Voiko masennus jäädä päälle?

Voiko masennus jäädä päälle? Se on kysymys, joka pyörii mielessä, kun tuntuu siltä, että pimeys ei koskaan hellitä. Niinkö kuin se olisi jokin tahmea tahra, josta ei pääse eroon.

Masennus ei ole pysyvä tila. Onneksi. Vaikka joskus tuntuu, että se on. Kuin ikuinen talvi sielussa. Muistan itsekin erään talven, jolloin kaikki tuntui harmaalta ja raskaalta. En nähnyt valoa tunnelin päässä. Aamulla herääminen tuntui mahdottomalta. Miksi edes yrittää, ajattelin. Luin jostain, että useimmat toipuvat masennuksesta. Useimmat. Mutta entä jos minä en ole yksi heistä? Entä jos minä olen se poikkeus, se jolle pimeys jää päälle kuin vanha, nuhjuinen takki?

Elämäntilanteet muuttuvat, tiedän sen. Mutta joskus tuntuu, että minä en muutu niiden mukana. Jään jumiin. Ystävät yrittävät auttaa, puhua järkeä. Mutta miten selittää heille se tyhjyys, joka on sisällä? Se ahdistus, joka puristaa rintakehää? Onneksi on olemassa apua. Se vaati paljon rohkeutta, mutta lopulta hakeuduin terapiaan. Pikkuhiljaa, pienin askelin, aloin nähdä valoa. Kuten kevätaurinko, joka sulattaa jään. Ei se helppoa ollut, ei todellakaan. Mutta se oli mahdollista.

Avun hakeminen on tärkeää, tiedän senkin. Mutta entä jos se apu ei auta? No, onneksi minulla auttoi. Ja uskon, että se voi auttaa sinuakin. Älä jää yksin. Puhu jollekin. Älä anna pimeyden voittaa.