Mihin B7-vitamiinia tarvitaan?

7 kuukautta sitten 41 katselukertaa

B7-vitamiini, tunnettu myös biotiinina, on tärkeä useille kehon toiminnoille. Se on olennainen edistämään normaalia energia-aineenvaihduntaa ja tukemaan hermoston moitteetonta toimintaa. Lisäksi biotiini auttaa ylläpitämään hiusten, ihon ja limakalvojen terveyttä ja normaalia kuntoa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Biotiini (B7-vitamiini) – mihin sitä tarvitaan ja sen hyödyt?

Mä oon huomannu, että mun hiukset on viime aikoina tuntunu paljon paremmilta, oikeesti. Se on vähän kuin olis saanu uutta eloa niihin, eikä ne oo enää niin hauraat.

Tää biotiini, eli B7-vitamiini, on mun mielestä kyllä jännä juttu. Se tuntuu auttavan monessa, eikä vaan niissä hiuksissa ja ihossa.

Kai se energia-aineenvaihduntakin on siitä jotenkin kiinni, ainakin mulla tuntuu olevan virtaa enemmän. Sitten se hermosto, sehän on kans ihan keskeinen kaikessa, mitä tekee.

Muistan kun joskus keväällä 2023 Helsingissä mietin, että nyt tarttis jotain apua. Kokeilin sitten tätä ja kyllä se vaan tuntui auttavan, tosi yllättävää oli. Ei mitään ihmeellistä, mutta kiva juttu.

Ja ne limakalvot, kyllä sekin on asia mitä ei tuu aina ekana mieleen, mutta kiva että biotiini pitää nekin kunnossa. Tää on semmonen pikkujuttu, joka voi vaikuttaa isosti.

Mistä ruoasta saa B7-vitamiinia?

B7, siis biotiini. Mistä sitä saa. No aika monesta. Kaikista oikeastaan missä on B-vitamiineja. Miksi se on niin tärkeä? Kai se on hiuksille ja iholle? Olen kuullut sen auttavan kynsiinkin. Oma kynsi katkesi taas. Ärgh.

No, ne lähteet. Sisäelimet, niitä en syö. Maksa... hyi. Mutta ne on hyviä lähteitä, pitäisi ehkä opetella. No, en varmaan.

Liha, sitä syön. Kanaa, possua, nautaa. Kala on kans hyvä. Lohi on hyvää. Pitää muistaa syödä enemmän kalaa. Kaks kertaa viikossa? Eikö se ole suositus.

Kananmuna, joo, niitä menee. Aamupalaksi keitetty tai munakas. Miten monta munankeltuaista voi syödä päivässä? Ei siitä pitäisi olla haittaa. Kananmunan keltuainen on se paras osa biotiinin kannalta. Valkuainen estää, eikö? Raaka valkuainen. Mutta eihän kukaan syö raakaa valkuaista. Tai syökö? Joku ehkä salilla. No, ei se haittaa mun tapauksessa.

Soijapavut, niitä syön joskus tofuna tai edamameina. Pitäisi ostaa enemmän.

Pähkinät, joo, niitä on aina kaapissa. Cashewpähkinät, mantelit. Vaikka snacksina.

Täysjyvävilja, leipää, puuroa. Aamulla kaurapuuro. Siinä on hyvää.

Mitä muuta. Ainiin, suolistomikrobit tekee sitä itsekin. Ihan mieletöntä. Meidän sisällä on pieniä tehtaita. Siksi on tärkeää syödä monipuolisesti. Että ne mikrobit voi hyvin. Mitä ne syö? Kuituja. Niitä saa taas viljasta ja vihanneksista. Vihanneksia pitää syödä enemmän. Ostin uuden salaattikulhonkin, jos se auttaisi.

Yhteenveto parhaista biotiinin lähteistä:

Sisäelimet
Liha
Kala
Kananmuna (erityisesti keltuainen)
Soijapavut
Pähkinät
Täysjyvävilja

Ja ne suolistomikrobit, ne auttaa myös. Se on tosi kätevää. Ei tarvii murehtia niin paljon, kunhan syö monipuolisesti. Välillä tuntuu että syön vain samaa. Täytyy yrittää vaihdella. Nämä listatut on ne pääasialliset lähteet.

Mikä vitamiini auttaa aineenvaihduntaan?

B5-vitamiini, eli pantoteenihappo, se on se juttu. Muistan kun viime syksynä jossain vaiheessa tuntui, että meinaa jalat pettää alta ja keskittyminen oli ihan nollassa. Oltiin mökillä, syyskuu oli jo pitkällä ja oli vähän kostea ja pimeäkin ilma.

Se tuntui sellaiselta yleiseltä nuutuneisuudelta, ei ollut oikein virtaa mihinkään. Mietin sitten, että pitäisikö jotain vitamiineja lisätä. Luin jostain että just tämä B5 auttaa normaaliin energia-aineenvaihduntaan ja henkiseen suorituskykyyn. Se kuulosti just siltä mitä tarvitsin.

Sen jälkeen rupesin ottamaan sitä säännöllisesti. Ei siinä heti mitään dramaattista tapahtunut, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua, että jaksaa paremmin. Ei enää se sama väsymys ja sellainen "pöpperöinen" olo. Aineenvaihduntaan se siis auttaa ja siihen vireystilaan.

B5-vitamiini (pantoteenihappo)
Edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa (rasvat, hiilihydraatit, valkuaisaineet)
Edistää normaalia henkistä suorituskykyä

Mihin K2-vitamiini auttaa?

No niin, nyt puhutaanpa K2-vitamiinista, siitä meidän kroppamme omasta liikennepoliisista. Tämä kaveri ei puhalleta pilliin, vaan se huitoo ja komentaa kalkkia just sinne minne sen kuuluukin mennä.

Ilman tätä järjestysmiestä kalsium on kuin lauma eksyneitä turisteja: pyörii verisuonissa tukkona ja ihmettelee maailman menoa. Lopputuloksena on sitten jäykät kalkkiputket ja luut haurastuu kuin vanha näkkileipä.

Mihin K2-vitamiini vaikuttaa? K2-vitamiini on välttämätön kalsiumin aineenvaihdunnalle. Se aktivoi proteiineja, jotka ohjaavat kalsiumia verenkierrosta luustoon ja hampaisiin. Samalla se estää kalsiumin kertymistä pehmytkudoksiin, kuten verisuonten seinämiin ja munuaisiin.

Tässä vielä kansankielellä, mitä se touhuaa siellä sisuksissa:

Luuston lujuus: Se on kuin laastari tiiliseinässä. K2 varmistaa, että kalsium päätyy luurankoon tekemään siitä kovan ja kestävän, eikä mihinkään muualle sooloilemaan. Ilman K2-vitamiinia D-vitamiinista ja kalsiumista ei ole juuri mitään hyötyä luustolle.
Sydän ja verisuonet: Pitää putket puhtaina! K2 potkii ylimääräisen kalkin pois suonten seinämiltä, mikä ehkäisee valtimoiden vaarallista kovettumista. Veri pääsee virtaamaan kuin nuoruuden päivinä, eikä tule tukoksia niin helposti.
Hampaiden terveys: Meikäläisenkin hammaskivi väheni ihan silmissä, kun aloin syömään tätä MK-7-muotoa. K2 auttaa kalsiumia kiinnittymään myös hammasluuhun, jolloin reiät ei pääse mellastamaan ja ikenet pysyy paremmassa kunnossa.
Aivojen hyvinvointi: Uusimmat tiedot viittaavat sen rooliin myös aivojen suojelussa. K2-vitamiinilla on anti-inflammatorisia vaikutuksia aivoissa, mikä on aina plussaa.

Mistä ruoasta saa K2-vitamiinia?

K2-vitamiinia saa maksasta, lihatuotteista, kananmunankeltuaisesta ja maitotuotteista. Erityisen hyvin K2:ta sisältävät fermentoidut ruoat, kuten natto (fermentoitu soijapapu), joka on kylläkin aika eksoottinen täällä Suomessa. Ajattelepa sitä, miten luonto on järjestänyt asiat: bakteerien ansiosta saamme tätä elintärkeää vitamiinia. Ihmiskehon pienet apurit töissä.

K1-vitamiinin lähteitä ovat vihreät lehtivihannekset, kuten pinaatti, lehtikaali ja parsakaali, sekä kasvipohjaiset öljyt ja margariinit. Monesti ihmiset mieltävät K-vitamiinin yhtenä asiana, mutta nämä kaksi muotoa, K1 (fyllokinoni) ja K2 (menakinonit), toimivat hieman eri tavoin kehossa. Ymmärrän, miksi biokemia kiinnostaa, se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia.

Miksi sitten K2 on niin puhuttava? Sen rooli on merkittävä kalsiumin aineenvaihdunnassa. K2 auttaa ohjaamaan kalsiumin oikeisiin paikkoihin – luustoon ja hampaisiin – ja estämään sitä kerääntymästä sinne, minne se ei kuulu, kuten valtimoihin. Kuvittelepa: tämä pikku vitamiini on kuin liikenteenohjaaja kalsiumille. Ilman sitä, kalsium voisi ajautua hallitsemattomasti ties minne aiheuttaen ongelmia. Sydämen terveys ja luuston lujuus kulkevat käsi kädessä.

Pohjoismaissa ravitsemussuosituksissa ei ole määritetty tarkkoja saantisuosituksia K-vitamiinille. Tämä on aika mielenkiintoista, eikö? Vaikka tiedämme sen tärkeyden, tarkat numerot puuttuvat yleisistä suosituksista. Ehkä se johtuu siitä, että osa K2:sta voi syntyä suolistobakteerien toimesta, ja saantiin vaikuttaa niin moni asia. Tällaisissa tilanteissa mietin aina, kuinka paljon olemme kiinni numeroissa ja kuinka paljon meidän pitäisi vain luottaa monipuoliseen syömiseen. Luonto on monimutkainen järjestelmä.

Mitä siis kannattaa muistaa K-vitamiineista?

K1 = vihreät kasvikset: runsas lehtivihannesten käyttö turvaa usein K1-saannin.
K2 = eläinperäiset ja fermentoidut: nämä vaativat vähän enemmän huomiota, etenkin jos ruokavalio on kasvipainotteinen.
Rooli kalsiumin hallinnassa: elintärkeä luustolle ja verisuonille.
Ei virallisia suosituksia: painottaa monipuolisen ja luonnollisen ruokavalion merkitystä.

Itse olen huomannut, että kun kiinnittää huomiota monipuolisuuteen, useimmat vitamiinipuutteet pysyvät loitolla. Kokeilin kerran nattoa, ja maku oli kyllä… no, sanotaanko, että se vaatii totuttelua. Mutta ajatus siitä, että saan superannoksen K2:ta yhdestä puraisusta, oli kiehtova. Analysoin aina ruoka-aineita tarkasti, mutta loppujen lopuksi maalaisjärki ja kehon kuuntelu vievät pitkälle.