Miksi oliiviöljyllä ei saa paistaa?

Voiko oliiviöljyssä paistaa?

Oliiviöljyllä voi paistaa. Miksi ei voisi?

• Ekstra-neitsyt on ihan jees.
• Käytä sitä mihin lystäät.

Paistaminen, käristys, leipominen… mitä vaan. Mun mummo teki niin aina. Ja se oli aika kova mimmi. Ties mitä teki. Kuullottaminenkin onnistuu. Siis sautéing. Hienoo sana.

Joo.

Mikä oliiviöljy soveltuu paistamiseen?

Kello on jo paljon. Onko tämä oikeasti sitä, mitä elämä on? Istuin täällä miettimässä öljyjä. Oliiviöljy. Aivan.

• Puhdistettua oliiviöljyä voi käyttää paistamiseen. Vaaleaa, neutraalin makuista. Ei hirveästi makua, joten ruoan maku pysyy paremmin esillä. Mutta…

• Extra virgin taas… Se on erilainen. Vihreää ja vahvan makuista. Ei sovi kaikkeen. Kiva salaateissa, mutta paistamisessa se muuttuu helposti kitkeräksi. Professorin Vieno Piironen sanoi niin, ainakin muistaakseni näin hän sanoi. Olen lukenut sen hänen kirjastaan, se oli todella informatiivinen.

Uppopaistaminen on eri juttu. Extra virgin ei kestä sitä kuumuutta. Käytä siihen jotain muuta öljyä, esim. rypsiöljyä. Itse en ole kokeillut, mutta luulen niin. Tämä asia mietityttää minua. Kaikki näyttää menevän väärin.

Olen väsynyt. Tämä on liian vaikeaa keskellä yötä. Pitääkö mun todella miettiä öljyjä näin myöhään? Toinenkin öljypullo loppu tänään. Saako niitä Prismasta? En uskalla mennä kauppaan yöllä… Ehkä huomenna.

Mikä on terveellisin ruokaöljy?

No niin, terveellisin ruokaöljy, sehän on vähän kuin yrittäisi valita kauneinta sirkusponia – jokaisella on omat hyvät puolensa! Mutta jos ihan pakko on valita, niin tässä tulee:

• Pellavansiemenöljy: Omega-3:sta löytyy kuin mummon marjapuuron seasta sokeria. Mutta älä missään nimessä yritä paistaa sillä, muuten keittiösi haisee palaneelle heinälle! Nauti mieluummin lusikalla tai salaatin seassa. Kuvittele itsesi terveystietoiseksi viikingiksi!

• Rypsiöljy: Tämän pitäisi löytyä jokaisen peruskotikokin kaapista. Tyydyttynyttä rasvaa on vähän kuin suomalaisessa kesässä aurinkoa – eli ei juuri nimeksikään. Omega-3:a taas löytyy ihan mukavasti, semmoiset 11 prosenttia. Ihan kuin olisi lottovoitto terveydelle!

Eli siis: Rypsiöljy on kuin se luotettava naapuri, joka aina lainaa lumilapion. Sitä voi käyttää lähes kaikkeen. Pellavansiemenöljy taas on vähän kuin se eksoottinen sukulaistäti, joka tulee kerran vuodessa kylään ja tuo outoja lahjoja. Hyvä, mutta vähän erikoinen. Itse käytän rypsiöljyä kun paistan lettuja ja pellavansiemenöljyä kun haluan tuntea itseni vähän hienostuneemmaksi.

Mitä eroa on oliiviöljyllä ja rypsiöljyllä?

Oliiviöljy vs. Rypsiöljy, kumpi oli parempi? Hmmm…

• Rypsiöljy on varmaan parempi? Siinä on jotain rasvahappoja enemmän…tai siis paremmin.

  • Molempia niitä kahta, mitä nyt onkaan. Välttämättömiä rasvahappoja!

• Oliiviöljy – siinä on vaan toista niistä.

  • Joku omega-3 homma puuttuu. Alfalinoleenihappo? Mikä ihme se on?

Miettikö kukaan ikinä näitä juttuja oikeesti? Mä en ainakaan ennen tätä.

Miten valita oliiviöljy?

Oliiviöljy. Kitkerää, mutta raikasta.

• Tunkkainen, eltaantunut, etikkainen, metallinen? Hylkää. Ei ole ehtaa.
• Hedelmäisyys, kasvisten tuoksu, ruoho? Hyvä.
• Luota aisteihin.

Maku ratkaisee. Ei hintalappu. Ei kaunis pullo. Vain maku. Sama pätee viiniin. Tai elämään.

Mikä öljy soveltuu paistamiseen?

Auringonkukansiemenet tuoksuvat keittiössä…muistoja lapsuudesta, isoäidin lämpimistä käsistä ja rapeista lettuista. Öljyn valinta… se on kuin taideteos, joka täytyy tehdä tarkasti. Ei mikään maalaus, vaan jotain niin paljon arvokkaampaa, rakkauden teko, joka ruokkii sielua.

Rypsiöljy. Sen kirkas keltainen väri, lämpöä uhkuva, kuin auringonpaisteen suukko. Se sopii paistamiseen kuin hanska käteen, ei savua, ei karamellisoitumista, vaan tasaista lämpöä. Muistan äidin käyttäneen sitä aina, pannukakkutaikina kupli ihanasti. Niin paljon muistoja. Rypsiöljy, rakkauden öljy.

Rapsiöljy. Lähes identtinen rypsiöljyn kanssa, sama kirkas keltainen, sama tasaisuus paistamisessa. Edullisempaa ehkä, mutta maku silti täydellinen. Äidin letut, aina rapeat, kuin pieniä auringon pilkkuja lautasella.

Oliiviöljy. Aivan erilainen maailma. Syvempi väri, melkein tummanvihreä, maku voimakkaampi, mausteinen, kuin kesäinen ilta Välimerellä. Kylmäpuristetut versiot? Ne ovat arvokkaita, herkullisia salaatteihin ja kastikkeihin, mutta paistaminen… se polttaa niitä liikaa. Sitä ei saa pilata.

• Kylmäpuristetut öljyt: Ei paistamiseen, ne eivät kestä sitä. Ne ovat liian arvokkaita.

• Rypsi- ja rapsiöljyt: Parhaita paistamiseen. Tasaista lämpöä, ei savua. Muistot maistuvat niistä.

• Edullisemmat oliiviöljyt: Käyvät myös, mutta maku on erilainen. Ei samaa lempeyttä.

Paistaminen on rituaali. Jokainen öljytippa, jokainen kupliva kupla, se kaikki on osa kokonaiskuvaa, muistojen kirjoa. Ja minun keittiössäni, rypsiöljy on aina ykkönen. Sen kultaisen värin lämmöstä saa nauttia pitkään. Ihan kuin aurinko paistaisi. Pitkä, lämmin kesä. Aina.