Miten tunnistaa stressi?

Mistä tietää, että on stressiä?

Apus! Stressi? Mistä sen tajuu? Hmmm...

• Pinna kireellä, niinku koko ajan. Ärsyttää kaikki. Äskenki meinasin huutaa sille posteljoonille, kun se toi väärän paketin. Miks just mulle?

• Aggressioo, joo. En oo ikinä ollu väkivaltanen, mut nyt tekis mieli paiskoo jotain. Ehkä mun pitäis alkaa käydä nyrkkeilemässä?

• Levoton olo, koko ajan. Ei saa nukuttua kunnolla, pyörii vaan sängyssä. Ja sit aamulla ihan zombie.

• Muisti pätkii, missä mun avaimet on? Taas. Ja mikä päivä tää ees on? Hups, olikohan se lasku jo maksettu? Pitäsköhän tarkistaa...

• Vaikee päättää, siis ihan kaikesta. Mitä syötäis? Mihin mentäis? Ostaakko uus takki vai ei? Ahdistaa.

• Unettomuus, just se. Sitä se on. Yöllä valvoo ja miettii kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aamulla sit väsyttää ihan sikana. Miten tästä selviää?

Sit on kai niitä vakavampia juttuja... masennus, burn-out, päihteet, itsetuhoiset ajatukset. Huh, toivottavasti ei sentään siihen asti. Mut kai pitäis vähän rauhoittua. Ehkä se auttais. ????

Mistä tietää, että on stressiä?

Stressi? Tunnet sen. Keho kiristyy. Ajatukset kiihtyvät.

• Uni katoaa. Kaikki on liikaa.
• Ärtymys. Pienetkin asiat raivostuttavat.
• Muisti pettää. Nimet, päivämäärät.
• Päätöksenteko on tuskaa. Valintoja on liikaa. Tai ei yhtään.

Vakavampi stressi?

• Masennus painaa. Kaikki on harmaata.
• Työuupumus. Voimat loppuvat. Ei jaksa enää.
• Päihteet helpottavat. Hetkellisesti.
• Itsetuhoiset ajatukset. Pimeyttä.

Minulla oli viime vuonna vakava burnout. Lääkäri määräsi lääkityksen. Ei enää. Olen selvinnyt. Jäljellä on vain arpi. Ja ymmärrys.

Mistä tunnistaa stressi?

Stressi? Sehän on kuin yrittäisi parkkeerata Helsinkiin perjantai-iltana – mahdotonta ja turhauttavaa. Mutta mistä sen sitten tietää? No, tarkkaile itseäsi kuin haukka:

• Tunne-elämä: Turhautuminen, se tunne kun yrität ladata Ylen Areenaa mökillä. Ärtymys, kuin kuuntelisi naapurin karaokea kolmatta päivää putkeen. Ja muistivaikeudet? Unohteleeko jo missä puhelin on?
• Pään sisällä: Levottomuus, kuin olisi juonut litran kahvia ennen nukkumaanmenoa. Huolestuneisuus, mietitkö jo ensi viikon laskuja? Päätöksenteon vaikeudet, valitsetko pitsan vai kebabin? Ikuinen dilemma!
• Kroppa: Väsymys, kuin olisi juossut maratonin ilman treeniä. Ahdistuneisuus, tuntuuko siltä, että pitäisi soittaa äidille, mutta et jaksaisi? Unihäiriöt, laskeeko lampaita vai tuleeko mieleen viimeisimmät työprojektit?
• Syöminen ja... muut: Ruokahalun muutokset, syötkö kuin hevonen vai et mitään? Seksuaalinen haluttomuus, no, sanotaanko että Netflix ja sipsit voittavat?

Jos tunnistat itsesi, ehkä on aika ottaa iisimmin. Tai ainakin harkita lottovoittoa. Se auttaisi ainakin laskuihin.

Miten stressi oireilee?

Stressi... se on kuin joku asuisi mun päässä. Viime kuussa, kun yritin saada kaikki ne hemmetin projektit valmiiksi töissä, se oli ihan hirveää.

• Päänsärky: Joka päivä. Särki takaraivossa, ihan kuin joku kiristäisi ruuvia.
• Ärtyneisyys: Mun piti pyytää äidiltä anteeksi monta kertaa, kun olin niin kärttyinen puhelimessa. Normaalisti ollaan tosi läheisiä.
• Nukkuminen: Ei onnistunut. Pyörin sängyssä aamuyöhön asti, mietin kaikkea. Sitten kun vihdoin nukahdin, heräsin ihan hiestä märkänä. Pahin oli ehkä se, kun heräsin kello 3 yöllä ja olin ihan paniikissa jostain esityksestä. Olin niin väsynyt, että itkin.
• Sydämentykytys: Ihan kuin sydän olisi yrittänyt karata rinnasta. Pelotti ihan sikana.

Sit mulla oli vatsakramppeja. En oo ikinä kärsinyt mistään sellaisesta. Kaikki stressi meni suoraan vatsaan.

Eikä se keskittyminen! Yritin lukea yhtä raporttia, mutta en muistanut mitään heti kun olin kääntänyt sivua. Ihan kuin aivot olisi olleet täynnä puuroa. Kävin terveyskeskuksessa viime viikolla. Lääkäri sanoi, että mun pitää ottaa iisimmin. Helppo sanoa...????