Mitä tarkoittaa television kalibrointi?

Televisio. Se musta laatikko, joka tarjoaa meille ikkunan toisiin maailmoihin. Mutta entä jos se ikkuna on likainen? Sumentunut? Entä jos se vääristää värit ja peittää yksityiskohdat? No, silloin tarvitaan kalibrointia.

Mitä se television kalibrointi sitten oikein tarkoittaa minulle? Se on kuin avaisi silmänsä uudestaan. Se on kuin saisi uudet silmälasit vuosien sumeuden jälkeen. Oikein tehty kalibrointi tekee katselukokemuksesta jotain… jotain maagista. Muistan kun katsoin “Blade Runner 2049”:n ensimmäistä kertaa kalibroidulla televisiolla. Wow. Ne värit, ne yksityiskohdat Los Angelesin dystopisessa tulevaisuudessa… Ne eivät vain näkyneet, ne tuntuivat.

Ennen kalibrointia kaikki oli jotenkin… latteaa. Kuin katsoisi maailmaa harmaan suodattimen läpi. Mutta nyt? Nyt näkee kaiken. Pienimmätkin yksityiskohdat, varjojen hienovaraiset vaihtelut, värien syvyyden. Olenko vähän dramaattinen? Ehkä. Mutta en voi sille mitään. Se on niin iso ero!

Kuvittele vaikka että katsot luontodokumenttia. Linnut, joiden höyhenissä on kaikki sateenkaaren värit. Tai syvänmeren olennot, jotka hohtavat pimeydessä. Jos televisio ei ole kalibroitu, menetät puolet siitä kauneudesta. Et näe sitä kaikkea, mitä voisit nähdä. Eikö se ole vähän surullista?

Ja ei, tämä ei ole vain jotain teknistä hifistelyä. Kyse on tunteesta. Siitä, että pääsee todella sisään elokuvan tai sarjan maailmaan. Kyse on siitä, että kokee sen niin kuin tekijät ovat tarkoittaneetkin. Ja uskon, että se on sijoitus, jonka jokainen elokuva- ja sarjafani ansaitsee. Eikö niin?