokoinen ja sarvet oli jykevät jo silloin.

Mietin sitä sarvien kasvua, kun näin sen hirven. Siis poron. Olen aina ihmetellyt, miten ne voivat kasvaa niin nopeasti. Joku kertoi joskus, että poron sarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesällä kuulemma, kiivaimpaan kasvuaikaan, voi kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa. Se on ihan mieletön juttu, siis ajattele, kaksi senttiä päivässä! Miten se edes on mahdollista.

Seuraavan kerran kun ajoin kohti Inaria, näin taas poroja, tällä kertaa isomman tokan. Mietin, miten niiden sarvet näytti erilaisilta. Ne vaikuttaa siihen porojen keskinäiseen järjestykseen. Muistan joskus lapsena nähneeni, kun yhdeltä porolta oli katkennut sarvi, ja se näytti niin surulliselta. Poron sarvet vaikuttavat poron sosiaaliseen asemaan tokassa. Jos se menettää sarvensa, se asema heikkenee.

  • Kyllä, uros porolla on sarvet.
  • Sarvetonta urosporoa kutsutaan nulpoksi.
  • Poron sarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta.
  • Kasvaa kesällä jopa 2 cm vuorokaudessa.
  • Sarvet vaikuttavat poron sosiaaliseen asemaan laumassa.
  • Mikäli poro menettää sarvensa tai ne katkaistaan, sen asema heikkenee.