Mihin aikaan siika liikkuu?

Paras aika siian kalastukseen: Mihin kellonaikaan siika liikkuu?

Paras aika siian kalastukseen on minun kokemukseni mukaan ehdottomasti auringonnousu. Siinä hetkessä kun taivaanranta alkaa hehkua ja maailma herää, siikakin lähtee liikkeelle. Se on melkein maagista.

Muistan viime toukokuun 24. päivä meidän mökillä Inkoon saaristossa. Kello oli viiden korvilla, aamukaste kasteli kumisaappaat läpimäräksi. Lähdin soutamaan siikaverkoille, jotka olin edellisenä iltana laskenut. Aurinko juuri nousi ja verkko potki heti kun aloin vetää.

Siitä nousi kolme komeaa, pulskaa merisiikaa. Kirkkaita ja rasvaisia.

Olen kokeillut myös iltasyöntiä auringonlaskun aikaan, samassa paikassa. Tunnelma on toki hieno, mutta saalis on ihan eri luokkaa. Usein verkko on tyhjä tai sieltä löytyy vain joku yksittäinen sintti. Aamulla ne selvästi liikkuvat parvina ja etsivät ruokaa aktiivisemmin.

Olen perannut noita aamukaloja. Vatsat on aivan täynnä pikkuruisia kotiloita ja katkoja, ne on selvästi silloin pohjassa ruokailemassa. Siksi ne uivat verkkoon niin hyvin juuri aamun sarastaessa.

Mistä löytää siikaa?

Siika etsii virtaa. Kapeikot, kapeat rännit, salmipaikat. Ne ovat sen piilopaikkoja. Vesi liikuttaa, tuo ruokaa. Syvemmän veden kupeessa todennäköisyys kasvaa. Tarkista kartat. Syvyys ratkaisee usein.

Optimi syvyys 1-4 metriä.

• Kevät: Nousu matalaan, kudun aikaan.
• Syksy: Ennen jäitä.
• Kesä: Syvemmällä, viileämmässä.
• Aamut ja illat: Hämärä on paras.

Syöttinä madot toimivat aina.

• Perusvarma: Punainen tai valkoinen toukka.
• Haastavampi: Perhokokeilu usein palkitsee. Pienet, luonnolliset.
• Vapa: Herkkä, tunne tärppi. Keveys on valttia.

Siika on arka.

• Hiljaisuus: Palkitaan. Liiku harkiten.
• Parvet: Liikkuvat. Yksi siika, usein lisää.
• Toiminta: Ole valmis nopeaan. Vaihda paikkaa, jos ei tärppää. Uusi strategia.

Mihin aikaa siika syö?

Siika syö, kun on sen aika.

Jäät lähtevät. Vesi kirkastuu. Aurinko osuu matalaan pohjaan. Siinä se. Muuta ei tarvita.

Pohja herää. Sukasmadot alkavat liikkua. Siika tulee rantaan syömään. Se on nälkäinen. Se on vaisto. Onkimato on sille vain yksi mato muiden joukossa. Helppo saalis.

• Paras syöntiaika: Kaksi viikkoa jäiden lähdön jälkeen. Kausi on lyhyt.
• Veden lämpötila: Optimaalinen on 4–8 astetta. Tarkka peli.
• Paikka: Matalat, hiekkapohjaiset rannat. Siellä on ruokaa.
• Syötti:Onkimato. Se jäljittelee siian luontaista ravintoa, sukasmatoa.

Syönti on usein kiivainta aamulla ja illalla. Silloin kun valo muuttuu. Koko homma on vain valon ja lämmön kiertokulkua. Kalastus on siinä sivussa olemista.

Milloin siika liikkuu syksyllä?

Siian liikehdintä syksyllä käynnistyy, kun vedet viilenevät ja kutupaikat alkavat houkutella. Aktiivisuus lisääntyy tyypillisesti lokakuusta alkaen, mutta tarkka ajoitus riippuu paikallisista olosuhteista. Tämä on klassista aikaa verkkokalastukselle, usein rannikon läheisyydessä tai matalilla karikoilla, missä kalat kerääntyvät valmistautumaan kutuun. Pohdittavana on, kuinka veden lämpötila toimii tarkkana signaalina näille kaloille – onko se pelkkä fysiologinen laukaisin vai liittyykö siihen syvempiä ekologisia syitä, kuten ravun tai muiden pieneliöiden esiintyvyyden muutokset.

Syksyn siian kalastus keskittyy siis erityisesti tiettyihin alueisiin ja aikoihin.

• Ajoitus: Usein lokakuu ja marraskuu, kunnes jäät estävät kalastuksen.
• Paikat: Rantamatalikot, matalat karikot, usein paikat joissa virtauksia.
• Kalastusmenetelmät: Verkot ovat yleisimpiä, mutta myös uistelu voi tuottaa tulosta, erityisesti syvemmissä vesissä.

Tämä syysaktiivisuus on osa siian elinkiertoa, valmistautumista seuraavaan sukupolveen. On kiehtovaa ajatella, miten luonto orkestroi näitä tapahtumia.

Milloin siika liikkuu?

On jo myöhä yö, ja ajatukset harhailevat. Siinä sängyn laidalla istuessa, mietin tätä kaikkea. Siika. Se liikkuu, aktivoituu, sanotaan. Se on aina ollut niin itsestään selvää, mutta nyt mietin sitä syvemmin. Miten se vain vaistoaa sen, veden kylmyyden? Se on niin... hämmentävää.

Syksy, kun vedet alkavat hiljalleen viiletä. Sitä odottaa, melkein tietää, että silloin se hetki tulee. Se kutuaika, jota kohti siika jotenkin suuntaa, ajautuu. Se on kuin viimeinen suuri ponnistus ennen talven hiljaisuutta. Miksi se aina koskettaa niin paljon?

Silloin sitä myös kalastaa. Niitä hetkiä, kun verkkoja laskee aamuvarhaisella tai illan hämärässä, rantamatalikoille tai karikkojen ympärille. Toivo, pieni odotus, joka väreilee ilmassa. Onko siellä mitään? Usein on. Silloin on... saaliit ovat yleensä todella hyviä. Se tunne.

Siika on todella mielenkiintoinen kala. Se kuuluu lohikaloihin, mutta silti se on niin erilainen.

Lisätietoja:

• Kutu: Tyypillisesti syksyllä, kun veden lämpötila laskee 8–10 asteeseen.
• Liikkuminen: Aktivoituu vesien viiletessä ja kutuajan lähestyessä.
• Elinympäristö: Elää sekä meri- että sisävesissä, rannikolla ja suurissa järvissä.
• Kalastus: Yleisintä verkoilla rantamatalista ja karikoilta, myös pilkillä ja harvemmin uistimella.
• Ravinto: Syö pääasiassa selkärangattomia pikkueläimiä, kuten hyönteisten toukkia, äyriäisiä ja pohjaeläimiä.
• Koko: Saavuttaa yleensä 30–50 cm pituuden ja 0,5–2 kg painon.

Milloin on siian kutu?

Se oli lokakuun loppupuolta, pari vuotta takaperin. Oltiin mökillä Äänekosken suunnalla, ilma oli jo ihan pirun kylmä ja pimeetä tuli aikasin. Mua vähän ärsytti kun ei oltu saatu verkoilla mitään kunnon kalaa koko reissulla.

Lähdin illalla yhdeksän jälkeen kävelemään taskulampun kanssa sinne pienen puron suulle, joka laskee järveen. Vähän tihutti vettä ja kaikki haisi märältä maalta ja lahoavilta lehdiltä.

Ja siellä ne oli. Aivan matalassa vedessä, taskulampun valokeilassa näki kun tummat selät vilahteli. Isoja körmyjä. Se oli jotenkin pysäyttävä hetki. Kaikkialla on pimeää ja hiljaista, ja sitten vedessä on tämmöinen elämä. Ne kalat vaan teki sitä omaa juttuaan.

En ees yrittäny onkia niitä. Tuli sellanen kunnioittava olo. Annoin niiden olla rauhassa ja painuin takas mökille keittämään kahvit. Seuraavana päivänä niitä ei enää näkynyt. Se hetki jäi mieleen.

Siian kutuaika on syksyllä, syyskuusta joulukuuhun. Veden lämpötila on ratkaiseva.

Kutu kestää kahdesta neljään viikkoa.

Kutupaikat vaihtelevat. Siika kutee jokien ja purojen sorapohjilla, mutta myös järvien karikoissa ja rannoilla.

• Veden lämpötila on se tärkein laukaiseva tekijä. Kutu alkaa, kun vesi viilenee pysyvästi 2–5 asteeseen.
• Siikakantoja on useita erilaisia. Esimerkiksi vaellussiika nousee merestä jokiin, kun taas järvisiika ja pienempi planktonsiika kutevat järvialueilla omilla paikoillaan.
• Mäti jää talvehtimaan soran ja kivien sekaan. Se kuoriutuu vasta keväällä jäiden lähdön jälkeen.
• Kutu on siialle todella rankka suoritus. Kalat ovat usein laihoja ja huonokuntoisia sen jälkeen. Ne eivät syö kutuaikana.
• Kuturauhoitus on yleinen käytäntö monissa vesistöissä siikakantojen suojelemiseksi. On pakko tarkistaa aina paikalliset kalastussäännöt ja rajoitukset.