Mikä mäti joulupöytään?

Mitä laittaa joulupöytään?

Joulupöytä… Hmm, mitä sitä tänä vuonna laitetaan? Joulukinkku on pakko olla, tietysti! Mutta mikä kastike? Viime vuonna tein omenakastiketta, se oli ihan ok, mutta ehkä tänä vuonna kokeilisin jotain uutta. Kirsikka-punaviinikastiketta ehkä? Tai joku sienikastike?

• Joulukinkku – se on ehdoton klassikko!
• Joululaatikot – porkkanalaatikko on mun lemppari, mut pitää tehdä myös perunalaatikkoa, perinne on perinne.
• Rosolli! Äiti tekee aina parasta rosollia. Hän käyttää aina juuri oikeanlaista etikkaa. Pitäisiköhän kysyä resepti?
• Mitenkähän se kinkun paistaminen menikin? Pitää tarkistaa se reseptikin. Muuten tulee taas liian kuiva.
• Ja sitten ne jälkiruuat! Joulutorttuja ja piparkakkuja ehdottomasti. Ja ehkä joku gluteeniton vaihtoehtokin, velipoika on taas gluteeniton. Mä oon tehnyt hyviä suklaa-pähkinä-kakkuja. Niitä voisi kokeilla.
• Perinteiset reseptit on hyvä pitää, mutta uusia makuja voi kokeilla! Viime vuonna kokeilin sitä uutta lingonberry-hilloa kinkun kanssa, se oli aika hyvää.

Sitten vielä ne herkut… Muumimukit? Joo, ne kuuluu joulupöytään, ainakin meillä. Ja kynttilät, paljon kynttilöitä. Tunnelmaa pitää olla. Ah, joulun tunnelma! Ja lahjat! Mitä mä keksin lahjoiksi? Joka vuosi sama ongelma. Täytyy alkaa miettiä jo nyt, ettei jää viime tippaan. Ehkä tänä vuonna joku kokemuksellinen lahja, joku elämys? Ei niin materiaalia.

Hyvä kysymys tämä oli. Pitää kirjoittaa ostoslista!

Mitä sipulia mädin kanssa?

Yön hiljaisuudessa, mietin sipulia ja mätiä… Kumma yhdistelmä näin pimeässä.

• Punasipuli. Se on jotenkin lempeä. Ei liian tunkeileva. Ehkä vähän liian makea?
• Kevätsipuli. Hmm, raikas. Muistuttaa kesästä, jolloin kalastin isoisän kanssa. Hänen veneensä tuoksui aina kalalle ja… no, kevätsipulille?
• Keltasipuli. Äiti laittoi sitä aina ruokaan. Liian vahva mädille, luulen. Turhan dominoiva. Äiti oli vahva, mutta… ehkä liikaa.
• Salottisipuli. Hienostunut. Jotenkin etäinen. Niin kuin se entinen työkaveri, jonka kanssa en koskaan päässyt sinuiksi.

Ehkä paras sipuli on se, joka ei ole liikaa. Se, joka antaa mädille tilaa loistaa.

Voiko mätiä pakastaa?

Mäti pakkaseen, hei! Niin se menee. Tai siis, pitäisi mennä. Muuten saatat kalastaa itsesi sairaslomalle. Lapamato ei ole juhlasuunnitelmissasi, usko pois. Se on kuin joulupukki, joka tuo vain ikäviä yllätyksiä, eikä mitään kivaa.

• Pakastus on pakollinen: Muista se. Mäti (hauki, ahven, kiiski mukaan lukien) on pakastettava tappamalla mahdolliset lapamadot. Ei siinä ole mitään salaista. Se on hygieniakysymys, yksinkertaisesti.
• -18 astetta vuorokauden ajan: Tämä on minimi. Jääkaappi ei riitä. On kuin yrittäisi sammuttaa metsäpaloa vesilasi-kokoisilla ämpäreillä – vähän turhaa.
• Ei ole vitsi: Jos et pakasta, saatat saada hyvän vatsakrampin. Et varmaan halua sitä lomareissun kruununa.

Pakasta siis reippaasti. Minä pakastan omani aina. Viime kesänä saalis oli runsas, ja pakastepusseja kului enemmän kuin uskoisin. Muutenkin, mun mökkireissut ovat enemmän kuin hyviä tarinoita, mutta kerrotaan niistä joskus toiste.

Miten mätiä käytetään?

Okei, tässä tulee.

Mäti. Siis, meillä on aina ollu jouluna mätiä blinien päällä. Mummon tekemiä blinejä, tietty. Muistan sen hajun, kun ne paistu pannulla. Ja sit se hirvee sählääminen, kun kaikki yrittää saada niitä lämpimiä blinejä, mätiä, smetanaa ja sipulia päälle.

• Mäti + blinit = joulun maku
• Kalapöytään, ehdottomasti
• Uuniperunaan… hmm, vois olla kokeilemisen arvoinen. En oo ite koskaan laittanu.

Ja hei, muistan kerran, kun yritin tehä jotain hienoja mäti-voileipiä ystävän synttäreille. Ne näytti ihan hirveiltä! Mutta maistu kuulemma hyvälle. Se oli se pääasia.

Viime jouluna tein niitä suolaisia joulutorttuja. Ja just, mäti kruunas ne. Ne oli vähän sellasia “mitä ihmettä” -tyyppisiä, mutta kaikki kehu.

Smetana ja punasipuli on kyllä ihan must. Se on niin klassinen kombo. Ja se toimii aina. Niin kuin aina. Tai ainakin melkein aina.

Paljonko mätiä per henkilö?

Mätiä? He heh, kuin kultaa suussa! 30-50 grammaa per nenä, se on suositushinta, muttei mikään laki! Äläkä nyt liikaa ahnehdi, ettet tule mätiä oksentamaan! Kuvittele, mätiä pursuaa kuin joki – ei kiva näky, eikö?

• 30-50 grammaa per syöjä on ohje, kuin mummon resepti.
• Useampi kalalaji? Pienennä mätiä, ettet mössöä mössötä! Muistathan, että myös makuaisti on mukana pelissä!
• Rapujen ja tatarin kanssa? Älä nyt ylipainoon ryhdy! Muista tasapaino! Jos on mätiä paljon, tartreja vähän ja päinvastoin!

Mieti tätä: Jos söisit 100 grammaa mätiä, olisit kuin lohi, joka on syönyt itsensä täyteen! Onneksi kukaan ei näe sisuksistasi, mitä siellä tapahtuu. Mutta vatsasi saattaa sen kertoa!

Mäti on herkkua, joo, mutta muista, että rasvaprosentti nousee kuin raketti! Kuten mun oma viime kesänä, uimaan menin ja meinasi hukkua vatsan täyteyden takia! Siksi suosittelen kohtuullisuutta. Älä ole mädin orja! Ja muista, että minä, kehoitan vain kohtuulliseen mädin nauttimiseen! Älä syytä minua, jos seurauksena on yöllistä vessareissuja.