Mistä maasta pizza tulee?

Mistä maasta pizza tulee? 450 asteen italialainen klassikko

Tieto siitä, mistä maasta pizza tulee, tarjoaa erittäin mielenkiintoisen katsauksen ruokakulttuurin historiaan ja alkuperäisten raaka-aineiden yllättäviin siirtymiin mantereelta toiselle. Tämän historiallisen taustan ymmärtäminen auttaa kuluttajaa hahmottamaan perinteisen valmistustavan tärkeyden aidon ja oikeanlaisen rakenteen saavuttamisessa. Jatka lukemista selvittääksesi tämän kuuluisan klassikkoruoan kiehtovat juuret ja tarkat saapumisvaiheet uusiin maihin.

Mistä maasta pizza tulee? Alkujuurilla Napolissa

Mistä maasta pizza tulee? Vastaus on Italia, ja tarkemmin sanottuna Napolin kaupunki. Vaikka erilaisia litteitä leipiä on syöty jo antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa, nykyisen kaltainen pizzan alkuperä syntyi Napolin katukeittiöissä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa.

Useimmat luulevat, että pizza on alusta loppuun puhtaasti italialainen keksintö. Mutta on yksi yllättävä ainesosa, joka muutti kaiken - ja kerron sen todellisen, täysin ei-italialaisen alkuperän hieman myöhemmin tässä artikkelissa.

Alun perin pizza kehitettiin köyhien työläisten nopeaksi ja edulliseksi evääksi. Leipä sai nykyisen muotonsa, kun paikalliset leipurit alkoivat päällystää taikinoita erilaisilla saatavilla olevilla raaka-aineilla.

Pizzan alkuperä ja Margheritan synty

Kuuluisa Pizza Margherita syntyi vuonna 1889. Napolilainen pizzamestari Raffaele Esposito loi Italian kuningatar Margherita di Savoialle pizzan, joka edusti ylpeästi vastasyntyneen Italian valtion lipun värejä.

Tomaattikastike edusti punaista, mozzarellajuusto valkoista ja tuore basilika vihreää. Täydellinen yhdistelmä.

Aito napolilainen pizza paistetaan tyypillisesti 450 asteen lämpötilassa vain 60-90 sekunnin ajan. ^[1] Tämä valtava kuumuus on välttämätön oikeanlaisen rakenteen saavuttamiseksi. Se on nopeaa. Todella nopeaa.

Kun yritin ensimmäistä kertaa leipoa aitoa napolilaista pizzaa kotona, tein kaikki mahdolliset aloittelijan virheet. Taikina paloi kiinni pizzakiveen, keittiö täyttyi harmaasta savusta ja silmiäni kirveli aivan valtavasti. Kesti monta epäonnistunutta yritystä ymmärtää, että salaisuus ei ole täytteiden määrässä, vaan nimenomaan taikinan hitaassa kohotuksessa.

Tomaatin yllättävä tarina

Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä fakta: tomaatti ei alun perin ole kotoisin Italiasta. Se tuotiin Eurooppaan Etelä-Amerikasta vasta 1500-luvulla espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden mukana. ^[2]

Aluksi eurooppalaiset - ja myös italialaiset - luulivat tätä punaista hedelmää myrkylliseksi ja käyttivät sitä vain koristekasvina. Vasta kun tomaatti satoja vuosia myöhemmin yleistyi ja hyväksyttiin Italian keittiössä, leipurit ymmärsivät yhdistää sen taikinaan. Se oli historiallinen käännekohta.

Moni ajattelee nykyään, että mihin maahan pizza liittyy vaatii kymmeniä kalliita täytteitä ja monimutkaisia makuja. Omien kokemusteni perusteella asia on kuitenkin täysin päinvastoin - mitä vähemmän täytteitä laitat, sitä paremmin laadukkaan taikinan ja oikean mozzarellajuuston maku pääsee oikeuksiinsa.

Milloin pizza keksittiin Suomessa?

Suomeen tämä italialainen klassikko rantautui 1960-luvun alussa. Ensimmäinen pizzeria avattiin Haminassa vappuaattona 1961, ja sen perusti italialainen Giovanni Tedeschi. ^[3]

Nykyään Suomessa syödään arviolta miljoonia pizzoja vuodessa.^[4] Perjantai on tilastojen mukaan viikon ylivoimaisesti vilkkain pizzapäivä. Olemme todellista pizzakansaa.

Ollaanpa kuitenkin rehellisiä: suomalainen pizzakulttuuri - vaikka se usein kauhistuttaakin perinteisiä napolilaisia mestareita - on kehittynyt täysin omaan, mielenkiintoiseen suuntaansa. Olemme lisänneet täytteiksi ananasta, kinkkusuikaleita ja jopa savuporoa.

Kun mietitään suomalaista ruokahistoriaa - ja olen itsekin lukenut useita artikkeleita yrittäessäni ymmärtää tätä ilmiötä - on kiehtovaa huomata, kuinka nopeasti alun perin täysin vieras välimerellinen katuruoka muuttui olennaiseksi osaksi suomalaista viikonloppuperinnettä, syrjäyttäen monia perinteisiä kotimaisia ruokia.

Pizzatyylien erot: Miten valita oikea?

Napolilainen tyyli (Alkuperäinen)

• Erittäin nopea (60-90 sekuntia) erittäin kuumassa puu-uunissa

• Pehmeä, joustava ja reunoilta voimakkaasti kohonnut (cornicione)

• Minimalistiset; laadukas tomaattikastike ja tuore mozzarellajuusto

Roomalainen tyyli

• Hitaampi paisto matalammassa lämpötilassa, mikä kuivattaa pohjan rapeaksi

• Erittäin ohut, rapea ja keksimäinen kauttaaltaan

• Usein monipuolisempia, ainesosat levitetään aivan reunoille asti

Suomalainen tyyli

• Paistetaan tavallisessa sähköuunissa pidemmän aikaa

• Paksumpi ja tukevampi, muistuttaa enemmän suolaista piirakkapohjaa

• Runsaasti täytteitä; suositaan muun muassa jauhelihaa, kinkkua ja ananasta

Mikon taistelu täydellisen kotipizzan puolesta

Mikko, 35-vuotias ohjelmistokehittäjä Helsingistä, päätti oppia tekemään täydellistä napolilaista pizzaa kotonaan. Hän oli kyllästynyt maksamaan suuria summia ravintoloissa ja halusi hallita prosessin itse.

Hän osti kalliin pizzakiven ja teki nopean taikinan ohjeella, joka lupasi valmista kahdessa tunnissa. Tulos oli katastrofi. Pohja jäi keskeltä raa'aksi, juusto paloi karrelle, ja turhautunut Mikko tilasi lopulta ruoan kotiinkuljetuksella.

Parin viikon tauon jälkeen hän ymmärsi virheensä: tavallinen kotiuuni ei varaa tarpeeksi lämpöä kiveen. Hän vaihtoi paksun pizzateräksen käyttöön ja alkoi kohottaa taikinaa jääkaapissa hitaasti 48 tunnin ajan.

Nyt Mikko paistaa kotonaan lähes ravintolatasoisia pizzoja vain neljässä minuutissa. Taikinan hidas fermentaatio teki pohjasta ilmavan ja helposti sulavan, ja hän säästää satoja euroja kuukaudessa.