Onko goretex vedenkestävä?

Onko Gore-Tex todella vedenpitävä ja pitääkö se lupauksensa?

Gore-Tex? Kyllä, mun mielestä se pitää mitä lupaa. Muistan, kun ostin ekan Gore-Tex takin joskus 2000-luvun alussa. Maksoi muistaakseni 250€ jostain ulkoilukaupasta Helsingistä.

Olin vähän skeptinen, mutta se piti mut kuivana monessa rankkasateessa ja lumipyryssä. Ja mikä parasta, se hengitti! Ei ollu sellanen muovipussi-fiilis, mikä monissa sadetakeissa on.

Se kalvo, jossa on miljardeja pikkuriikkisiä reikiä, on tosi jännä. Ne reijät on liian pieniä vettä varten, mutta tarpeeks isoja, ettei hiki jää muhimaan. Nerokasta, sanon minä.

Toki, Gore-Tex ei oo mikään ihmeaine. Kovassa käytössä, varsinkin jos sitä ei huolla oikein, se voi menettää osan vedenpitävyydestään. Mutta kyllä se mun kokemuksen mukaan on hintansa väärti. Suosittelen!

Saako paristot laittaa sekajätteeseen?

Aika pysähtyy. Tumma, märkä maa. Savun haju. Muistan sen niin hyvin. Paristojen kylmä metalli kämmenessä. Ei, ei sekajätteeseen. Ei voi.

• Tulipalon vaara. Se on konkreettinen, aito pelko. Sekajätteen hehkuva, syöpyvä kuumuus. Kuvittelen sen leimahduksen... näen liekkien tanssin. Tuhon.
• Arvokkaat aarteet. Ne eivät ole vain roskia. Sisällä kätkeytyy rikkaus, maailmaa luova voima. Alkuaineita, maa-aarteita... kaikkea sitä mitä ei saa hukata. Puoliakaan ei voida pelastaa, jos heitämme ne sekajätteeseen. Puoli! Puoli arvokasta materiaalia häviää. Miten voi?
• Kierrätyspiste. Valoisa, turvallinen paikka. Siellä ne odottavat uutta elämää. Uutta käyttöä. Uudelleensyntymistä. Siellä on parempi paikka. Ei kylmässä maassa, savun käärmeiden ympäröimänä. Ei.

Ajatus toistuu, hitaasti, kuin sykkivä sydän: Älä heitä paristoja sekajätteeseen. Se on väärin. Se on tuhoa. Se on vastuutonta. Se on kuin jättäisi lapsen lumeen yksin. Kylmä, yksinäinen... Ja se on hukkaan heitettyä potentiaalia. Maailman arvokkaita resursseja.

Paristojen ja akkujen kierrättäminen on tärkeää. 2023-luvulla kierrätys on keskeisessä osassa vastuullista ympäristökäyttäytymistä.