Mistä tunnistaa silakan?

Okei, tässäpä tulee, muokattu versio silakasta, henkilökohtaisemmalla otteella:

Mistä sen silakan nyt tunnistaa? No, tässäpä mietintöjäni…

Olen aina ollut vähän myyty sille, miten silakka kimmeltää vedessä. Se on kuin pienen pieni hopeanuoli, jonka selkä on semmoinen sinivihreä – ihan kuin joku olisi maalaillut sen vesiväreillä! Ja ne hopeiset kyljet, niistä näkee, että se on vauhdissa koko ajan. Olen miettinyt, että onkohan se kala ylpeä ulkonäöstään? (Tiedän, hölmö kysymys, mutta silti!).

Se on jännää, kun yrittää opetella erottamaan silakan kilohailista. Muistan kerran torilla, kun yritin hienostella ja sanoa myyjälle, että “onko tämä nyt varmasti silakkaa?”. Hän vain virnisti ja sanoi, että “tunnehan sinä ne vatsasuomut!”. Ja tosiaan, silakan suomut tuntuu paljon sileämmiltä, ei mitään semmoista terävää, niinkuin kilohaililla. Semmoinen pieni, mutta merkittävä ero. On kuin silakka yrittäisi olla vähän hienostuneempi serkkunsa.

Ja se vatsaevän sijainti! Se on kuin pieni salainen merkki. Sitä kun tarkastelee, niin tietää, että kyseessä on aito ja oikea silakka. Se on vähän niinkuin tunnusmerkki, joka paljastaa kalan todellisen luonteen. Tai ainakin niin mä tykkään ajatella. Ehkä se on vähän yliampuvaa, mutta hei, jokaisella saa olla omat pikkufiksaationsa, eikö? 🙂