Mistä Prisma tulee?

Prisma... nimi, joka on kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan. Mutta mistä se oikein tulee? En ole koskaan oikeasti ajatellut asiaa, tiedättehän, niin kuin kunnolla. Aina vaan ollut Prisma. Kuten ilma. Tai ehkä vähän kuin se tuttu, hieman kulunut lempipaita, jonka olet käyttänyt niin paljon, että et enää ajattele sitä tarkemmin.

No, nyt sitten googletin. Ja arvatkaa mitä? Vuonna 1972, Jyväskylässä... kuvittelepa sitä! Uusi myymälä, kaikki kiiltävää ja uutta. Ja pihalla... geometrinen taideteos. Joku abstrakti, varmaan moderni. Ehkä metallia, ehkä lasia... en tiedä. Mutta Prisma. Toimitusjohtaja Pekka Prättälä, kuinka nerokasta! Näki sen prisman, sen valon taittumisen, ehkä jopa sen symboliikan tulevaisuudesta. Ja se nimi jäi.

Muistan itsekin, miten pienenä raahasin äitiä Prismaan. Tuo ihmeellinen valoisa tila, hyllyt täynnä kaikkea. Meillä oli aina tapana napata mukaan yksi noista pikkusuklaisista pussirakeista kassalla. Niin ihania, vähän kirpeitä ja makeita. Niin pieni asia, mutta niin selkeä muisto. Ja aina tuo Prisma, sama nimi – se oli ja on osa lapsuuttani. Oliko se sitten se prisma-taideteos joka loi tunnelman, vai miksi? Ehkä se oli vain nimi, mutta minulle se merkitsee paljon enemmän. Se merkitsee muistoja, turvallisuutta, tavallisuutta ja vähän sitä lasten jännitystä, kun olimme matkalla kauppaan. Ajatus, että se kaikki alkoi siitä prisma-taideteoksesta… jotenkin jännittävää. Aivan kuin olisin löytänyt jonkun salaisuuden.