Onko ruisleipä kansallisruoka?

Onko ruisleipä kansallisruoka? Äänestyksen ykkönen

Pohditko onko ruisleipä kansallisruoka ja miten suomalaiset arvostavat tätä perinteistä herkkua? Tämän ikonisen leivän aseman ymmärtäminen auttaa hahmottamaan suomalaista ruokakulttuuria ja sen historiallisia juuria. Tutustu äänestyksen tuloksiin ja perinteeseen välttääksesi väärinkäsitykset virallisista ruokasuosikeista.

Onko ruisleipä virallisesti Suomen kansallisruoka?

Kyllä on, ruisleipä on Suomen virallinen kansallisruoka. Suomella on virallisesti äänestetty kansallisruoka, toisin kuin monet luulevat. suomalainen ruisleipä valittiin tähän kunniakkaaseen asemaan tammikuussa 2017, kun Suomi juhli satavuotista itsenäisyyttään.

Juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä suuressa kansanäänestyksessä suomen kansallisruoka keräsi 9 783 ääntä, mikä vastasi noin 25,7 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Äänestys ei ollut mikään pieni kysely, sillä sen eri vaiheisiin osallistui yhteensä lähes 50 000 suomalaista. ^[2] Ruisleipä oli erityisesti alle 30-vuotiaiden nuorten ylivoimainen suosikki, mikä osoittaa perinteisen leivän pitävän pintansa myös uuden sukupolven lautasilla.

Muistelen itsekin tuota äänestyssyksyä lämmöllä. Väiteltiin kavereiden kanssa tiukasti siitä, pitäisikö voiton mennä jollekin juhlavammalle pataruualle. Mutta kun puraisin aamulla sitä tavallista, hampaissa tuntuvaa ruispalaa, hoksasin jotain. Se arkinen sitkeys - sehän on juuri sitä suomalaisuutta.

Rukiin merkitys Suomen historiassa ja pohjoisissa olosuhteissa

Ruista on viljelty ja syöty Suomessa jo yli 2 500 vuotta, ja se on sopeutunut täydellisesti maan pohjoisiin, karuihin olosuhteisiin. Ruis sietää kylmyyttä ja kypsyy lyhyessäkin kesässä, minkä ansiosta se on pelastanut suomalaisia nälänhädältä vuosisatojen ajan.^[3] Leivän happamuus ja kova kuori auttoivat sitä säilymään pitkiä aikoja aikana, jolloin jääkaapeista ei osattu edes haaveilla.

Suomalaiset syövät ruisleipää eniten koko maailmassa, jopa noin 18,6 kiloa asukasta kohden vuodessa. Se ei ole vain ruokaa, vaan ruisleivän merkitys suomessa on valtava, sillä se symboloi suomalaista sisua, sitkeytettä ja kyvyttä selvihtyä vaikeista ajoista. Ulkomaille muuttaneet suomalaiset listaavatkin lähes poikkeuksetta ruisleivän siksi asiaksi, jota heillä on kaikkein eniten ikävä koti-Suomesta.

Mitkä muut ruokalajit kilpailivat Suomen kansallisruoan tittelistä?

Kansallisruokakilpailu oli monivaiheinen prosessi, joka alkoi kesällä 2016, kun yli 10 000 ihmistä lähetti omia ehdotuksiaan. Niiden pohjalta asiantuntijaraati valitsi finaaliin 12 perinteistä ruoka-aarretta. Kilpailu herätti valtavasti keskustelua siitä, mikä ruoka edustaa parhaiten suomalaista identiteettiä ja monipuolista ruokakulttuuria.

Tämä seuraava vaihe herättää yleensä eniten yllätyksiä.

Kansallisruokaäänestyksen kärkikolmikko ja haastajat

Finaaliäänestyksessä annettiin yhteensä noin 40 000 ääntä, ja kamppailu kärkisijoista oli tiukka. Seuraavassa esitellään äänestyksen kolme suosituinta ruokaa ominaisuuksineen.

Ruisleipä (Voittaja)

1. Lähes 10 000 ääntä (noin 25,7 % kaikista äänistä)
2. Alle 30-vuotiaiden nuorten ehdoton ykkössuosikki
3. Jokapäiväinen arjen perustuote, joka yhdistää koko kansaa

Karjalanpaisti

1. Toinen sija, keräsi yli 9 000 ääntä
2. Yli 60-vuotiaiden äänestäjien suosituin vaihtoehto
3. Perinteinen uunissa hitaasti haudutettava pyhä- ja juhlaruoka

Karjalanpiirakka

1. Kolmas sija, sai lähes 7 000 ääntä
2. Erittäin suosittu erityisesti nuorempien ikäryhmien keskuudessa
3. Suosittu välipala, kahvipöydän herkkupala ja juhlissa tarjottava tuote

Hanna ja hapanjuuren herättäminen: Epäonnistumisesta onnistumiseen

Hanna, 34-vuotias tamperelainen graafinen suunnittelija, päätti itsenäisyyspäivän alla leipoa itse aitoa ruisleipää leivinuunissa. Hän oli saanut mummoltaan vanhan taikinajuuren, mutta pelkäsi pilaavansa sen, koska ei ollut koskaan leiponut mitään hiivatonta.

Ensimmäinen yritys meni pieleen, sillä Hanna piti taikinaa liian viileässä keittiössä. Taikina ei noussut lainkaan, ja uunista tulleista leivistä tuli niin kovia, että niillä olisi voinut heittää vesilintua. Pettynyt Hanna meinasi jo heittää koko juuren roskiin.

Hanna päätti kuitenkin soittaa mummolleen ja tajusi virheensä. Hän oppi, että hapanjuuri vaatii aikaa, lämpöä ja ennen kaikkea luottamusta prosessiin. Hän laittoi seuraavan taikinakulhon vedottomaan paikkaan hellan viereen ja antoi sen käydä rauhassa yli vuorokauden.

Toisella yrittämisellä uunista nousi täydellisen kuohkea, rapeakuorinen ja tuoksuva ruisleipä. Hanna söi sen lämpimänä pelkän voin kanssa ja totesi, että sitkeys palkittiin - aivan kuten kansallisruoan luonteeseen kuuluu.