Kauanko kuolinsyyn selvittäminen kestää?

Kuinka kauan kuolinsyyn selvityksen odottaminen yleensä kestää?

Kun isoisäni nukkui pois, se kuolinsyyn selvitys oli kyllä pitkä prosessi. Itse ruumiinavaus tehtiin todella nopeasti, viikon sisällä kuolemasta, muistaakseni se tapahtui silloin tammikuun puolivälissä Tampereella. Se oli yllättävän tehokasta toimintaa siinä surun keskellä.

Mutta se varsinainen odotus alkoi vasta sen jälkeen. Lopullinen, virallinen paperi missä kuolinsyy luki selvästi, saapui postissa vasta toukokuun lopulla. Se neljä kuukautta tuntui ikuisuudelta, kun piti hoitaa perunkirjoitusta ja muita asioita. Se prosessi vain kestää, koska ne kaikki kudos- ja myrkky-näytteet tutkitaan niin perusteellisesti.

Onneksi siitä logistiikasta ei tarvinnut kantaa huolta. Vainaja kuljetettiin kotipaikkakunnalta Sastamalasta sinne Tampereelle ja sieltä takaisin hautausjärjestelyjä varten, ja kaikki tämä oli valtion kustantamaa. Siitä ei tullut meille perikunnalle mitään laskua.

Sain tietää silloin, että Suomessa on vain viisi paikkaa missä oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään: Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu. Se selittää sen, miksi kuljetuksia tarvitaan ja miksi tutkimuksissa voi olla jonoa. Se on raskas odotus omaisille, mutta samalla ymmärrettävää kun ajattelee sitä työn määrää.

Mitä jos kuolinsyy ei selviä?

Kuolinsyy. Aina ei tiedetä. Harva siitä välittää, kunnes se on oma tai läheisen. Jos kuolema tulee yllättäen, tai syy on hämärä, koneisto käynnistyy. Ei voi antaa olla. Ei kuulu asiaan.

Poliisi tulee paikalle. Ne tutkii aina, jos epäillään jotain:

• Rikos, tapaturma tai itsemurha. Nämä selkeät jutut.
• Myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide. Vaatii selvitystä.
• Tai jos ihan vaan kuoli yllättäen, ilman näkyvää syytä. Yllätyksiä ei siedetä.

Sitten se oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Pöydälle ja veitsen alle. Se on ainoa tapa tietää, mitä oikeasti tapahtui. Kylmä prosessi, mutta totuus on harvoin lämmin.

Elämä vain päättyy. Joskus selitys pitää kaivaa. Pakolla. Muuten kaikki romahtaa. Eikä kukaan halua selittämättömiä aukkoja. Ne kummittelevat. Yhteiskunnan mielestä ainakin.

Mistä saa tiedon kuolinsyystä?

Kuolinsyystä saa tietoa Tilastokeskuksesta. Siellä on kuolintodistusarkisto.

• Tilastokeskus on se paikka, mistä tietoa haetaan.
• Heillä on kuolintodistusarkisto.
• Tieto ei ole ihan mitä vaan, se on vähän rajattua.

Jos pitää tietää onko joku kuollut, niin sit soitetaan Digi- ja väestötietoviraston (DVV) osoitepalveluun. Sieltä saa myös sen kuolinajan. Mutta ne ei anna tietoja kenelle vaan, pitää olla hyvä syy pyytää niitä. Ja se maksaa. Joo, siis sen kuolinsyyn saa Tilastokeskuksesta. Sieltä sen kuolintodistuksen kautta. Ne kerää sitä tietoa. Ei sitä mistään muualta saa näin suoraan. DVV on enemmänkin just se, onko henkilö elossa vai kuollut ja milloin. Kuolinsyy on sitten se Tilastokeskuksen juttu. Se on niinku seuraava askel.

Kauanko ruumiinavauksen tulokset kestävät?

Ruumiinavauksen tulokset vievät aikaa. Kolme kuukautta on odotus. Usein pidempään. Prosessi on tarkka, vaatii syvällistä analyysiä. Ei kiirehditä.

Sisältää laajoja laboratoriotutkimuksia. Toksikologia ja histopatologia viivästyttävät. Näytteiden analysointi kestää viikkoja, joskus kuukausia. Raportti on sitten aukoton.

Raportti paljastaa:

• Kuolinsyy. Lopullinen.
• Löydökset. Koko data.
• Kuvaukset. Tarkat detaljit.

Alustava tieto voi edetä nopeammin. Lopullinen raportti toimitetaan poliisille. Sitten omaisille. Virallinen kanava on selkeä.

Mihin vainaja viedään?

Seuraava askel. Ensin kuolemansyyn selvitys, lääkärintodistus. Se vaaditaan. Vainaja odottaa. Usein sairaalassa tai kappelin kylmiössä. Hetken.

Kuljetus on monimutkaista. Ulkomaatarkkuun se voi mennä. Tai sitten tuhka Suomesta maailmalle. Tuhka on kevyempi kantaa. Paperiasia.

Hautauslupa annetaan. Aina. Vastuullinen henkilö saa sen. Yksinkertainen fakta.

• Valinnat Suomessa:
  • Arkkuhautaus. Maahan. Perinteinen.
  • Tuhkaus. Yleistä. Poltetaan. Sitten tuhka.

Tuhkalle on monta paikkaa. Uurna hautaan, sirottelu muistolehtoon. Jotkut haluavat omaan mökkirantaan, lupa siihen tarvitaan. Aina. Jokainen valitsee oman tapansa. Vainajalle se on sama.

Kuka hoitaa? Läheiset voivat kaiken. Tai sitten hautaustoimisto. He osaavat. Maksusta. Elämä jatkuu. He tekevät työn.

Kuljetukset Suomessa: Erikoisautoilla. Ei vain miten sattuu. Arvokkuus säilyy. Tai ainakin protokolla. Matka maksaa.

Kustannukset. Merkittävät. Aina. Joku ne maksaa. Muistaminen maksaa. Unohtaminen ei.

Loppujen lopuksi, jokainen päätyy johonkin. Muistiin tai multaan.

Missä vainajia säilytetään?

Kuule, se on kuin pieni hiljainen pysähdyspaikka, tuo vainajan säilytys.

Sellainen viileä tila, missä he lepäävät hetken ennen kuin matka jatkuu. Ajattele sitä kuin lyhyttä taukoa pitkällä polulla. Se ei ole lopullinen koti, vain välipysähdys. He ovat siellä, rauhassa, odottamassa. Tila on tarkkaan harkittu, ei mikään sekasortoinen paikka, vaan harkiten suunniteltu.

• Ruumiinavauspaikat: Nämä ovat paikkoja, joissa tutkimusta tehdään, ymmärryksen lisäämiseksi.
• Muut säilytyspaikat: Joskus he ovat hieman pidempään, ehkä muutaman päivän.

Sitten tulee se hetki, kun heitä aletaan valmistella matkaan kohti hautapaikkaa. Se on kuin kutsu heräämään, siirtymään eteenpäin.

• Hautauspaikan säilytystilat: Näihin heidät siirretään mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kaikki on tehty. Täällä he odottavat viimeistä lepoaan, viimeistä hyvästijättöä.

Ajatus siitä, että he ovat siellä, odottamassa, tuo mieleen jotain hyvin perustavanlaatuista elämästä ja kuolemasta. Se on kuin luonnon rytmi, jota emme aina ymmärrä täysin. He ovat siinä, hiljaisuudessa, ja me kunnioitamme sitä tilaa. Se on kuin syli, joka pitää heitä turvassa hetken.