Onko 74-vuotias vanhus?

Onko 74-vuotias vanhus? No, kai se teknisesti niin on, eikö? Mutta voiko paperilla oleva numero todella kertoa koko tarinaa? Muistan mummoni, joka oli 74, kun minä olin lapsi. Hän kyllä, oli jo harmaahiuksinen ja ehkä vähän hitaampi kuin minä, mutta vanhus? Ei minun silmissäni! Hän jaksoi leipoa meille pullaa, kertoa tarinoita lapsuudestaan ja kuunnella minun loputtomia selityksiäni leluistani. Hänellä oli sellainen elämänviisaus ja lämpö, jota ei nuoremmista löydä, vaikka kuinka etsisi.

Tiedän kyllä, että 74-vuotias ei ehkä enää jaksa juosta maratonia tai kiipeillä vuorille, ainakaan kaikki. Mutta entäs sitten? Eikö elämän rikkaus löydykin muusta kuin fyysisestä suorituskyvystä? Olen lukenut jostain, että vanhempien ihmisten onnellisuuden taso on jopa korkeampi kuin nuorempien… en muista nyt tarkkoja lukuja, mutta kai se kertoo jotain. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat oppineet arvostamaan pieniä asioita, hetkiä lastenlasten kanssa, auringonlaskua tai hyvää kirjaa.

Itse asiassa, ajattelen usein, että “vanhus” on niin tylsä ja epäreilu sana. Se ikään kuin lokeroi ihmisen johonkin kategoriaan, jossa on pelkkiä rajoituksia. Eikö olekin tärkeämpää katsoa ihmistä yksilönä, hänen kokemuksensa, viisautensa ja persoonallisuutensa kautta? Minun mummoni ainakin oli paljon enemmän kuin vain ikänsä. Ja uskon, että niin ovat useimmat 74-vuotiaatkin.

#Ikä #Terveys #Vanhus