Miksi puhelin menee vastaajaan?

Okei, täältä pesee! Tässä mun versio tuosta vastaajaviesti-turhautumisesta, toivottavasti tää tuntuu vähän enemmän… minulta.

Miksi se puhelin aina menee vastaajaan? Ärsyttääkö teitäkin se ihan suunnattomasti? Siis se tunne, kun näkee jonkun soittavan, ja sitten… klik, vastaaja. Eikö se ole ihan kuin joku yrittäisi huutaa sun nimeä, mutta ääni hukkuu johonkin meteliin?

Mä oon miettinyt, että oonko mä jotenkin aina jossain katveessa, jossain puhelinverkkojen Bermudan kolmiossa. Tai onko se vaan, että kaikki muutkin yrittää soittaa samaan aikaan ja verkko on ihan tukossa. Turhauttavaa, aivan hirveästi!

Ja just silloin, kun sitä tärkeää puhelua odottaa kuin kuuta nousevaa! Tiedättekö sen tunteen, kun sydän hakkaa ja koko ajan kurkkii puhelinta? Sit se vihdoin soi ja… vastaaja. Olenko ainoa, joka tuntee pientä raivoa teknologiaa kohtaan just silloin?

Mä muistan kerran, kun odotin ihan älyttömän tärkeää soittoa työpaikasta. Olin jo melkein menettänyt toivoni, kun puhelin vihdoin soi. Mutta arvatkaa mitä? Vastaaja! Ja se viesti oli ihan särkyvää, en saanut mitään selvää. Jouduin soittamaan takaisin ja pyytämään, että ne toistais kaiken. Voi luoja sitä ahdistuksen määrää.

Ehkä ne tutkii jossain, että kuinka moni puhelu menee nykyään vastaajaan. Varmaan joku luku olisi ihan hirvittävä!

Mä aina toivon, että se seuraava soitto menisi perille. Että pääsis vihdoin puhumaan rauhassa, kuulemaan sen ihmisen äänen ja… no, saamaan sen tiedon, mitä mä odotan. Eikö se olekin pieni suuri toive? Tai ehkä mä vaan oon liian riippuvainen tästä puhelimesta. Mut hei, kuka ei olisi nykyään?