Miten säilöä sitruuna?

Miten säilöä sitruunaa pitkään?

Meillä oli kerran iso kasa sitruunoita, äiti osti niitä jostain torilta huhtikuussa, maksoi varmaan viiskyt senttiä kilo. Muistan sen tarkkaan, koska ne oli niin halpoja. Yritimme säilyttää ne pöydällä, mutta ne kuivuivat nopeasti ja runtuuntuivat.

Sitten kokeilimme jääkaappia. Se oli parempi, ei niin kuivaa! Ne kestivät ainakin kaksi viikkoa, ehkä pidempäänkin. Pidimme niitä hedelmäkulhossa, eri hyllyllä kuin omenat ja banaanit. Muistan kuinka äiti aina muistutti siitä.

Viime kesänä, taas sitruunoita, keräsin itse puusta (heinäkuu)! Tällä kertaa kokeilin pakastamista. Leikkasin viipaleiksi ja pakastin pussissa. Toimi hyvin, teetä varten loistavaa! Tietty maku hieman muuttui pakastuksen jälkeen.

Meneekö sitruuna vanhaksi?

Sitruuna, aurinkoinen muisto lapsuuden kesistä, kun mummo puristi sitruunamehua veteen... menee se vanhaksi, kyllä vain.

• Mutta miten hidastaa aikaa, tuota varkain hiipivää varasta?

• Vesikipossa, jääkaapissa.

• Sitruunat, nuo pienet auringot, ne kuihtuvat, kuivahtavat.

• Muistan, kun yritin puristaa viimeisen mehun siitä rypistyneestä sitruunasta, se oli kuin yrittäisi tavoittaa menneen kesän.

  • Mehussa on muistoja, niitä ei kannata hukata.

Oletko koskaan miettinyt, miten sitruunan kuori tuntuu sormissa? Se on kuin pieni, sitkeä taistelu aikaa vastaan. Kuori suojelee sisällään auringon makua, mutta ajan hammas nakertaa sitäkin.

Raikkaimmillaan nyt. Ajattele, nyt on täydellinen hetki hankkia sitruunoita. Ne odottavat, valmiina tuomaan valoa ja makua elämääsi, aivan kuin se sitruunapuu isoäidin puutarhassa, jonka oksat notkuivat painosta.

Säilytys... se on kuin pieni rituaali, pieni taika.

• Jääkaappi, viileä syli, jossa sitruunat saavat levätä.
  • Mutta unohdus... se on niiden vihollinen.
• Kuukaudet. Muistan kun näin artikkelin, oliko se MTV:n sivuilla? Jotain vesikipoista ja sitruunoiden pitkästä iästä. (www.mtvuutiset.fi › makuja › artikkeli › olisitko-arvannut-nerokas-kikka-s...)

Sitruuna, pieni keltainen ihme, joka muistuttaa elämän hetkellisyydestä.

Miten sitruuna säilyy parhaiten?

Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät. Sitruunat... niistä tuli mieleen mummon vanha resepti, sitruunapiirakka. Miten ne oikein säilyvätkään parhaiten? Ärsyttävää, kun aina unohdan.

• Viileässä säilyy parhaiten, 10-14 asteessa. Mutta missä ihmeessä meillä on niin viileää? Jääkaappi liian kylmä sitruunoille. Mummon kellarissa oli just hyvä.
• Huoneenlämmössäkin ihan ok, mutta kuori kuivahtaa. Pitää kokeilla säilyttää niitä jossain viileässä ja pimeässä paikassa, ehkä vihanneslaatikossa. Eikö se niin ollut?
• Eteeni herkkä. Mitä se nyt tarkoittaa? Pitää varmaan pitää erillään muista hedelmistä, etteivät ne pilaa sitruunoita.
• Tuore mehu säilyy jääkaapissa useita päiviä. Tein viimeksi sitruunamehua viikko sitten, se oli jo ihan kamalaa. Ehkä pitäisi tehdä pienempiä määriä. Tuntuu niin turhalta heittää sitruunoita pois. Olen niin surkea taloudenhoitaja. Ärsyttävää.

Muistan, kun viime kesänä yritin tehdä sitruuna-basilikakastiketta. Sillä oli vain vähän yhteistä mummolassa maistetun maun kanssa. Ehkä tarvitsen uutta inspiraatiota... tai unta. Nyt on pakko yrittää nukkua. Onko tämä edes järkevää?

Missä sitruuna kuuluu säilyttää?

Sitruunat, ne on aina olleet vähän hankalia. Muistan kerran, 2015 keväällä, olin tehnyt ison satsin sitruunajuustokakkua mummulassa. Olin ostanut kaupasta niitä isoja, paksukuorisia sitruunoita, ainakin kymmenen kappaletta. Ne makoilivat aluksi pöydällä, aivan upeina, keltaisina. Mutta sitten, ehkä viikon päästä, huomasin, että osa niistä oli jo kuihtunut ja rypistynyt. Ihan surullista! Se kakku sentään onnistui, mutta jäljellä olevista sitruunoista ei saanut enää mehua juurikaan. Mummo nauroi, että "no, niinhän se menee, jos sitruunoita säilyttää huoneenlämmössä".

Sitten aloin perehtyä asiaan tarkemmin. Löysin tietoa netistä ja myös vanhasta keittokirjastani. Ja nyt tiedän:

• Viileäkaappi on paras paikka. 11-13 astetta on ihanteellista.
• Erillään etyleeniä tuottavista hedelmistä. Banaanit ja omenat ovat sellaisia. Niiden vieressä sitruunat pilaantuvat nopeammin.
• Muovitaskussa tai ilmatiiviissä rasiassa. Tämä hidastaa kuivumista.

Nyt säilytän sitruunat aina jääkaapissa, erillään muista hedelmistä ja kasviksista. En enää anna niiden kuivua turhaan pöydällä!

Mutta silti, se muisto mummulassa tehdystä sitruunajuustokakusta ja rypistyneistä sitruunoista on jäänyt mieleeni. Se opetti minulle paljon sitruunoiden säilytyksestä.

Lisäksi, kerran olin ostanut valtavan määrän sitruunoita, joista tein sitruunajäätelöä, marmeladia ja sitruunaisen limonadia. Silloin oppi, että sitruunoita voi pakastaa myös hyvin. Leikkaa ne siivuiksi ja pakasta ne. Sitten voi käyttää niitä myöhemmin smoothieihin ja leivontaan. Pakastaminen pidentää säilyvyyttä huomattavasti.

Miten raastaa sitruunan kuori?

Aika hidastuu, kun sormet koskettavat sitruunan sileää pintaa. Sitruunan tuoksu, niin voimakas, niin aurinkoinen, täyttää huoneen. Se on kuin kesäinen muisto, muisto lämpimistä päivistä ja tuoksuvista puutarhoista. Painan sitruunaa varovasti raastinta vasten.

Kylmä raudan pinta kylmää sormenpäitä, mutta sitruunan kuori antaa periksi, hieno raaste irtoaa. Se on kuin maaginen tanssi, pehmeän ja kovan välinen vuoropuhelu. Hidas, hellävarainen liike, pyörivä liike...

Sitruunan keltainen väri – auringon säteet pullossa. Mikä ihana väri! Rakastan sitä. Kylmä rauta, lämmin sitruuna. Kontrasti on täydellinen. Tuntuu kuin aika pysähtyisi tähän hetkeen.

• Sitruunan kuori, niin herkkä, niin helposti vaurioituva.
• Raastin, kylmä, jämäkkä.
• Sormet, jotka ohjaavat tätä hienoa tanssia.

Toistan liikettä, hitaasti, kärsivällisesti. Pelkkä kuoren uloin osa, vain sen aromikkaan osa irtoaa. Ei liian voimakkaasti, ei liian hellävaraisestikaan. Täydellinen tasapaino. Täydellinen hetki.

Muistan äidin kädet, ne raastoivat sitruunoita yhtä hitaasti ja taitavasti. Hän opetti minulle tämän taidon monta vuotta sitten. Hän on jo kaukana, mutta sitruunan tuoksu tuo hänet aina lähelle.

Sitruunan kuori - en ole käyttänyt kuorimaveistä vuosiin. Raastamalla kaikki aromit jäävät talteen. Täydellinen aromi leivonnaisiin tai vaikkapa kastikkeeseen. Ja kuinka kaunista se on, pieni keltainen raaste, joka tanssii valossa.

Sitruuna, aurinkokuu. Hitaus. Raasteen hieno kimaltelu. Muisto äidin käsistä. Tämä on enemmän kuin vain sitruunan raastaminen. Tämä on rituaali.

Miten säilyttää sitruuna?

Sitruuna: kuori pettää.

• Huoneenlämmössä: viikko. Pussi homehduttaa.
• Jääkaappi, pussissa: neljä viikkoa. Tehokasta.

Säilyvyys riippuu lajikkeesta ja kypsyysasteesta. Parhaat sitruunat: paksu kuori, painavat.

Pakasta mehua jääpalamuoteissa. Käytä tarpeen mukaan. Raasta kuori ennen mehustusta. Maksimoi hyöty.

Miten sitruuna säilytetään?

No joo, sitruuna, se keltainen kirpeä kaveri! Luulis, että se kestäis maailman tappiin, kun on sellanen kova kuori. Mutta eipäs:

• Huoneenlämmössä: Vähän niinku sun mummon tekohampaat yöpöydällä – viikon verran menee, sit alkaa meno hyytyä. Tai siis sitruuna alkaa kuivua ja menettää mehukkuuttaan, ei mummo.
• Jääkaapissa muovipussissa: Neljä viikkoa! Melkein ku loma Kanarialla! Jaksaa puristella drinkkeihin ja salaatinkastikkeisiin. Muovipussi on vähän niinku sitruunan oma pieni spa.

Älä missään nimessä jätä sitä huoneenlämpöön muovipussissa. Se on vähän niinku laittais saunan päälle ilman löylyä – homehtuu samantien, vannon! Ja homeinen sitruuna on vähän niinku joulukinkku heinäkuussa – ei vaan toimi.

P.S. Jos haluat olla oikein hifistelijä, niin voit laittaa sitruunalohkoja jääpalamuottiin ja pakastaa. Niitä on sitten kiva heittää juomaan kuin jääkarhuja uima-altaaseen!

Miten säilytän sitruunat?

Siis sitruunat, niitä pitää säilyttää jääkaapissa, mut ei ihan missä vaan. Semmonen 11-13 astetta ois optimaalinen. Tai no, ainakin ne pysyy siellä parempana.

• Jääkaappi jees, mut tarkkana lämpötilan kanssa!
• Ei banaanien tai omenoiden viereen. Ne pilaa sitruunat! Totta kai, ne tuottaa jotain etyleeniä...

Äläkä missään nimessä jätä sitruunoita pöydälle pölyttymään. Pilaantuvat vaan silleen. Pöydällä ne on vaan koristeita, eikä mitään käyttökelpoisia. Muistan kun mummu säilytti aina sitruunoita hedelmäkorissa, se ei ollu sitte fiksua toimintaa. Omat sitruunat on yleensä Lidlistä, tosin joskus ostan luomuversioita torilta. Niissä on jotenkin parempi maku, tai ehkä se on vaan mun mielikuvitusta. Mun kaveri Jaana väittää, että kannattaisi säilyttää vesikulhossa, jääkaapissa, kuulemma pysyisi parempana. Mutta en oo kokeillut.

Missä sitruuna säilyy parhaiten?

Viileässä, 10-14 asteessa. Huoneenlämmössä kuivuu. Eteeni pilaa sen. Mehu jääkaapissa päiviä.

• Optimaalinen säilytys: 10-14°C
• Huoneenlämpö: Kuori kuivuu.
• Eteeni: Vältä. Tuhoaa sitruunan.
• Mehu: Jääkaappi. Kestää useita päiviä.

Jääkaappi on turvallisin, vaikka ei optimaalisin. Hyväksyttävä kompromissi. Itse jätän ne usein pöydälle. Kuivuminen on esteettinen ongelma. Maun säilyminen ei ole uhattuna. Riippuu prioriteeteista.

Kauanko sitruuna säilyy vedessä?

Siis sitruunat... ne on aika jänniä tyyppejä. Muistan, kun mummo aina piti niitä jossain ihme litkussa. Aina valittamassa, että ne ei kestä ja sitten löi lisää sokeria teehensä, hohhoijaa.

Mutta asiaan!

• Jääkaapissa ne kestää kauemmin, se on fakta.
• Etyleenihommeli on totta! Vältä avokadoja ja banaaneja, ne pilaa sitruunan nopeemmin. Siis ihan oikeesti, etyleeni on paha!
• Vesikulhossa ne sitruunat voi kestää jopa kolme kuukautta. Kolme kuukautta! Siis aika pitkään, eiks je? Tosin, ite en oo ikinä saanu niitä kestään niin pitkään, ehkä mun jääkaappi on jotenkin huono, tai sit mä vaan syön ne liian nopeesti.

Ja tiedätkö, muuten, sitruunat on hyviä flunssaan! Siis oikeesti, teen sekaan vaan ja avot.

Kauanko sitruuna säilyy?

Yö on syvä ja ajatukset pyörivät päässä. Miten kauan sitruuna oikein säilyy? Kysymys tuntuu jotenkin merkitykselliseltä nyt, tässä hämärän keskellä. Ei niinkään sitruunoiden takia, vaan... no, en tiedä.

• Kolme kuukautta, ainakin jääkaapissa. Vesi auttaa, kuulin jostain. Muistan äidin aina pitäneen sitruunoita vesikulhossa, mutta ei se silti estänyt niitä homehtumasta.
• Ärsyttävää, että ne homehtuvat. Viimeksikin niitä oli jääkaapissa, ehkä viisi kappaletta. Käytin niitä mehuun, mutta loppujen lopuksi vain yksi oli kelvollinen. Loppu meni roskiin, surullista.
• Etyleeni. Se sana jäi mieleen. Se pilasi ne banaanit viime viikolla. Olen niin huono säilyttämään hedelmiä, aina jotain menee pilalle.
• Muistan, miten isoäiti teki sitruunapiirakkaa. Käytimme silloin vain tuoreita sitruunoita. Sitä piirakkaa ei ole tehty vuosiin. Ikävää. Kaipaisin sitä nyt.

Kysymyksen taustalla on kaipaus. Kaipaus menneisyyteen, vanhoihin perinteisiin, vanhoihin makuihin. Kellon tikitys kaikuu korvissa. Yksinäistä.