Onko Itämeressä vuorovesi?

Onko Itämeressä vuorovesi? Ilmiö on olematon

Onko Itämeressä vuorovesi -aiheinen pohdinta herättänyt kysymyksiä merien fysikaalisista ominaisuuksista sekä vesistöjen todellisesta käyttäytymisestä? Aiheen syvällinen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan luonnonilmiöiden perustavanlaatuisia eroja avomeren ja suljetun sisämeren välillä ilman yleisiä harhaluuloja. Lue eteenpäin ymmärtääksesi tämän ainutlaatuisen vesialueen todelliset virtaustekijät perusteellisesti.

Onko Itämeressä vuorovesiliikettä?

Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle. Vaikka tähtitieteellinen vuorovesi on olemassa kaikkialla maapallon vesistöissä, Itämeren erityispiirteet tekevät siitä käytännössä huomaamattoman.

Valtamerillä vuorovesi voi nostaa tai laskea merenpintaa useita metrejä, mutta Itämeren avoimilla rannikoilla säännöllinen vuorovesi itämerellä on vain noin 10-15 senttimetriä. Joillakin alueilla, kuten Klaipedassa, pelkän tähtitieteellisen vuoroveden aiheuttama keskimääräinen korkeusero on vain vaivaiset 2 senttimetriä. Mutta mistä tämä valtava ero johtuu, ja miksi Itämeri käyttäytyy kuin jättimäinen järvi?

Miksi Itämeren vuorovesi on niin vähäistä?

Itämeren olematon vuorovesi johtuu pääasiassa kahdesta maantieteellisestä tekijästä: sen suljetusta muodosta ja kapeista yhteyssalmista. Merialue on suuri sisämeri, jota yhdistävät Atlantin valtamereen ja Pohjanmereen ainoastaan kapeat ja matalat Tanskan salmet. Valtameren suuret vuorovesiaallot eivät yksinkertaisesti mahdu virtaamaan näiden ahtaiden kurkkujen läpi Itämereen asti.

Toinen miksi itämeressä ei ole vuorovettä -kysymykseen vaikuttava tekijä on Itämeren oma rajallinen vesimassa. Jotta kuun ja auringon vetovoima voisi synnyttää voimakkaan suoran vuorovesiaallon altaan sisällä, vesimassan täytyy olla valtava ja yhtenäinen. Itämeren kokonaispinta-ala on noin 392.000 neliökilometriä ja keskisyvyys vain 54 metriä. Se on liian pieni ja matala allas, jotta vetovoima saisi sen vedet heilahtelemaan säännöllisesti ylös ja alas.

Muistan elävästi, kun nuorena tutkijana tarkastelin ensimmäistä kertaa Hangon mareografin eli vedenkorkeusmittarin tuottamaa käyrää. Odotin näkeväni valtameriltä tuttua, kaunista ja säännöllistä siniaaltoa kahdesti päivässä. Käyrä oli kuitenkin täysin sotkuinen ja arvaamaton - täynnä teräviä piikkejä ja pitkiä laaksoja ilman selkeää rytmiä. Se oli täydellinen todiste siitä, että täällä pohjoisessa luonto tanssii aivan eri sääilmiöiden tahtiin.

Mikä sitten määrää Itämeren vedenkorkeuden?

Koska vuorovesi on heikkoa, itämeren vedenkorkeuden vaihtelu ja sen mallit ovat täysin meteorologisten tekijöiden eli tuulien ja ilmanpaineen muutosten hallitsemia. Nämä tekijät voivat aiheuttaa nopeita, jopa yli 2 metrin ja äärimmäisissä tapauksissa yli 3 metrin vedenkorkeuden heilahteluja erityisesti Suomenlahden ja Perämeren pohjukoissa. Suurimmat ja dramaattisimmat vaihtelut koetaan tyypillisesti syksyllä ja talvella voimakkaiden matalapaineiden ja myrskyjen aikana.

Vedenpinnan liikkeisiin vaikuttavat ensisijaisesti seuraavat tekijät: Ilmanpaineen muutokset: Ilmanpaine toimii kuin näkymätön paino merenpinnan päällä. Korkeapaine painaa vettä tehokkaasti alaspäin, kun taas matalapaine antaa merenpinnan nousta. Nyrkkisääntönä on, että yhden millibaarin eli hehtopascalin (hPa) ilmanpaineen lasku nostaa merenpintaa noin 1 senttimetrillä.

Tuulen suunta ja voimakkuus: Voimakkaat ja pitkäkestoiset lounais- sekä länsituulet työntävät vesimassoja Tanskan salmista sisään ja kerryttävät vettä Itämeren perukoihin, kuten Suomen rannikolle. Vastaavasti koillistuulet puhaltavat vettä pois rannikoiltamme.

Seiche-ilmiö eli edestakainen heilahtelu: Myrskytuulen laannuttua merialtaaseen kasautunut vesi lähtee virtaamaan takaisin ja jää heilahtelemaan edestakaisin kuin vesi kylpyammeessa. Tämän omanheilahtelun eli seichen jaksonaika on Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden välillä noin 27 tuntia. Kokonaisvesimäärä: Itämeressä olevan veden kokonaismäärä vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon vettä virtaa sisään tai ulos Tanskan salmien kautta pitkällä aikavälillä. Tähän vaikuttavat viikkoja kestävät suursäätilat.

Joskus nämä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen yhtä aikaa. Kun valtava talvimyrsky puskee vettä oikeasta suunnasta ja samaan aikaan alueelle saapuu ennätysmäinen matalapaine, tulos on raju. Silloin rantalaiturit peittyvät veteen muutamassa tunnissa. Mutta silloinkaan kyse ei ole vuorovedestä, vaan puhtaasti sääolosuhteiden sumasta.

Itämeri vs. Valtameri: Vedenkorkeuden vaihtelut

Itämeri (Sisämeri)

• Korkeimmat tasot mitataan poikkeuksetta syys- ja talvimyrskyjen yhteydessä
• Vaikea ennustaa pitkälle etukäteen, sillä vaihtelut seuraavat sääennusteita
• Erittäin heikko, tyypillisesti vain 2-15 senttimetriä alueesta riippuen
• Meteorologiset tekijät eli tuuli, ilmanpaine ja seiche-heilahtelut

Valtameri (Esim. Atlantti) ⭐

• Korkeimmat tasot toistuvat säännöllisesti kevät- ja syystasauspäivien kevätvuoroveden aikaan
• Täysin ennustettavissa vuosiksi etukäteen matemaattisten vuorovesitaulukoiden avulla
• Voimakas, usein 2-4 metriä ja suppilomaisissa lahdissa jopa yli 10 metriä
• Tähtitieteelliset tekijät eli Kuun ja Auringon vetovoima sekä Maan pyörimisliike

Mikon venematka ja Itämeren oikukas vesi: Kokemus Helsingistä

Mikko, kokenut purjehtija Helsingistä, suunnitteli viikonloppuretkeä saaristoon loppusyksystä. Hän oli tottunut luottamaan siihen, että kotisataman matalassa kohdassa kölin alla on aina riittävästi tilaa, eikä hän tarkistanut meriveden korkeusennustetta ennen lähtöä.

Perjantai-iltana voimakas itätuuli alkoi puhaltaa ja alueelle asettui korkeapaine. Mikko heräsi lauantai-aamuna siihen, että vene tuntui oudon vakaalta - se oli juuttunut tiukasti pohjamutaan kiinni satama-altaassa.

Hän yritti ensin irrottaa venettä moottorin voimalla, mutta se vain upotti köliä syvemmälle liejuun. Silloin Mikko avasi puhelimellaan Ilmatieteen laitoksen sivut ja tajusi, että yhdistynyt korkeapaine ja itätuuli olivat laskeneet merenpintaa 40 senttimetriä normaalin alapuolelle.

Mikko päätti odottaa rauhassa tuulen kääntymistä sunnuntaihin asti. Kun matalapaine lopulta saapui ja vesi nousi takaisin, vene irtosi helposti, ja Mikko oppi, että Itämerellä sää määrää syvyyden.