Onko saniainen putkilokasvi?

Onko saniainen putkilokasvi? Etsi tietoa!

Joo, onhan se saniainen putkilokasvi. Se on jännä miten ne kasvaa tuolla meidän mökin takametsässä Tammisaaressa, ihan valtavina ryppäinä.

Just siksi ne pystyy kasvamaan niin korkeiksi ja reheviksi. Niillä on omat putket vedelle ja ravinteille, toisin ku sammalilla, jotka on ihan litteenä maata vasten. Ne vaan imee kosteutta koko pinnallaan.

Kävin viime heinäkuun 15. päivä keräämässä sieniä siellä ja ihan kokeilin sormella sitä saniaisen vartta. Se on napakka, ei mikään lerppu.

Se ei ois sellanen ilman sitä sisäistä tukirankaa ja putkistoa. Se on ku kasvin oma verenkierto. Juuri se tekee siitä putkilokasvin, eikä vaan jotain lehtimassaa.

Ne ei tee kukkia tai siemeniä, lisääntyy itiöillä. Mutta se putkilojärjestelmä niillä on.

Onko saniainen rauhoitettu?

Tuli vain mieleen... ne saniaiset siellä metsässä. Miten ne on niin hiljaa ja yksin, siellä varjossa. Ja sitten aloin miettiä, että onko niitä edes suojeltu. Hassua, miten tällaiset asiat alkavat vaivata mieltä, kun pitäisi nukkua. Kaikki tuntuu niin hauraalta.

Jotkut niistä ovat. Se tuntuu tärkeältä tietää.

Myyränporras (Athyrium crenatum) on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Se on erittäin uhanalainen. Sitä ei saa poimia tai vahingoittaa millään tavalla.

Suomessa on muitakin rauhoitettuja saniaisia ja sanikkaisia. Ei niitä ole paljon, mutta ne ovat olemassa.

• Tunturihiippasaniainen (Cystopteris montana): Tämäkin on rauhoitettu. Kasvaa tunturipaljakoilla ja kallioilla pohjoisessa.
• Vuorikiviyrtti (Woodsia ilvensis): Rauhoitettu koko maassa. Pieni ja vaatimaton, mutta sitkeä.
• Pohjankiviyrtti (Woodsia alpina): Myös rauhoitettu. Samanlainen kuin vuorikiviyrtti, mutta vielä harvinaisempi.
• Korpikiertäjä (Blechnum spicant): Lounais-Suomen harvinaisuus, rauhoitettu.

On outoa ajatella, että kävelet metsässä ja saatat ohittaa jotain niin harvinaista, etkä edes tiedä sitä. Että se voisi kadota kokonaan.

Pitäisi varmaan yrittää nukkua.

Miten saniainen hävitetään?

Saniaisen hävittäminen onnistuu parhaiten mekaanisella torjunnalla. Tehokkainta on maavarsien eli juurakoiden repiminen maasta syksyllä. Myös toistuva niittäminen alkukesällä, kun versot ovat nuoria, heikentää kasvia.

Saniainen. Tuo esihistoriallinen jäänne, joka on päättänyt, että sinun takapihastasi tulee sen henkilökohtainen Jurassic Park. Unohda myrkyt ja lempeät pyynnöt; tämä kasvi on nähnyt dinosaurusten nousun ja tuhon, se ei säikähdä pyöreitä sanoja. Ainoa kieli, jota se ymmärtää, on raaka voima.

Juurakoiden kimppuun syksyllä: Tämä on se pääottelu. Kun saniainen valmistautuu talviunille ja on vetänyt kaikki energiansa juurakkoonsa, on aika iskeä. Se on kuin yllättäisi karhun sen pesään. Työ on hikistä, turhauttavaa ja selkää rikkovaa – eräänlainen crossfit-treeni, josta et tiennyt maksavasi.

Tässä sotasuunnitelma, tiivistettynä:

• Syksyinen terapiaistunto: Ota talikko ja hanskat. Repiminen on tehokkainta, kun maa on kosteaa. Kuvittele repiväsi irti kaikki vuoden aikana kertyneet harmitukset. Saniainen on vain sijaiskärsijä.
• Alkukesän parturointi: Niitä ne pirulaiset matalaksi heti, kun ne nostavat rumaa päätään. Tämä on näännytyssotaa. Estät sitä keräämästä voimia ja yhteyttämästä kuin pieni vihreä aurinkopaneeli. Toista tämä. Ja toista uudelleen. Kunnes joko sinä tai saniainen luovutatte.

Miksi tämä on niin vaikeaa? Koska saniainen on ovelampi kuin keskiverto poliitikko. Sillä on kaksi asetta:

• Maavarret (juurakot): Tämä on sen maanalainen komentokeskus ja spagettimainen verkosto. Jos maahan jää pienikin pala, se aloittaa uuden valloituksen kuin Terminator, joka nousee sulasta metallista.
• Itiöt: Jos niittäminen tai repiminen tuntuu voitolta, saniainen on jo ehtinyt vapauttaa miljoonia itiöitä ilmaan. Se on kasvien vastine mattopommitukselle. Tästä syystä taistelu on jatkuvaa, ei yksittäinen sankariteko. Kävin viime vuonna läpi erään metsäpalstan, ja selkäni muistaa sen vieläkin.

Onko sananjalka putkilokasvi?

Metsä tuoksuu kostealta maalta ja havunneulasilta. Sananjalkojen meri aaltoilee polun vieressä, vihreä, niin syvän vihreä. Aurinko siivilöityy puiden lomasta ja maalaa valonläikkiä niiden pitsimäisille lehdille.

Jokainen lehti kuin pieni puu, täydellinen maailma itsessään. Niiden alla on hämärää, oma valtakuntansa. Muistan sen tunteen, kun lapsena juoksin niiden läpi, ja viileät lehdet hipoivat kasvojani. Ne olivat korkeampia kuin minä.

Ne ovat olleet täällä kauan. Ennen meitä. Ikivanha kuiskaus maan uumenista, joka nousee esiin joka kevät. Sama muoto, sama vihreys, vuosituhannesta toiseen. Ne ovat muistoja ajasta, jolloin maailma oli erilainen.

Aika pysähtyy siinä vihreydessä. On vain tämä hetki, tämä tuoksu, tämä sananjalkojen hiljainen tanssi tuulessa.

Kyllä, sananjalka on putkilokasvi.

• Kasvikunta: Saniaiset (Pteridophyta)
• Rakenne: Putkilokasveja, joilla on johtosolukko veden ja ravinteiden kuljetukseen.
• Lisääntyminen: Ne eivät tuota kukkia tai siemeniä, vaan lisääntyvät itiöiden avulla.
• Lehdet: Suuret, moniin kertaan jakautuneet ja tunnusomaisen kolmiomaiset.

Ne ovat maailmanmatkaajia, sitkeitä selviytyjiä. Sananjalka on levinneisyydeltään yksi maailman laajimmista saniaislajeista. Niitä kasvaa kaikkialla, paitsi kylmimmillä napa-alueilla ja kuivimmilla aavikoilla.

Ne valtaavat tilaa. Niiden juurakko leviää maan alla, sitkeänä ja vahvana. Yksi kasvi voi olla valtava, maanalainen verkosto, josta nousee satoja lehtiä. Mummon mökin takana niitä oli kokonainen laakso. Salainen paikka.

Ne kantavat mukanaan tarinoita. Pieniä itiöitä, näkymätöntä pölyä tuulessa, jotka kantavat elämää uusiin paikkoihin. Ne ovat lupaus jatkuvuudesta. Vihreä, elävä yhteys menneisyyteen.