Mikä hormooni vaikuttaa lihomiseen?

Mikä hormoni vaikuttaa lihomiseen? Insuliini ja kortisoli.

Monet ihmiset miettivät jatkuvasti, mikä hormoni vaikuttaa lihomiseen ja miten oma keho reagoi arjen erilaisiin kuormitustekijöihin. Elämäntavat ja elimistön sisäinen kemiallinen tasapaino ohjaavat painonhallintaa merkittävästi, minkä vuoksi tämän biologisen järjestelmän ymmärtäminen suojaa tehokkaasti epäonnistumisilta. Lue hyödyllinen kooste alta ja ota kehon viestit helposti hallintaan jo tänään.

Miten hormonit vaikuttavat painon kertymiseen?

Painon kertyminen ja kysymys siitä, mikä hormoni vaikuttaa lihomiseen, voi liittyä moniin eri tekijöihin yksilöllisessä elämäntilanteessa. Kyse ei ole vain yhdestä erillisestä tekijästä, vaan kehon hormonaalinen järjestelmä toimii kuin monimutkainen verkosto, jossa useat viestinviejät vaikuttavat suoraan siihen, varastoiko elimistö energiaa rasvaksi vai polttaako se sitä.

Moni ihminen kamppailee painonhallinnan kanssa, vaikka ruokavalio ja liikunta vaikuttaisivat olevan paperilla täydellisessä kunnossa. Tämä johtuu usein siitä, että elimistön sisäinen viestintä suosii rasvasolujen kasvattamista kuluttamisen sijaan. On olemassa yksi kriittinen virhe, jonka lähes kaikki tekevät yrittäessään hallita näitä hormoneja - paljastan tämän sudenkuopan alempana nälkähormoneja käsittelevässä osiossa. Kun ymmärrät, miten nämä painoon vaikuttavat hormonit toimivat, painonhallinnasta tulee huomattavasti loogisempaa.

Insuliini ja painonhallinta - Kehon tärkein rasvasulkija

Insuliini on haiman erittämä hormoni, joka säätelee verensokeria ja toimii elimistön pääasiallisena energian varastoijana. Aina kun syömme hiilihydraatteja, verensokeri nousee, mikä laukaisee insuliinin erityksen siirtämään glukoosia solujen käyttöön. Ongelma syntyy silloin, kun insuliinitasot pysyvät jatkuvasti koholla, sillä insuliini ja painonhallinta kulkevat käsi kädessä, ja korkea insuliinitaso toimii käytännössä lukkona, joka estää rasvasolujen purkamisen energiaksi.

Nykyään solujen muuttuminen vastustuskykyisiksi insuliinille on erittäin yleinen ongelma elintapojen vuoksi. Teollisuusmaissa arviolta useilla miljoonilla aikuisilla on merkkejä heikentyneestä insuliiniherkkyydestä, mikä pakottaa kehon tuottamaan yhä enemmän hormonia saman vaikutuksen saavuttamiseksi. Olin itse nuorempana skeptinen tämän suhteen ja uskoin pelkkään kalorien laskentaan. Mutta kun aloin seurata, miten jatkuva napostelu piti olon vetämättömänä, tajusin hormonin voiman. Jatkuva korkea insuliini tekee laihtumisesta biologisesti äärimmäisen vaikeaa.

Kortisoli ja vatsarasva - Miksi stressi lihottaa?

Kortisoli on lisämunuaiskuoren erittämä elintärkeä stressihormoni, joka auttaa kehoa selviytymään haastavista tilanteista. Lyhytaikaisena se parantaa suorituskykyä, mutta pitkäkestoinen henkinen tai fyysinen kuormitus pitää kortisolitasot jatkuvasti koholla, mikä muuttaa radikaalisti sitä, minne keho varastoi ylimääräistä energiaa.

Korkea kortisoli ohjaa rasvaa kerääntymään erityisesti vatsan alueelle ja sisäelinten ympärille, mikä tekee siitä terveyden kannalta haitallista. Pitkäkestoisesta stressistä ja unettomuudesta kärsivillä henkilöillä on havaittu olevan suurempi riski keskivartalolihavuuden kehittymiseen verrattuna vähemmän kuormittuneisiin ryhmiin.^[1] Keho luulee olevansa jatkuvassa vaarassa ja säästää energiaa pahan päivän varalle. Se vaatii elämäntilanteen rauhoittamista, ei pelkkää itsekuria.

Nälkä- ja kylläisyyshormonit: Greliini ja leptiini

Greliini ja leptiini muodostavat tehokkaan parivaljakon, joka määrittää sen, kuinka paljon ja miten usein tunnemme tarvetta syödä. Mahalaukusta erittyvä greliini lähettää aivoille signaalin nälästä, kun taas rasvasolujen tuottaman leptiinin tehtävänä on kertoa, että olemme kylläisiä ja energiaa on varastossa riittävästi.

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen virhe: monet yrittävät pudottaa painoa liian rajusti nälkiintymällä, mikä romuttaa näiden hormonien tasapainon täysin. Kun kaloreita rajoitetaan liian radikaalisti, greliinitaso nousee nopeasti samalla kun kylläisyydestä kertova leptiinitaso romuttuu.^[2] Tämän seurauksena aivot luulevat kehon olevan hätätilassa. Näläntunteesta tulee sietämätön. Se on biologinen pakko. Et voi voittaa hormonaalista nälkää pelkällä tahdonvoimalla pitkään, ja siksi tiukat pikakuurit epäonnistuvat lähes poikkeuksetta.

Keskeisten painoon vaikuttavien hormonien vertailu

Insuliini

- Estää tehokkaasti olemassa olevan rasvakudoksen käyttöä energiaksi

- Siirtää glukoosia soluihin ja varastoi ylimääräistä energiaa rasvakudokseen

- Haiman beetasolut vastauksena verensokerin nousuun

Kortisoli

- Keskittää rasvan kertymisen nimenomaan vyötärön ja sisäelinten ympärille

- Nostaa elimistön valmiustilaa ja vapauttaa sokeria verenkiertoon

- Lisämunuaiskuori pitkittyneen stressin ja univajeen seurauksena

Greliini

- Luo voimakkaan näläntunteen ja lisää alttiutta napostelulle

- Viestittää aivojen hypotalamukselle tarpeesta hankkia ravintoa

- Mahalaukun limakalvo tyhjän vatsan ja energiavajeen aikana

Hormonitoiminnan tasapainottaminen arjessa: Minnan tarina

Minna, 35-vuotias toimistotyöntekijä Tampereelta, yritti pudottaa painoa kuukausia laskemalla kaloreita erittäin tiukasti ja treenaamalla raskaasti viidesti viikossa, mutta vaaka ei hikahtanutkaan ja hän koki suurta henkistä turhautumista.

Ensimmäisenä yrityksenä Minna kiristi dieettiään entisestään ja heräsi aamuneljältä lenkille. Tämä kuitenkin vain lisäsi hänen jatkuvaa väsymystään, ja iltaisin hänet valtasi hallitsematon makeanhimo unettomien ja stressaavien öiden jälkeen.

Muutos tapahtui, kun Minna ymmärsi liian rajujen aamutreenien ja jatkuvan univajeen nostavan hänen kortisolitasojaan liikaa, mikä lukitsi rasvavarastot. Hän päätti vaihtaa raa'at treenit palauttaviin kävelyihin, aloitti säännöllisen syömisen ja nukkui tunnin pidempään.

Kuukauden kuluttua hormonitasapainon löydyttyä Minnan iltahimo katosi kokonaan ja vyötäröltä hävisi useita senttimetrejä ilman nälän tunnetta, mikä todisti elimistön rauhoittamisen voiman pelkän näivyttämisen sijaan.