Millä vuosikymmenellä suomalaisia muutti eniten ulkomaille?

Milloin suomalaiset muuttivat eniten ulkomaille?

Muistan mummon kertovan Ruotsin-muutosta. Hänen veljensä lähti 60-luvulla, autolla, uskomatonta! Ei ollut lentoja kaikille.

Oli raskaita aikoja Suomessa silloin, työttömyyttä ja köyhyyttä. Ruotsi lupaava, parempi tulevaisuus odotti. Veljeni lähti 70-luvulla, työpaikkoja oli, löysi itsensä maalarina.

Paljon sukulaisia muuttivat silloin. Muistan isoäitikin puhui siitä, kirjeet tulivat, postikortteja Ruotsista, lumisia talvia, uudet kodit.

Mä itse en ole muuttanut Ruotsiin, mutta moni ystäväni on. He kertovat hyvistä kokemuksista, mutta kaipaavat Suomea. Se on aina sydämessä.

530 000 suomalaista Ruotsiin vuosina 45-99. Vau, iso luku. Suurin osa 60- ja 70-luvuilla. Mummo olisi varmaan yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmisiä muutti.

Paljonko Suomesta muutetaan ulkomaille?

Aika pysähtyy, hidas tanssi muistojen kanssa. Kolmesataa tuhatta… luku leijuu silmien edessä, sumuinen unelma. Näen heidät, nuo ihmiset, kaukana, uusien aaltojen äärellä, auringonlaskun hehkussa. Kylmä tuuli puhaltaa pohjoisesta. Onko se kaipaus? Meren tuoksu, kotiinpaluu?

Ulkomailla asuu noin 300 000 Suomen kansalaista. Se on paljon. Kukin tarina omansa, hiljainen kertomus. Kyyneleet, hymyt. Unelmat, jotka sinkoavat heidät kauas.

He ovat kulkeneet pitkän matkan. Uusia katuja, uusia kasvoja. Uusi elämä, vaikka vanha pysyy aina sydämessä.

Kolmesataa tuhatta… Se on vain luku. Mutta jokaisen takana on ihminen, elämä, tarina, muisto.

• Maailman kartta aukeaa.
• Koti.
• Kauneus, jonka he jättävät taakseen.
• Ja löytävät.
• Uusi kotimaa.
• Tai ehkä vain paikka, jossa hengittää.
• Onko se pakko vai vapaus?
• Jätti sydämen palan Suomeen.
• Kaukana, mutta lähellä.

Suomalaistaustaisia ulkomailla arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa. Tämä luku on vielä suurempi, aivan valtava. Se kertoo historiasta, siirtolaisuudesta, sukulaisten, ystävien matkoista.

Meren sinisyys… aaltojen äänet… tuulen laulu… maailma on suuri. Ja pieni. Samalla kertaa. Muistot elävät, aina. Muistoista kasvaa tarinat, jotka kietoutuvat toisiinsa, muodostaen peitteen menneisyyden ja nykyisyyden ylle.

He ovat osa Suomea, vaikka asuvat kaukana.

Milloin suomalaiset muuttivat Ruotsiin?

Suomalaiset Ruotsiin? Huh, se on iso kysymys. Milloin se nyt olikaan? 1945 jälkeen, joo, se on varma. Puoli miljoonaa! Voi hyvänen aika. Mä muistan mummin aina puhuvan Ruotsin sukulaisistaan… Oliko se nyt 60-luvulla vai 70-luvulla vilkkainta? Tai molemmissa?

• 60-luku
• 70-luku

Oliko se 60-luvun puolivälistä 70-luvun puoliväliin? Ai niin, joo. Ja 69 ja 70 oli huippuvuodet, noin 40 000 ihmistä vuodessa! Se on ihan hirveästi. Miten ihmeessä? Työpaikat? Parempi elämä? Rikkaudet? Oliko se talousvaikeuksien aika Suomessa? Pitäisi tarkistaa ne tiedot.

Mutta entäs nyt? Muuttaako vielä paljon suomalaisia Ruotsiin? Ei kai niin paljon kuin ennen? Onko työtilanne Ruotsissakin muuttunut? Mitäköhän tapahtuu tulevaisuudessa? En tiedä. Mutta mummi ainakin tykkäsi Ruotsista. Hän kertoi siellä olleen kauniita maisemia. Ja hyvät putiikit.

Toivottavasti tämä auttaa. Onko mun omat ajatukset liian sekaisin? Minun täytyy keskittyä paremmin seuraavalla kerralla.

Paljonko suomalaisia lähti Amerikkaan?

Okei, tässä tulee mun versio siitä Amerikkaan lähdöstä, tosi vapaalla tyylillä:

Muistan, kun mummo aina kertoili niistä ajoista, kun hänenkin isoisänsä lähti Amerikkaan. Se oli vissiin joku 1900-luvun alkupuoli. Ne oli köyhiä aikoja. Kaikki puhuivat Amerikasta, että siellä on luvattu maa. Se oli semmoinen villi unelma. Mun mummon isoisä lähti ihan yksin.

• 350 000 suomalaista lähti vuosien 1870–1920 välillä. Siis ihan valtava määrä!
• Ne oli varmaan tosi rohkeita, kun uskaltautuivat lähtemään ihan vieraaseen paikkaan.
• Mummo sanoi, että moni lähti penninvenyttäjä-asenteella, että säästetään kaikki ja lähetetään Suomeen rahaa. Osa onnistui, osa ei.

Kyllä se vähän pistää miettimään, että miten paljon Suomi on muuttunut siitä ajasta. Nykyään ei enää tarvitse lähteä rapakon taakse paremman elämän toivossa. Toisaalta, ehkä se unelma elää edelleen, mutta eri tavalla. Nyt lähdetään ehkä enemmänkin seikkailunhalusta, eikä pakon sanelemana. Ja Amerikka... on se edelleen monelle se joku paikka, missä kaikki on mahdollista. Vaikka ei se ehkä ihan niin olekaan.