Missä iässä lapsi oppii kellon?

Okei, tässä tulee muokattu versio kellon oppimista käsittelevästä tekstistä, vähän rennommin ja henkilökohtaisemmin:

“Missä iässä ne pienet sitten oikein oppivat ymmärtämään sen kellon? Mulla on sellainen muistikuva, että ehkä 8–10 -vuotiaana se alkaa sujua. Tai ainakin silleen, että he tajuaa, että “kymmenen yli” ei tarkoita ihan mitä tahansa hetkeä, haha!

Mutta ihan totta, ennen sitä… ne on niin kiinni tässä ja nyt. Muistan, kun yritin selittää tyttärelle, että tunnin päästä mennään puistoon. Tunti? Sehän oli hänelle ihan ikuisuus! Ei hän pystynyt mitenkään hahmottamaan sitä. Se oli vähän kuin yrittäisi selittää värejä sokealle, tiedättekö?

Se on jotenkin loogista. Pienemmät ei vaan vielä tajua, että aika on sellainen lineaarinen juttu, joka kulkee eteenpäin. Ne elää enemmän silleen, että “nyt on nälkä” tai “nyt leikitään”. Ei siinä ehdi miettimään, että miten se aika oikein kuluu…

Ja hei, onhan se aikuisellekin välillä hankalaa, eikö olekin? Mä ainakin oon mestari myöhästymään, vaikka kellohan tossa seinällä roikkuu koko ajan! Ehkä meidän pitäisi opetella lapsilta sitä hetkessä elämisen taitoa sen sijaan, että pakotetaan ne oppimaan kellon heti viisivuotiaana. Mutta hei, mikä mä olen sanomaan, jokainen kasvattaa lapsensa tyylillään. Mitä mieltä te ootte?”