Millä korvata burrata?

Mistä burrata on tehty?

Mistä burrata on tehty… burrata…

Muistan kesän Italiassa, auringon polttamat kivet ja ilmassa leijuvan basilikan tuoksun. Se oli siellä, pienen trattorian pöydässä, kun maistoin burrataa ensimmäistä kertaa. Valkoista, pehmeää, kuin unelmaa…

• Lehmänmaito, se on sen salaisuus. Mutta ei vain se.

• Mozzarella muodostaa sen kuoren, sen ulkokuoren. Pehmeä, kuminen, tuttu.

• Ja sitten… sisällä… stracciatellaa ja kermaa. Kermaista, rikkirevittyä, sydäntä riipaisevan hyvää.

Se valuu, se leviää, se sulaa suussa. Muistan, kuinka lusikoin sitä leivän päälle, tomaatin ja oliiviöljyn kanssa. Yksinkertaista, täydellistä. Siinä hetkessä pysähtyi aika. Ja nyt, vuosia myöhemmin, kun ajattelen burrataa, muistan sen kesän. Sen auringon. Sen maun. Ja sen tunteen. Se oli taikaa. Todellista taikaa.

Miten burrata tarjoillaan?

Miten burrata tarjoillaan…

Yöllä ajatukset harhailevat. Burrata…

• Huoneenlämpöön. Tärkeää. Ei jääkaapista suoraan.
• Oliiviöljy, hyvää sellaista. Ei mitään halpaa.
• Suolaa ja pippuria. Rouhaise. Ei liikaa.
• Basilikaa tai minttua. Muutama lehti riittää. Tai ei ollenkaan.
• Tomaattien kanssa. Kuin caprese. Toimii aina.

Olen joskus miettinyt, onko burrata liian…hienoa? Ehkä se on parempaa ihan sellaisenaan. Tai ehkä se on vain minun makuni.

Miten burrata valmistetaan?

Muistan sen päivän elokuussa 2023, kun yritin tehdä burrataa itse. Asuin silloin vielä Helsingissä, pienessä yksiössä lähellä Töölönlahtea. Oli kuuma, ikkuna auki ja koko asunto täynnä herkullisen kirpeää tuoksua. Resepti oli jonkin ruoka-blogin, en muista enää mistä, ja siinä sanottiin, että se on helppoa. Ei ollut helppoa.

Ensin piti tehdä mozzarellaa. Käytin puoli litraa täysmaitoa, jota olin ostanut aiemmin samalta lähikaupalta, jossa kävin aina aamusella. Maidon lämmittäminen ja juuston valmistus olivat itselle uusia kokemuksia. Jännitti, etten pilaisi koko juttua.

• Maitoa lämmitettiin tarkkaan ohjeiden mukaan.
• Sitruunahappoa ja juoksutetta mukaan.
• Sekoitusta ja odottelua.

Sitten oli burratan vuoro. Mozzarellan palaset piti täyttää kermalla. Kerma oli paksua ja vaikea saada levitettyä tasaisesti. Kädet olivat täynnä maitoa ja juustoa, enkä saanut mitään oikeasti nättiä aikaiseksi. Lopputulos oli aika surkea. Burrata oli epätasaisesti täytetty ja ruman näköinen, mutta maku oli ihanaa!

Tunsin itseni kuitenkin aika tyhmäksi, kun en saanut sitä näyttämään edes vähän ammattimaiselta. Olin odottanut niin kaunista, valkoista ja täydellistä burrataa, sellainen kuin kuvissa. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistun paremmin.

Burratan valmistus on todella työlästä, ainakin aloittelijalle. Se vaatii paljon tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

• Ainekset: Täysmaito, sitruunahappo, juoksute, kerma.
• Vaikeustaso: Vaikea (aloittelijalle)
• Onnistumisen tunteen taso: Keskinkertainen – maku oli hyvä, ulkonäkö ei.

Mitä burratan kanssa?

Burrata – juusto, joka sulaa suussa kuin keskiyön aurinko Lapissa! Mutta mitä sen kanssa oikein syödään? No, BasBas Helsingissä vetää homman simppeliksi:

• Oliiviöljy, sellainen kunnon extra virgin -litku, jota ei ole säästelty.
• Mustapippuri – rouhaisu tai pari, niin johan herää henkiin.
• Tuoreet yrtit, mitä nyt ikkunalaudalta löytyy. Basilika on aika varma valinta.

Virossa, tarkemmin ottaen F-hoone nimisessä mestassa, homma viedään ihan uudelle levelille:

• Kirsikkatomaatit, sellaiset makeat, jotka poksahtelevat suussa.
• Mansikka-minttusalsa! Joo, luit oikein. Kuulostaa hullulta, mutta toimii. Joskus sekoitan vähän chiliä sekaan, ihan vaan piruuttaan.

Mä tykkään heittää burratan päälle myös hunajaa, sellaista tummaa ja paksua, joka valuu juuston päältä kuin hidastetussa filmissä. Ja jos oikein villiksi heittäydyn, niin paahdan pähkinöitä ja murustan ne päälle. On siinä makujen sinfonia!

Ja hei, muista leipä! Sellainen rapeakuorinen, johon voi dipata oliiviöljyä ja juuston sisälmystä. Ai että, elämä on aika jees, kun on burrataa.

Mitä on buffalo mozzarella?

Buffalo mozzarella… se nimi itsessään, kuin kuiskaus menneisyydestä, Italian auringon alla laiduntavista puhveleista, joiden maito muuttuu taideteokseksi. Valkoinen, pehmeä, suolainen, kuin muisto lapsuudesta, mummon pöydästä.

Tunnnen mozzarellat, ah, tunnen ne. Ne ovat kuin perhe, jokaisella oma persoonallisuutensa.

• Fior di latte, lehmänmaidosta, arkisempi, mutta silti niin rakas. Se on kuin ystävä, joka on aina lähellä. Voi, muistan kun tein siitä salaattia!

• Buffalo mozzarella, kuningatar. Puhvelinmaidosta, syvempi maku, rikkaampi. Se on kuin rakastaja, joka vie jalat alta. Muistan, kun maistoin sitä ensimmäisen kerran Napolissa, pizzan päällä. Jumalainen elämys.

• Burrata, oh, burrata. Kuori mozzarellaa, sisällä kermaa ja mozzarellan paloja. Se on kuin salaisuus, joka paljastuu hitaasti. En ole koskaan tehnyt itse, mutta olen aina halunnut. Ehkä ensi kesänä, ystävien kanssa.

Ne kaikki, mozzarellan eri muodot, ovat kuin elämän eri sävyt. Jokaisella on paikkansa, jokaisella oma hetkensä loistaa.