Mikä on serkun määritelmä?

Mikä ihmeessä on serkku? Miten sitä edes määritellään? Sanakirja sanoo jotain vanhempien sisarusten lapsista, mutta se ei oikein kuvaa sitä tunnetta. Ei todellakaan. Mulle serkut on aina olleet… no, kuin toinen perhe.

Muistan lapsuuden kesät mummulassa. Meitä serkkuja oli porukka, ehkä viisi, kuusi – en edes muista tarkkaan enää. Mä en tiedä montako oltiin, mutta se oli koko ajan se sama porukka. Hulluja leikkejä, riitoja, ja sitten taas naurua, niin paljon naurua. Mä olen kiitollinen noista ajoista, oikeasti. Eivätkä ne olleet pelkkää leikkiä – meillä oli syviä keskusteluja, luottamuksellisia juttuja, joista ei kerrottu kenellekään muulle. Muistan kuinka Jukka, yksi serkuistani, kertoi salaa murskautuneensa naapurimme Anniin. Miten se nyt meni… oliko se sittenkin Sanna? Ehkä se ei edes ole tärkeää, pääasia että se luotti minuun.

Ja ne geenit… onko se vain sattumaa, vai mikä? Meillä on niin paljon samanlaisia piirteitä, samanlaisia tapaa nauraa, jopa samanlaisia omituisuuksia. Tuntuuko teistäkin joltain mystiseltä? Toki elämä on vienyt meitä eri suuntiin, jotkut ovat jääneet lähemmäs kotia, toiset ovat lähteneet kauas, mutta se side on pysynyt. Se on jotain erityistä. Lämpimää ja turvallista, niinkuin peitto kylmänä iltana. Lukemani tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että serkukset voivat olla erittäin tärkeitä koko elämän ajan, tukevia ja rakastavia suhteita. Tiedän sen kokemuksesta. Se ei ole pelkästään veriside. Se on paljon enemmän.

Serkkuus on minulle sukulaisuutta parhaimmillaan. Ei sitä voi mitenkään oikein sanoin selittää. Se on kuin… toinen koti, toinen perhe. Se on rakkautta ja muistoja ja turvallisuutta. Ja naurua, tietenkin, aina naurua.