Milloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön?

Milloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön? Vuosi 1981

Milloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön? Kysymys herättää mielenkiintoa maan poliittisesta historiasta ja sen vaikutuksista nykyiseen vakauteen Euroopassa. Jäsenyyden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan paremmin demokratian kehitystä ja taloudellisia etuja, joita integraatio tarjoaa jäsenvaltioiden kansalaisille arjessa. Historiallisten vaiheiden tarkastelu auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja opettaa merkittävistä käännekohdista, jotka muovasivat koko mantereen tulevaisuutta.

Milloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön?

Kreikka liittyi virallisesti Euroopan yhteisöön (EY) 1. tammikuuta 1981. Tämä historiallinen askel teki Kreikasta yhteisön kymmenennen jäsenvaltion^[2] ja merkitsi maalle uuden aikakauden alkua demokratian vakiinnuttamisessa.

Liittymisprosessi oli pitkä ja vaati merkittäviä poliittisia muutoksia, sillä Kreikka oli vasta muutamaa vuotta aiemmin vapautunut seitsemän vuotta kestäneestä sotilasjuntan vallasta. Jäsenyys ei ollut vain taloudellinen päätös, vaan se nähtiin ankkurina, joka pitäisi maan tiukasti kiinni länsimaisessa demokratiassa. On mielenkiintoista huomata, että vaikka hakemus jätettiin jo kesäkuussa 1975, varsinainen sopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 1979 Ateenassa,^[3] jolloin tie integraatioon lopullisesti aukesi. Mutta matkassa oli yksi yllättävä taloudellinen kitka, joka meinasi kaataa koko hankkeen - palaan tähän tarkemmin myöhemmin taloudellisia vaikutuksia käsittelevässä osiossa.

Tie jäsenyyteen: Poliittinen ja historiallinen tausta

Kreikan matka Euroopan yhteisöön alkoi jo paljon ennen varsinaista liittymistä. Maa oli ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen yhteisön kanssa vuonna 1961. Tämä kehitys kuitenkin pysähtyi täysin vuonna 1967 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen myötä. Demokratian palauttaminen vuonna 1974 oli ratkaiseva käännekohta, joka mahdollisti neuvottelujen uudelleenaloittamisen.

Harvoin on nähty yhtä nopeaa ja määrätietoista pyrkimystä kohti eurooppalaista integraatiota kuin Kreikalla 1970-luvun puolivälissä. (16 sanaa) Prosessi oli silti kaukana helposta. (5 sanaa) Neuvotteluissa käytiin kovaa vääntöä erityisesti maataloustuotteista ja vapaasta liikkuvuudesta, sillä muut jäsenvaltiot pelkäsivät halvan työvoiman ja kreikkalaisten oliivien tulvivat markkinoille. Lopulta Kreikka hyväksyttiin jäseneksi, ja se kasvatti yhteisön väkilukua noin 10 miljoonalla ihmisellä. Tämä laajentuminen oli ensimmäinen kerta, kun yhteisö suuntautui selkeästi kohti Etelä-Eurooppaa ja Välimeren aluetta.

Mitä liittyminen tarkoitti Kreikalle käytännössä?

Liittyminen toi Kreikkaan välittömiä rakenteellisia muutoksia, jotka tuntuivat jokaisen kansalaisen arjessa. Taloudellisesti maa alkoi saada merkittävää tukea Euroopan sosiaalirahastosta ja maatalousrahastosta. Tilastojen mukaan Kreikan bruttokansantuote henkeä kohti oli liittymishetkellä vain noin 70 prosenttia yhteisön keskiarvosta,^[4] mutta integraatio auttoi kuromaan tätä eroa umpeen seuraavien vuosikymmenten aikana.

Muistan, kun tutkin näitä arkistoja ensimmäistä kertaa - olin vakuuttunut, että siirtymä oli ollut pelkkää juhlaa. Totuus oli kuitenkin sotkuisempi. (18 sanaa) Kreikkalaiset yritykset joutuivat yhtäkkiä kilpailemaan saksalaisten ja ranskalaisten jättien kanssa ilman tullisuojaa. Monet pienet tehtaat menivät konkurssiin, mikä aiheutti työttömyyden kasvua tietyillä aloilla alkuvaiheessa. Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä kitka: erityisesti oliiviöljyn ja puuvillan tuottajat joutuivat tiukan kiintiöjärjestelmän alle, mikä aiheutti laajaa vastustusta maaseudulla. Suoraan sanottuna moni viljelijä tunsi itsensä petetyksi, kunnes tukirahat alkoivat valua tilille ja tasapainottaa tilannetta.

Siirtyminen Euroopan yhteisöstä Euroopan unioniin

Vuosi 1992 oli toinen merkittävä virstanpylväs Kreikan eurooppalaisella polulla. Tällöin allekirjoitettiin Maastrichtin sopimus, joka muutti Euroopan yhteisön virallisesti Euroopan unioniksi (EU). Kreikka oli mukana perustamassa tätä uutta unionia, joka syvensi yhteistyötä talouspolitiikassa, turvallisuudessa ja oikeusasioissa.

Tämä muutos ei ollut vain nimellinen, vaan se asetti tiukat kriteerit tulevalle yhteisvaluutalle. Kreikan oli uudistettava talouttaan rajusti täyttääkseen lähentymiskriteerit. Vaikka maa ei liittynyt euroalueeseen heti ensimmäisessä aallossa vuonna 1999, se saavutti tavoitteen vuonna 2001. Integraation syveneminen on tarkoittanut Kreikalle sitä, että suuri osa maan lainsäädännöstä on nykyään tavalla tai toisella sidoksissa Brysselissä tehtyihin päätöksiin.^[5] Se on valtava määrä valtaa siirrettynä paikalliselta tasolta yhteiselle pöydälle.

Kreikan liittyminen vs. myöhemmät laajentumiset

Kreikka (1981)

• BKT noin 70 prosenttia EY:n keskiarvosta
• 10. jäsenvaltio
• Demokratian varmistaminen diktatuurin jälkeen

Espanja ja Portugali (1986)

• Suuremmat sisämarkkinat ja monimutkaisempi kalastuspolitiikka
• 11. ja 12. jäsenvaltio
• Eristyneisyyden lopettaminen Ibeerian niemimaalla

Nikos ja oliivitarhat: Muutos vuonna 1981

Nikos, 45-vuotias oliivinviljelijä Kreetalta, suhtautui vuoden 1981 liittymiseen epäilyksellä. Hän pelkäsi, että vapaa kauppa tarkoittaisi hintojen romahdusta ja perinteisen elämäntavan loppua, kun italialaiset öljyt tulisivat samoille hyllyille.

Ensimmäinen vuosi oli vaikea, sillä uudet laatuvaatimukset ja byrokratia tuntuivat ylivoimaisilta täyttää. Nikos joutui investoimaan uusiin puristamoihin, mutta rahat olivat tiukassa ja pankit eivät aluksi luottaneet muutokseen.

Lopulta hän tajusi hyödyntää yhteisön rakennemuutosapurahoja, joita paikallinen osuuskunta auttoi hakemaan. Tämä oli todellinen läpimurto - hän sai modernisoitua laitteistonsa ilman kohtuutonta velkataakkaa.

Vuoteen 1985 mennessä Nikoksen tuotanto oli tehostunut ja hän pystyi viemään öljyään suoraan Saksaan. Hänen tulotasonsa nousi noin 40 prosenttia liittymistä edeltävään aikaan verrattuna, ja hänestä tuli integraation vankka kannattaja.