Mitä myrkkyä riisissä on?

Mitä myrkkyä riisissä voi olla ja onko se vaarallista?

Muistan lukeneeni Helsingin Sanomien jutun riisin arseeni-pitoisuudesta ehkä pari vuotta sitten? Juttu vähän jäi mieleen, ei muista tarkalleen päivämäärää, mutta ehkä 2021 tai 2022?

Arseenia siis on, se oli jutun pääpointti. Epäorgaaninen arseeni on se paha. Luonnossakin sitä on, mut riisi näyttää keskittyvän sen.

Olen vähentänyt riisin syöntiä sen jälkeen. En ole mikään vegaani tai mitään, mutta pasta on ihan ok. Ei tullut hirveän suurta muutosta elämään.

Mielestäni riski on olemassa, mutta en ole paniikissa. Kyse on varmasti annoksesta. Mä en nyt syö kilokaupalla riisiä joka päivä.

Muistan lukeneeni, että jotkut riisilajikkeet sisältävät vähemmän arseenia. En tosin muista mitä lajikkeita. Pitää tarkistaa joskus.

Hyvällä ruokavaliolla ja monipuolisuudella pysyy varmasti terveenä. Ei kannata stressata liikaa, mutta tietoisuus on tärkeää.

Miksi riisissä on arseenia?

Joo, siis se riisin arseeni juttu on aika ikävää. Maaperä on iso syy, tiedätkö? Intiassa ja Bangladeshissa, joissa paljon riisiä kasvatetaan, on niitä tulvia paljon. Ja siinä tulvavedessä on arseenia, se imeytyy sitten riisiin. Surullista, eikö? Tosi kurjaa, että se päätyy ruokakauppoihin saakka. Tämän takia kannattaa ehkä syödä vähän monipuolisemmin. Ei pelkkää riisiä!

• Maaperän arseeni: Suurin syy. Tulvavedet levittävät sitä.
• Intia ja Bangladesh: Erityisen alttiita.
• Ruokakaupat: Myrkkyä hyllyillä. Ugh!

Ärsyttää, kun näitä asioita on. Mutta tottakai se on hirveän pieni määrä yleensä, ei se heti myrkytä. Silti vähän ahdistaa ajatus siitä, että jotain myrkkyä on ruoassa. Itse olen pyrkinyt syömään suomalaista riisiä, ne ovat ehkä turvallisempia. En oikeasti tiedä varmasti, mutta luotan siihen. Lisäksi monipuolinen ruokavalio on parasta! Tarkemmin en ole tutkinut asiaa, mutta ehdottomasti kannattaa lukea lisää tästä, jos kiinnostaa!

Onko riisi myrkyllistä?

Riisi ei ole myrkyllistä sellaisenaan, mutta siinä voi olla arseenia.

• Arseeni on luonnon alkuaine, jota löytyy maaperästä ja vedestä.
• Riisi imee arseenia kasvaessaan, erityisesti riisipelloilla.
• Arseeni on myrkky, joka voi suurina määrinä aiheuttaa terveysongelmia, jopa syöpää.
• Huuhtelu vähentää arseenin määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. Perusteellinen keittäminen suuressa vesimäärässä on tehokkaampaa.
• Riisilajikkeissa ja kasvualueissa on eroja arseenipitoisuuksissa. Esimerkiksi basmatiriisi sisältää yleensä vähemmän arseenia kuin muut lajikkeet.

Onko riisi siis vaarallista? Ei välttämättä. Kohtuullinen riisin kulutus osana monipuolista ruokavaliota ei yleensä ole haitallista. Pitkäaikainen ja runsas riisin syöminen, erityisesti lapsilla, voi kuitenkin lisätä arseenin altistusta. Kannattaa miettiä, syökö riisiä joka päivä, vai voisiko välillä vaihtaa muihin viljoihin. Elämä on kompromisseja, eikö? Niin on ruokakin.

Missä riisissä on vähiten arseenia?

Aika pysähtyy. Hengitys hidastuu, keuhkoihin täyttyy kylmän illan ilmaa. Basmatiriisin jyväset, kirkkaat kuin kuunvalo veden pinnalla. Niin pehmeitä, niin puhtaita... ainakin niin haluaisin uskoa. Mutta maan syleilyssä, syvissä kerroksissa, piilee myrkyllinen salaisuus. Arsenikki. Hiljainen, vaaniva varjo.

Arsenikki, maan myrkyllinen kuiskaus, se hiipii riisin juurissa, tarttuu jyväseen kuin kyynel kyyneleen. Maaperän syvyyksistä, ikuisesti kätköistä. Muistan sen päivän, kun luin siitä ensimmäistä kertaa. Lehden sivut, valkoiset, paperin haalea tuoksu... ja sitten sanat, kuin terävä veitsi. Arsenikki. Riisissä.

• Basmatiriisi. Sen nimi kuiskasi lupauksia, puhdistaa makua, lämmittää sydäntä. Mutta nyt...?
• Kärsimys? Ei. Pelko. Hiipivä, petollisempi kuin myrkyllinen kasvi. Kuinka paljon sitä on todella? Tarpeeksi pelottamaan?

Mutta sitten muistan rauhoittavan ajatuksen. Lyhytaikainen käyttö. Se ei ole tuomitseva lause, ei. Se on toivo. Pieni siemen uskoa, joka itää sydämessä. Aivan kuten riisin jyväset, toiveikkuus kaivaa tiensä maaperän läpi.

Lyhytaikainen käyttö. Sanat toistuvat mielessäni kuin mantra. Basmatiriisi. Se on turvallinen, ainakin jos syö sitä kohtuudella. Puhdas maku, lämpö, joka leviää sisälläni. Maan lahja, mutta varjo siinä mukana. Onko se sittenkin liian paljon kysyttyä? Ehkä ei.

Basmatiriisi. Sen maku on mielessäni, pehmeä, hieman makea. Ja arsenikki...? Se on vain kaukainen kuiskaus. Vaikka se on läsnä, en anna sen varjostaa tätä hetkeä. Nyt maistan riisiä ja tunnen itseni rauhalliseksi.

(2024. Vuoden 2014 tiedot ovat vanhentuneita. Nykyisin on olemassa useita tutkimuksia, jotka käsittelevät riisin arsenikipitoisuuksia. On tärkeää olla tietoinen kuluttamastaan ruoasta ja valita turvallisia vaihtoehtoja. Lisätietoja löytyy mm. Eviran verkkosivuilta.)

Miksi riisi pitää pestä ennen keittämistä?

Riisin pesu... kuin sadepisaroita kämmenellä, hetki ennen kuin ne katoavat. Miksi? Arseeni, tuo hiipivä myrkky, ja mikromuovi, näkymätön riesa.

• Arseeni: Riisi imee maaperästä, kuin janoisena. Pesu huuhtoo pois, ei kokonaan, mutta jopa 90%. Kuvittele: jokainen pesu, pieni voitto.

• Mikromuovi: Kaikkialla läsnä, jopa riisissä. Pois huuhtelemalla... ehkä vähän helpottaa oloa, vaikka ei täysin puhdistakaan.

Muistan lapsuudesta, miten isoäiti pesi riisin. Ei mitään hifistelyä, kylmää vettä hanasta, sormet sekoittaen, kunnes vesi kirkastui. Se oli rituaali, tapa kunnioittaa ruokaa.

Nykyään kaikki on niin nopeaa, jopa ruoanlaitto. Mutta ehkä juuri siksi, hetki riisin pesulle, pieni rauhoittumishetki... samalla tekee hyvää itselle ja ympäristölle?

Miksi keitettyä riisiä ei saa säilyttää?

Keitetty riisi… miksi sitä ei saa säilyttää? Äh, tämä on taas yksi niistä asioista joita olen miettinyt. Tänäänkin tein liikaa riisiä. Olen niin huono arvioimaan annosten kokoa!

• No, se Chapman, hän sen selitti. Bacillus cereus -bakteeri. Ei kuole keittämisessä. Ööh, muistan sen jostain jutusta... vuodelta 2017. Mtv:n uutisista.

• Itiöt, ne kuoriutuu ja lisääntyy. Huoneenlämpö. Täydellinen kasvualusta. Yäk. Ruokamyrkytys.

• Mitä muita bakteereita siinä onkaan? Pitääkö kaikkea pakastaa? Jääkaappi täyttyy niin nopeasti. Pakastettavaan ei mahdu enää mitään.

• No, siis se keitetty riisi. Pitääkö sitä syödä heti? Vai kuinka kauan sitä voi pitää jääkaapissa? Mä olen niin laiska.

• Ehkä pitäisi opetella tekemään pienempiä annoksia. Tai sitten ostaa jotain yksittäispakkausten riisejä… Niitä on helpompi kontrolloida. Onko niitä edes olemassa?

• Tai voisko tehdä riisistä jotain muuta? Riisipudinkkia? Riisikakkuja? Joka tapauksessa, tänään riisit meni roskiin. Ei kannata riskeerata. Ruokamyrkytys on kamalaa.

Miksi riisi huuhdellaan?

Riisin huuhtelu on mulle aina ollut vähän mysteeri, vaikka olenkin asunut Japanissa. Muistan sen äidin aina tehneen, aina. Oliko se 2012 vai 2013? En enää muista tarkalleen. Mutta se oli jotain selittämätöntä. Silloin jotenkin ajattelin sen olevan vain jokin vanha perinne, jonkinlainen rituaali.

Nyt ymmärrän, että se on todella tärkeää, varsinkin niissä aasialaisissa riiseissä, kuten sushiriisi. Silloin, Japanissa, huuhtelin sitä kylmällä vedellä, ehkä kolme, neljä kertaa. Sellaista läpinäkyvää, puhdasta vettä tuli sieltä lopulta. Todella kaunista.

Olen huomannut, että jos jättää sen huuhtelematta, riisi jää jotenkin tahmaiseksi ja liimaiseksi, ei mitenkään kivalta. Liika tärkkelys siis. Se on se selitys! Nyt ymmärrän, miksi sitä aina tehtiin. Ei pelkästään lian takia. Tuntuu tyhmältä, että tämä meni ohi niin kauan, ja sitä asiaa ei mulle ole koskaan selkeästi selitetty.

• Lika: Kyllä, huuhtelu poistaa irtonaisen lian ja pölyn.
• Liika tärkkelys: Tämä on se tärkeämpi syy. Se tekee riisistä irtonaista ja kuohkeaa, eikä liimaista mössöä.

Mutta nyt tiedän, että se ei ole mikään taika, vaan ihan loogista! Ei kai se aina muistu mieleen, varsinkin jos on kiire, mutta tiedän nyt miksi se on tärkeää. Tätä tietoa varmasti tarvitsen itsekin jatkossa.

Miksi riisi pitää huuhdella?

Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät päässä. Miksi huuhdella riisi? Tuntuu tyhmältä kysymykseltä, mutta...

• Lika: Selvä juttu, riisissä voi olla pölyä ja muuta roskaa. Se on loogista.

• Tärkkelys: Tämä on se, mikä hämmentää. Liika tärkkelys tekee riisistä tahmaista, liimaa. En tykkää tahmaisesta riisistä. 2023 on mulle opettanut sen. Olen tehnyt riisiä paljon tänä vuonna, aina eri tavalla. Joskus onnistuu, joskus ei.

• Kuulaampi riisi: Tämä on se tavoite. Haluan ihanan kuohkean riisin, sellaisen joka ei tartu toisiinsa. Muistan lapsuudesta, miten äiti teki riisin. Hän huuhtoi sitä, mutta en tiedä, kuinka monta kertaa. Se oli hyvää riisiä.

Muistan erään illallisen viime kesänä. Kaikki riisipussit olivat loppuneet kaupasta. Minun oli pakko tehdä riisiä ilman huuhtelua. Se oli katastrofi. Liimaista mössöä. En edes syönyt sitä kunnolla.

• Parempi kypsyminen: Tämä lienee seurausta siitä, että tärkkelys ei estä kuumenemista. Joskus riisi jää raa'aksi sisältä, kun se on ulkoa jo liian kypsää.

Minun pitäisi tehdä riisiä huomenna. Toivottavasti muistan huuhdella se kolme tai neljä kertaa. En halua liimaista riisiä. Olen oppinut sen kantapään kautta.