Paljonko suomalainen syö juustoa vuodessa?

Paljonko suomalainen syö juustoa?

Suomalainen syö juustoa:

• Noin 25,5 kg per henkilö.
• Voita 3,1 kg per henkilö.
• Luvut vuodelta 2024, suuntaa antavia.

Juusto ei ole vain juustoa. On goudaa, emmentalia, mozzarellaa. Jokaisella on oma tarinansa. Maku muuttuu, vuodet vierivät.

Missä maassa syödään eniten juustoa?

Juuston ytimessä.

• Valta: USA hallitsee tuotantoa. 30% globaalista.
• Kulutus: Kreikka, fetan ylivoima. Kolme neljäsosaa.
• Ranska. Emmental ja camembert. Klassikot.

Henkilökohtaista: Vihaan camembertiä. Liian tunkkaista. Feta on ok.

Paljonko suomalainen syö sokeria vuodessa?

Sokerikauhu. 14 kiloa vuodessa. Puoli on sokeria. Karkkipussi, kaksi desiä sokeria.

• Jotkut syövät enemmän.
• Jotkut syövät vähemmän.
• Keskiarvo peittää totuuden.

Todellisuus: makeanhimoisia on paljon. Oma 2023:n kulutus: yli 20 kg. Tarkkaa en tiedä. Ei kiinnosta.

Sokeri tappaa. Hidas myrkytys. Tiedän sen. En välitä.

Paljonko suomalainen syö juustoa päivässä?

Siis, Luonnonvarakeskus, tuo ruokatilastojen ylin jumala, ilmoitti että suomalainen vetää napaansa 496 kg ruokaa vuodessa. Se on kuin kantaisi pientä ponia sisällänsä, jatkuvasti. Ja juuston osuus? No, se on kuin pieni, mutta pippurinen hiiri siellä ponin kyydissä.

Mutta hetkinen!

• Päivässä tämä tarkoittaa reilu kilo ruokaa. Miettikääpä sitä: Aamupalaleipä, lounas, päivällinen… Huh! Onneksi juusto ei sentään ole pääosassa tässä mässäilyssä.

Ja sitten se juusto…

• Valitettavasti Luonnonvarakeskus ei spesifioinut juuston tarkkaa päiväannosta ennakkotiedoissaan. Ehkä he olettavat, että juusto on itsestäänselvyys, kuten happi tai sauna. Tai ehkä he pelkäävät juuston ystävien nousevan barrikadeille vaatien tarkempia tietoja.

Mitä voimme tästä oppia?

• Suomalaiset syövät paljon. Todella paljon.
• Juusto on tärkeä osa suomalaista ruokavaliota, vaikka sen tarkka määrä onkin mysteeri.
• Luonnonvarakeskus on taho, joka tietää mitä syömme, mutta ei välttämättä halua kertoa kaikkea. Ehkä heillä on salainen juustokellari.

Ja hei, jos joku tietää sen tarkan juustomäärän, niin kertokaa ihmeessä. Minulla on nimittäin illallinen suunnitteilla, ja haluan varmistaa, että juustotarjotin on riittävän… eeppinen.

P.S. Jos Luonnonvarakeskuksen tyypit lukevat tätä, niin vinkkinä: Avatkaa ne juustokellarin ovet! Tai ainakin antakaa ne tarkat luvut. Kiitos!

Paljonko suomalainen syö jäätelöä?

Jäätelö, se pohjoinen pakkomielle! Suomalaiset ovat kuin jääkarhuja, mutta sen sijaan että söisivät hylkeitä, ne hotkivat jäätelöä.

• Euroopan jäätelökuningas on… arvaat varmaan, Suomi!
• Maailmanlistalla keikutaan neljäntenä, heti sellaisten “pienten” jäätelöfriikkien kuin USA:n, Australian ja Uuden Seelannin jälkeen. Ilmeisesti kylmyys tekee ihmisestä jäätelönarkomaanin. Tai ehkä meillä on vain todella hyviä jäätelöitä.
• 13 litraa per nuppi – se on aika paljon litraa! Mieti, se on kuin vetäisi ämpärillisen jäätelöä kurkusta alas joka vuosi. Ja sitten ihmetellään, missä on sixpack…

Ja hei, älkää unohtako, että tähän ei ole laskettu niitä salaa pakastimesta öisin lusikoituja annoksia. Todellisuudessa luku on varmaan lähempänä kahtakymmentä litraa!

Paljonko suomalainen syö leipää?

Suomalainen syö keskimäärin 35-40 kiloa leipää vuodessa. Tämä on muuttunut jonkin verran viime vuosina, ainakin minun mielestäni. Itse olen huomannut syöväni vähemmän leipää kuin ennen, ehkä noin 25 kiloa nykyään. En ole tehnyt virallista seurantaa, mutta se on mun arvaus. Muistan kun mummo aina paistoi itse leipää, hirveästi sitä tuli aina, ja me syötiin sitä aamuin illoin. Nyt kaikki on niin kiireistä, ja kaupasta saa kaikkea valmista.

• Ruisleipä on ehdottomasti ykkönen, aina on olleet.
• Näkkileipä on hyvä lisä, varsinkin jos on kiire.
• Täysjyväleivät, niitähän on nykyään vaikka mitä, en jaksa niitä hirveän paljon.

Minusta leivän syönti on vähentynyt. Itse olen huomannut sen 2010-luvun lopulta alkaen. Syynä on varmasti se, että on niin paljon muitakin vaihtoehtoja. Mutta leipä on edelleen tärkeä osa ruokapöytää, ainakin mun mielestä. Joskus kaipaan niitä mummon leipiä, olivat niin hyviä, mutta aikaa ei ole itse leipoa.