Miksi kylmä ilma sattuu keuhkoihin?

Huh, se tunne kun kylmä ilma viiltää keuhkoihin! Se oikeasti sattuu. Niinku joku puristais rintaa. Muistan lapsena, kun pakkasella juostiin pulkkamäessä ja hengitys vinkui kuin vanhalla junan pillin. Silloin sitä ei ajatellut mitään, oli vaan kivaa. Nyt aikuisena se sama tunne on jotenkin… ahdistavampi? Tuntuu, että keuhkot supistuu ja happi ei kulje kunnolla. Ja se yskä! Kuiva, raastava yskä, joka ei lopu millään.

Tiedän kyllä, että se on ihan normaalia. Hengitystiet reagoi kylmään ilmaan supistumalla. Kuvittele vaikkapa, että kaadat kuumaa vettä kylmään lasiin – lasi särkyy! No, onneksi keuhkot ei sentään särkyisi, mutta reaktio on vähän samanlainen. Ne ikään kuin suojelee itseään kylmältä. Joku joskus sanoi, että se on kuin elimistö yrittäisi lämmittää kylmän ilman ennen kuin se pääsee keuhkoihin asti. Kuulostaa järkevältä.

Mutta silti. Se tunne on niin epämukava! Ja vaikka tiedän, että se on (yleensä) vaaratonta, niin aina sitä miettii, että entä jos…? Entä jos se onkin jotain vakavampaa? Onko tämä nyt astmaa vai ihan normaalia? Sanotaan, että joku -15 astetta on jo useimmille liikaa, ja kyllä mä sen allekirjoitan. Itsellänikin se raja menee siinä jossain. Muistan kerran, kun hiihdin -20 asteen pakkasessa ja… no, ei ollut kivaa. Melkein paniikki meinasi iskeä. Sen jälkeen oon kyllä ollut tarkempi siitä, missä keleissä ulkoilen.

Ja sehän onkin vähän yksilöllistä. Joillakin on herkemmät keuhkot kuin toisilla. Joku kestää vaikka mitä, toinen ei pysty olemaan ulkona edes pikkupakkasilla. Onneksi on olemassa konsteja, joilla voi helpottaa oloa. Huivi suun edessä auttaa jonkin verran, samoin nenähengitys. Ja tietenkin kunnon lämmitys ennen ulkoliikuntaa. Mutta jos kylmä ilma oikeasti vaivaa ja huolestuttaa, niin kannattaa ehdottomasti puhua asiasta lääkärin kanssa. Parempi katsoa kuin katua, vai mitä?