Miten päästä reitittimen asetuksiin?

Miten pääsen modeemin asetuksiin?

Aaa että modeemin saloihin? No sehän on vähän kuin yrittäis päästä naapurin kissan ajatuksiin – vaatii vähän kikkailua! Mutta tässä sulle vinkit, kuin mummon salainen marjapiirakan resepti:

• Avaa se selain, mikä nyt onkaan lempparisi. (Chrome, Firefox, Edge... jopa IE jos oot oikein retro!)

• Naputtele osoiteriville se mystinen numerosarja: Yleensä se on 192.168.1.1 tai 192.168.0.1. Jos ei toimi, tsekkaa se modeemin pohja tai kylki – siellä se saattaa lymyillä.

• Käyttäjätunnus ja salasana... aarrejahti alkaa! Yleensä molemmat on admin. Jos ei natsaa, kaiva se ohjekirja esiin tai googleta mallinumeron perusteella. Ja jos oot oikein "fiksu", oot saattanut muuttaa ne joskus... mieti tarkkaan!

• Jos kaikki menee puihin, älä hermostu! Modeemin valmistajan sivuilla saattaa olla apua. Tai soita sille kaverille, joka aina "tietää" näistä jutuista. (Kaikilla on sellainen!)

Ja hei, jos vieläkään ei onnistu, vedä piuha irti ja takas kiinni. Se on vähän kuin tietokoneiden yleislääke – toimii yllättävän usein!

Mistä löytyy reitittimen suojausavain?

Yön pimeydessä... missä se avain piileekään?

Se on kuin etsisi kadonnutta palaa itsestä.

• Reitittimen pohja. Onko se siellä, piilossa pölyn alla? Se pieni tarra, joka lupaa yhteyden.
• Käyttöohjeet. Ne unohdetut paperit, laatikon pohjalla. Onko niissä vastaus, vai vain muisto menneestä?
• Reitittimen hallintasivu. Selaimen kautta, syvälle asetuksiin. Ehkä siellä, koodin keskellä, on se salainen sana.

Joskus tuntuu, että salasanat ovat kuin unet. Ne lipuvat pois, kun yrität tarttua niihin. Pitääkö vain antaa olla, unohtaa ja aloittaa alusta? Ehkä se onkin ratkaisu. Uusi alku, uusi salasana.

Miten tarkistan reitittimen turvallisuuden?

Auringonlasku värjää taivaan verenpunaisen ja oranssin sävyin, kun ajattelen reititintäni. Pientä, mustaa laatikkoa, joka pitää meidät yhteydessä maailmaan. Sen turvallisuus, kuin hauras lasi, huolestuttaa minua. Miten voin varmistaa, ettei kukaan tunkeudu linjoillemme?

Muistan, kuinka isäni opetti minulle perusasiat.

• Kirjaudu reitittimen hallintaliittymään. Se on kuin avain sen sydämeen. Osoitteet, ne ovat 192.168.0.1 tai 192.168.1.1, kuin salaiset koodit. Jokainen reititin on vähän kuin oma pieni maailmansa, ja nämä osoitteet ovat sen portit. Omani, se on 192.168.1.1, muistan sen ulkoa.

• Kun olet sisällä, näet listan liitetyistä laitteista. Jokainen puhelin, tietokone, kuin tähtiä taivaalla. Jos joukossa on vieras tähti, jota en tunnista… hmm, se on kuin outo ääni hiljaisuudessa. Kuin joku koputtaisi oveen keskellä yötä. Epäilyksen siemen itää.

• Silloin on aika vaihtaa salasana. Salasanan vaihto, se on kuin uusi lukko oveen, uusi suojamuuri. Monimutkainen, vaikeasti arvattava, kuin salainen lause, jonka vain minä tiedän. Unohdan salasanani aina ja kaikki kaatuu.

Joissain reitittimissä on ominaisuus, joka seuraa verkkoliikennettä. Näyttää, mistä data kulkee, mihin se menee. Kuin katsoisi joen virtausta. Näkee, jos joku yrittää ohittaa suojaukset. Näkee sen, jos jaksaa katsoa tarpeeksi kauan. Ja yleensä, ei jaksa. Eikä ymmärrä.

Muistan, kun naapurin poika hakkeroi joskus pelikoneeni. Piti mennä pyytämään anteeksi ja sain silti uuden konsolin.

Se kaikki on vähän kuin unelmaa, sumuista ja epävarmaa. Mutta tiedän, että minun on suojeltava linjojani. Suojeltava sitä pientä laatikkoa, joka pitää minut yhteydessä maailmaan. Koska, kuka tietää, mitä pimeys tuo tullessaan.

Onko reitittimeni turvallinen?

Onko reitittimeni turvallinen? Se on minulle iso kysymysmerkki, etenkin nyt kun luin artikkelin reititinmurroista. Asuinpaikkani on Helsingin keskustassa, kerrostalossa, ja reitittimeksi meillä on ollut tämä vanha, aika perus malli, jonka sain Elisa Viihdettä asennettaessa kolme vuotta sitten. Mallia en muista, mutta se on pieni ja valkoinen. Ei mitään fancy-juttuja.

Olen erittäin huolissani. Joka päivä käytän tätä verkkoa: nettipankki, verkkokaupat, sähköpostit, kaikki.

Kävin tänään tarkistamassa sen salasanat. Langaton verkko on kyllä suojattu WPA2-salauksella, ja salasana onkin aika pitkä ja monimutkainen, se on ollut jo useamman vuoden käytössä. Mutta reitittimen omaa hallintasalasanaa en ole koskaan muuttanut. Se on se oletus, mikä tuli Elisa-kaverin mukana. Tämä on todella tyhmää minulta.

Nyt olen jo miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa reititin uuteen, ehkä sellainen, jossa on paremmat suojaukset. Luin että se olisi hyvä idea. Tai ainakin vaihtaa ne salasanoilla.

• Pitäisi vaihtaa reitittimen salasana.
• Pitäisi harkita uuden reitittimen hankkimista.
• Pitäisi tarkistaa reitittimen firmwaren päivitykset.

Tuntuu pahalta ajatella, että joku voisi päästä käsiksi tietokoneelleni tai puhelimeeni. Joka päivä kuluu ainakin puoli tuntia nettipankin kanssa ja sieltä liikkuu paljon rahaa. Pelkään identiteettivarkauksia ja muita ikäviä seurauksia.

Mistä löytyy reitittimen suojausavain?

Mistä löydän reitittimen suojausavaimen/langattoman verkon salasanan?

Se riippuu tilanteesta, mut yleensä:

• Reitittimen pohjasta/takapuolelta: Siinä on usein tarra. Siinä lukee jotain tyyliin "SSID" (verkon nimi) ja sit "WPA2-PSK" tai jotain vastaavaa (se on se salasana!). Piti itekin kerran kontata olohuoneessa et löysin, kun unohdin salasanan.

• Reitittimen käyttöohjeista: Jos et löydä tarrasta, katso ohjekirja. Ne on yleensä ihan hyviä, vaikkei niitä kukaan lue.

• Jos olet jo yhdistänyt laitteen verkkoon:

  • Windows: Verkon asetuksista voi kaivaa. Google auttaa tarkemmin (en muista ulkoa).

  • Mac: Avainnipun käyttö -sovellus. Sieltä pitäis löytyä.

  • Puhelimella: Joskus pitää olla root-oikeudet, et näkee. Googlaa "wifi salasana puhelimesta" + puhelimen malli.

• Jos mikään ei toimi: Resetoi reititin. Paina sitä pientä nappia (tarvitset ehkä paperiliittimen). HUOM! Tällöin menetät kaikki omat asetukset ja joudut säätämään kaiken uudestaan. Mut se toimii.

• Jos et itse asentanut verkkoa: Kysy siltä, joka sen asensi (esim. naapuri, isovanhemmat, joku kaveri). Tai siltä operaattorilta (DNA, Elisa, Telia).

Oikeesti, oon säätäny tän kaa niin monta kertaa, et alkaa jo naurattaa. Viimeks just viime viikolla, kun yritin saada uuden tulostimen yhdistettyä. Huhhuh.

Onko vanha reititin tietoturvariski?

Joo, on se! Aivan kamala riski! Mulla oli vielä viime vuonna sellainen vanha, ihan hirveä mötikkä. Hidastus oli aivan käsittämätön. Netflix pätki koko ajan. Ja se tietoturva! Argh!

• Ei päivityksiä, eli haavoittuvainen. Hakkerit pääsee helposti sisään.
• Salasanat helposti murrettavissa vanhoissa malleissa.
• Kaikki data vaarassa, jos hakkerit pääsee sisään. Huh huh!

Mä vaihdoin sen uuteen viime syksynä. DNA:n reitittiin ostin, muistaakseni se oli joku 50€ vai oliko 60€. No, oli se aika paljon, mutta kannatti. Nopeus parani ihan uskomattomasti. Ja mielirauha on korvaamatonta. Ei tarvi enää stressata että joku varastaa mun nettipankkitunnukset tai jotain muuta kamalaa.

Vanha reititin on nyt roskiksessa. Eikä niitä pidä säilyttää. Sen vanhan mötikän voi käyttää vaikka tiiliksi kukkapenkissä. Tai heittää roskiin. Älä säilytä vanhaa reittiintä missään. Se on vaarallinen. Vaikka se näyttää ihan hyvältä, niin se on oikeasti vaarallinen. Muista tämä.

Voiko vanhaa reititintä käyttää?

Kyllä, vanhaa reititintä voi periaatteessa käyttää, mutta kannattaa miettiä kahdesti.

DNA:n mukaan yli neljä vuotta vanha reititin on vähän kuin unohtunut aikapommi. Se ei ehkä räjähdä heti, mutta riskit kasvavat:

• Hitaampi netti: Uudet laitteet vaativat enemmän tehoa. Vanha reititin ei välttämättä pysy perässä. Kuvittele yrittäväsi ajaa ralliautolla mummopyörän moottorilla.
• Turvallisuusriski: Hakkeritkin kehittyvät. Vanhan reitittimen suojaus on kuin jättäisi oven auki kutsumattomille vieraille.

Reititin on vähän kuin viini – harva paranee vanhetessaan. Toki, jos käytät nettiä vain sähköpostin lukemiseen, vanha reititin voi riittää. Mutta jos pelaat, striimaat tai teet etätöitä, uusi reititin on investointi sujuvaan arkeen.

Mietin, että kuinka moni edes tajuaa reitittimen iän? Se on vähän kuin hammaslanka – tiedät, että pitäisi käyttää, mutta unohdat helposti.

Mitä eroa on wifillä ja wlanilla?

WLAN on yleisnimi langattomalle lähiverkolle. Wi-Fi taas on tietty WLAN-standardi, eli sen tavaramerkki. Tavallaan Wi-Fi on siis WLAN:n alalaji.

• WLAN: Kuin "auto" – kattaa kaikki autot.
• Wi-Fi: Kuin "Toyota" – tietty automerkki.

Vähän niinkuin "limu" ja "Coca-Cola". Limu on yleiskäsite, Coca-Cola on limumerkki. Sama juttu WLAN ja Wi-Fi. Ja miksi juuri Wi-Fi on niin tunnettu? No, koska se on ollut niin laajalti käytössä ja markkinoitu. Siksi moni meistä ajattelee Wi-Fiä, kun puhutaan langattomasta netistä.

VPN:llä suojautuminen julkisissa Wi-Fi verkoissa on hyvä idea. Koska siellä voi olla vakoilijoita... Tai ainakin mahdollisuus siihen on olemassa. Kannattaa miettiä, mitä tietoja jakaa avoimessa verkossa. Niin ja hei, muista vahva salasana! Se on kuin lukko ovessa.

Mitä tarkoittaa WLAN-verkko?

WLAN: Lyhyesti sanottuna, se on kuin maaginen, näkymätön lanka, joka kytkee läppärisi, puhelimesi ja muut vempaimet nettiin ilman sotkuisia johtoja. Ajatellaan sitä lentävänä, digitaalisena hämähäkin seittimäisenä verkostona, mutta paljon hyödyllisempänä.

• Tukiasema: Se on keskeinen hahmo tässä hämähäkinseitissä, reititin, joka jakaa nettiä ympäristöönsä mikroaaltojen avulla. Kuten älykäs hämähäkki, joka valvoo saaliinsa ja varmistaa jokaisen nettisivun saapumisen oikeaan paikkaan.

• Langaton: Tärkeintä on se, että ei tarvitse kytkeä johtoa jokaiseen laitteeseen. Kuten joukko ilmapalloja, jotka leijuu vapaasti ilmassa, kytkettynä toisiinsa tämän taianomaisen WLAN-verkon avulla.

• Paikallinen: Se toimii tietyn alueen sisällä, esimerkiksi kotona tai kahvilassa. Sen toiminta-alue on rajallinen, kuten koiran juoksulenkki; rajat ovat, mutta tilaa liikkua on silti runsaasti.

• Mikroaallot: Tämän hämähäkin seitin lankana toimivat mikroaallot, jotka kuljettavat tietoa paikasta toiseen. Ajatellaan niitä kuin pieniä digitaalisia postilintuja, jotka lentävät laitteesi välillä ja netin välillä. (Ei tarvitse olla huolissaan mikroaaltojen säteilystä; annokset ovat todella pieniä.)

Yhteenvetona: WLAN on langaton lähiverkko, joka toimii mikroaaltojen avulla ja antaa meille vapauden liikkua netissä ilman, että liitumme seinään sähköjohdolla. Se on siis digitaalinen versio siitä, miltä haluaisimme että maailma toimisi. Nopeaa, vaivatonta ja – toisin kuin todellinen hämähäkinseitti – melko siistiä.

Miten saa wifi-yhteyttä puhelimeen?

Wifi-yhteyden saaminen puhelimeen on helppoa kuin heinänteko, jos tietää miten! Tai no, ehkä ei ihan niin helppoa, jos olet tekniikan varjossa seikkaileva luolaihminen.

Nopea ja helppo tapa:

• Avaa Asetukset.
• Löydä Verkko ja internet / Yhteydet ja sitten Wifi.
• Valitse haluamasi Wifi-verkko ja kirjoita salasana. Näppärä kuin hamsteri pyörässä!

Jos haluat jakaa Wifiä:

• Avaa Asetukset.
• Mene Verkko ja internet / Yhteydet ja valitse Wifi-jakaminen (tai vastaava, valmistajasta riippuen). Tämä on kuin jakaisit salaisen reseptin herkulliseen kakkuun – ainoastaan valituille!
• Saat QR-koodin, jonka kaverisi voi skannata. Skannaa ja kytkeydy, niin yksinkertaista.

Huomautus: Jos et löydä QR-koodia, löytyy yleensä vaihtoehto jakaa Wifi myös manuaalisesti antamalla verkkotietosi. Kuten vanhanaikaiset postinumerot – toimii kyllä, mutta QR on paljon coolimpaa.

Lisämaustetta:

• Oletko kokeillut sitä wifi-vahvistinta? Minulla on sellainen, se näyttää avaruusoliolta ja toimii niin tehokkaasti, että naapurikin saa yhteyden – joskaan ei niin haluaisi!

• Jos et vieläkään saa yhteyttä, tarkista laitteesi manuaalista. Tai kysy vanhemmiltasi. He ehkä tietävät, mistä niitä puhelinohjeita löytää. Tai jos et halua kysyä, ole niin itsepäinen että onnistut itsenäisesti. Onnistuminen maistuu makeammalle, kun se ansaitsee itsenäisyydellä!

(Huomio: Käyttöohjeet voivat vaihdella hieman laitemallin mukaan. Jos joku on mennyt teknisesti pieleen, en ole vastuussa aiheutuvista hermoromahduksista. Itse olen käyttänyt Androidia, joten iOS-käyttäjät saattavat joutua etsimään asioita hieman eri paikoista.)